Ajattelin tänään

Kyselin eilen uudelta työkaveriltani, mitä hän harrastaa töiden ulkopuolella. Vastaukset olivat kaikki liikuntalajeja. 

Twiittaajat varmasti tietää mistä on kyse - muut, käykääpäs kurkkaamassa Twitterin puolella kuinka paljon voi saada sekoilua aikaan ylläoleva #. :) Ainakin nyt luulisi Cher-fanien tietävän kuka oli Thatcher. Maybe.

Maanantaivitutus. Sieltä pahimmasta päästä.

Sillä tänään käyn taas sotaa kehoani vastaan.

Tunnen itseni valtavaksi ulkoa, pikkuriikkiseksi sisältä.

Tuntuu, kuin olisin vieras omassa kehossani. Osittain toivon, että olisinkin.

Olen, paitsi alkanut tottua elämääni tässä pohjoisessa tuppukylässä, myös alkanut pitää siitä. Tajusin, että kaikki se, mitä en elämääni suunnitellut tai ajatellut edes haluavani, onkin tehnyt minut onnelliseksi.

Päivän pohdinnat

Miksi äityis saa ihmisen niin herkille? On kauheaa katsoa luonto-ohjelmia, jos niissä kuolee pieniä pentuja, poikasia. On pakko kääntää pää pois ja miettiä jotain muuta. Sama lapsiin liittyvien uutisten kohdalla. Jos uutinen sisältää jonkin ikävän tai kauhean asian ja siihen liittyy lapset, jätän ne mielummin lukematta. Milloin musta tuli tällainen?

Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Eräs hyvä ystäväni R sai vauvan viime yönä. Vauva näyttää ihan itseltään, eli äitinsä ja isänsä tasapuoliselta sekoitukselta. Söpöjähän vauvat ovat tietenkin, siitä ei päästä mihinkään. Onhan itsellänikin maailman suloisin vauva... 

Olen jo vuosikausia miettinyt, että mihin tämän maan lasten ja nuorten kasvatus on oikein menossa? Tämä lehtijuttu herätti puolestaan uinuvat mielipiteeni, jotka aion nyt tuoda julki (silläkin uhalla, että saan kuraa niskaani).

Opettaja retuutti oppilasta käsivarresta. Buhuu. Tuliko pojulle paha mieli?! Opettajalle ainakin tuli, sillä hän sai tapauksen vuoksi potkut!