Kauneusalalle opiskelevana ja töihin tulevaisuudessa hakevana naisena pohdin kauneutta varmaan päivittäin eri näkökulmista. Rakastan kosmetiikkaa ja esteettisiä asioita. Ihastun kauniista purnukoista, toimivista tuotteista ja värikkäistä meikeistä.
Tasan 100 päivää sitten lähdin kotoa. Innokkaana, uteliaana, jännittäen. Tietämättä tuskin mitään siitä, mitä tulevien kuukausien aikana tulee tapahtumaan. Niin paljon kaikkea on tullut eteen, etten ehkä olisi etukäteen edes halunnut tietää. Ja nyt se on ohi: reissun sadantena päivänä lennän takaisin Suomeen.
Erikoisen pitkään hyvä jakso kestikin.. Miks on niin vaikeaa, miksi oi miksi? Ihmeen pitkään kotimme on pysynyt siistinä, likapyykkikori on ammottanut tyhjyyttään koska olen niin reippaasti pessyt pyykkiä, olen jopa nauttinut pyykin pesemisestä, olen tehnyt ruokaa, herännyt aamulla aikasin, eikä ole edes ollut vaikeaa pitää koossa koko huushollia.
Olisi niin paljon mistä voisi teille tänään kertoa.. Rajattoman ihan mielettömän kauniista joulukonsertista, jossa olin siskoni kanssa viime viikolla. Ihanista ystävistä, joiden kanssa voi olla jouluostoksilla, vaikkei käytännössä ostaisi yhtään joululahjaa. Töistä, jotka ovat äkkiä alkaneetkin sujua. Stressi, joka on laantunut niin paljon, että nykyään nukun yöni heräämättä valvomaan pelottavien asioiden äärelle. Hullun hyvistä itsetehdyistä hamppareista, joita tehtiin eilen.
Kun eteisen liukuoven kaapin ovet käy ja löydän kissat sen sisältä tonkimasta tavaroita.
Kuka näyttää eniten syylliseltä?
Topi
Roddy
