01.07.2012 21:50:39
Tasan 1,5v. Tänään. Silloin minusta tuli leski.
En ole osannut käsitellä koko asiaa, olen vaan opetellut elämään jokapäiväisen taipaleeni, kannan fyysistä ja psyykkistä kipua kuin varjoa mukanani. Hymyn opettelin ensimmäisenä, koska se estää ihmisten liian henkilökohtaiset kysymykset,siitä miten nyt voin.. Koska jos joku sitä kysyy, en pysty vetämään esitystäni ja romahdan.
Herään ja katson ensimmäisenä puhelinta, vastaamattomia puheluita harvinaisen paljon. Kaikki lähipiirin ihmiset ovat tavoitelleet..
Sydämeni hakkaa ja ensimmäisenä soitan mieheni veljelle. Tiedän heti että jotain on vialla, mutta mielessä käy korkeintaan putkayö tai vastaava.
Minun ei tarvinnut katsoa taakseni,
tunsin katseen selässäni
tunsin läsnäolon
ketjujen kilinät varmisti että se olet sinä.
Hidastin askeleitani, en siksi että haluaisin kääntyä
vaan siksi että halusin varmistua siitä etten halua kääntyä.
Sinä jäit taakseni,
Palstan nimenmuutos tapahtui jo jonkin aikaa sitten, mutta tarinaa uuden nimen takaa en ole vielä ehtinyt kertoa.. :)
"The trouble with the world is that the stupid are cocksure and the intelligent are full of doubt."
- Bertrand Russell
Olen kesäihminen henkeen ja vereen. Keväällä ensimmäisten auringonsäteiden myötä pusken ylös peiton alta ja puhkean kukkaan kuin krookus! Energiaa tuntuisi riittävän 24/7 ja aloitan jo uutta projektia ennen edellisen loppumista. Touhotan, säädän, hössötän ja kirmaan paikasta toiseen laitumelle päässeen lehmän tavoin. Kevät ja alkava kesä tuo mukanaan valon, ilon ja uskon elämään...
Huomasiko kukaan muu (aivan niin kuin iltapäivälehdet julistivatkin tulevaksi), miten kesä kolkutteli taas oviin ja ikkunoihin?
Vuosien aikana olen päästänyt suustani yhtä ja toista ilkeää ja sopimatonta. Olen avannut sanaisen arkkuni täysin väärään aikaan ja täysin väärissä paikoissa. Järkeni ei ole pysynyt valonnopeudella sanoja sylkevän suuvärkkini perässä, ja syvä häpeä ja katumus ovat olleet alituiseen ei-toivottuina vierainani. Olen todellakin sanonut kaiken. Se on ollut liikaa.
Mietin tässä, että en kyllä pääsisi hereille, ellei yksi ensimmäisistä asioista aamulla olisi parhaista mahdollisista kahvipuruista keitetty kuppi aromikasta kahvia. Olen ehdottomasti riippuvainen tästä tavasta.
Olen samaa mieltä Twin Peaksin Dale Cooperin kanssa kahvin ainutlaatuisuudesta ja sen antamasta hyvästä mielestä, annan itselleni tämän lahjan joka aamu.
