Näkövammaiset kiinalaislapset ja oman elämänsä äiti Teresat - Kiina osa 2

Ladataan...


Resurssien puutteen vuoksi tavallisessa kiinalaisessa lastenkodissa pystytään huolehtimaan vain lapsen fyysisistä tarpeista, mikä aiheuttaa ongelmia mm. lapsen henkiselle, sosiaaliselle ja tunne-elämän kehitykselle. Tavallistakin enemmän tästä kärsivät näkövammaiset lapset, joiden yhteys muuhun maailmaan ja ihmisiin on...

Share

Pari sanaa hattaroista ja yksi elämänohje

Ladataan...


Ehkä paras elämänohje, jonka olen koskaan saanut, on ala-asteen opettajaltani. Kuudennen luokan lopussa, kun olimme kasvaneet tarpeeksi ja valmiina uusille teille, hän sanoi:

”Hymyile, niin maailma hymyilee kanssasi.”

Siitä on nyt yli 20 vuotta. Ja edelleen toimii.

Hermostuin vähän eräästä edellisen postauksen kommentista. Se sai minut ajattelemaan,...

Share

Otsikot on ihan turhia.

Ladataan...
viivas SaaraGoesRussia

Hei

Mulla on ollut tosi hyvä alku tälle tulevalle vuodelle, ja ensimmäinen viikko hujahtanu ihan törkeen nopeesti. Tässä pienessä ajassa olen jo saanut ensimmäisen venäläisen ystävän (host-siskoni liskäksi) ja muutaman kaverin! Täällä on ihan huikeeta olla ulkomaalainen, kaikki on tosi kiinnostuneita susta ja ne ei vaan ymmärrä miksi kukaan haluaisi tulla Venäjälle. Melkein koko ajan oon kulkenu täällä hymyssäsuin ja viihdyn tosi hyvin tässä kauniissa kaupungissa. En tiedä miksi,...

Share

Mitähän tekisi isona?

Ladataan...
Pyjama Pyjamapäiviä

Etenkin nuorempana tykkäsin kovasti tehdä kaikenlaisia testejä, persoonallisuustestejä, psykologisia testejä, mitä vain testejä. Tosin ennen aateekoota testejä tehtiin lähinnä MeKaks- ja SinäMinä-lehdistä.

Kun olin juuri täyttänyt 16, opiskelumotivaationi oli noin nolla. Olin lukion ekalla ja viihdyin usein paremmin "remmissä" kuin koulussa. Lukio tuntui totaalisen turhalta, harkitsin kaiken maailman ammattikoulun linjoja. Olin oikeastaan harkinnut kaikki mahdolliset ja mahdottomat...

Share

Isi, Saana ei haula hoitoon.

Ladataan...
Raissi RetroPrinsessa

Söin aamupalan tänään anivarhain, yksin, toisten vielä nukkuessa. Yritän kääntää omaa rytmiäni työrytmiin ja samalla harjoittelen yksinäisiä aamuja. Voi luoja, jo nuo ensimmäiset lauseet sisältävät lähes kaiken sen ahdistuksen mikä sisälläni velloo. 

Kun Saana ja Jykä kömpivät aamiaiselle, minä istuskelin sohvalla, lueskelin lehteä ja juttelin olkani yli ruokapöydän suuntaan. Keskustelu kääntyi taas päivähoitoon, niinkuin jokaisena päivänä tällä viikolla.

"Saana menee...

Share

Jotakin vanhaa, jotakin uutta, jotakin lainattua, eli viisivuotissuunnitelmaa takaperin tutkiessa

Ladataan...
Karla Oma huone

Kun kävelee kampukselle hakemaan kuudennen kerran uuden lukuvuositarran, sitä tulee mieleen kaikenlaista.

Kuudes vuosi. Voi pojat.

Viisi vuotta sitten näille kulmille käveli tytsy, jolla oli ihan toisenlaiset käsitykset itsestään, elämästä ja tulevaisuudesta. Vähän huonosti salattua omahyväisyyttä, itsehillintää ja jäätävä kauhu, ettei oikeasti olisikaan...

Share

se harmaa tammikuinen aamu

Ladataan...
nakedtruth naked truth

Muistan sen päivän.

Istuin sohvalla, mukava oloasu päällä ja join aamukahvia. Oli tyhjä olo. Jännitti tuleva viikko ja tulevaisuus ylipäänsä... Mitä vaan voi tapahtua, mistään ei voi olla varma. Harmitti, että on perjantai ja edessä viikonloppu. Lääkäri soittaa siis vasta ensi viikolla ja pari päivää piti vielä jotenkin selviytyä. Kotona oli kylmä, mutta kahvimuki lämmitti mukavasti sormia...

Share

Onnesta

Ladataan...
Eevi R. Eevi Kalliosta

Mä en koskaan ajatellut, että löytäisin onnen moppauksesta.

Mä en koskaan ajatellut, että löytäisin onnen tuntien kemiantehtävämaratoneista.

Mä en koskaan ajatellut, että löytäisin onnen siitä, kun rapakuntoisena hengästyn kävelylenkillä Töölönlahden ympäri.

Mä en koskaan ajatellut, että löytäisin onnen koulunpenkiltä, tiskaamisesta, vaatteiden viikkaamisesta kaappiin, ikkunan takana...

Share

Muistanpa vielä

Ladataan...
Naislaif Naislaif

Muistan vielä miltä tuntui, kun mieli oli musta ja valoton. Muistan kuinka toivoin sairastuvani niin vakavasti, ettei tarvitsisi enää jatkaa. Ei kantaa vastuuta itsestä eikä lapsista. Ei laskuista ja aina lopussa olevista rahoista. En olisi millään jaksanut vastata kysymyksiin, en mihinkään, en edes ystävällisesti ja aidosti esitettyyn. Olin opetellut vastaukset ulkoa, latelin niitä ajattelematta ja silmiin katsomatta. Katseeni kiersi taivaanrantaa ja huoneen sivuja. Suu puhui, korvat eivät...

Share

Pages