”Life is really simple, but we insist on making it complicated”
- Kungfutse
Mielialani ovat vaihdelleet viimepäivinä ihan laidasta laitaan. Ilosta suruun, surusta iloon. En ole nauttinut tästä ailahtelusta ollenkaan. Enkä usko, että ne ovat olleet...
Olen aina kamalan vainoharhainen ja epäluuloinen ja heti ajattelemassa asioista pahinta. Kuten nyt, kun en ole saanut muutamaan päivään mitään vastausta Norjan päästä. Kirjoitin perjantaina tulevalle työnantajafirmani yhteyshenkilölleni, jonka kanssa tähän asti olen kommunikoinut, että olen saanut laillistuksen ja lähetin heille heidän toivomistaan asiakirjoista viimeisen eli rikosrekisteriotteen, joka tuli postissa, ja vielä kertauksen vuoksi toiveeni työpaikkani suhteen (Pohjois-Norja,...
Negatiivinen small talk. Onko se meidän ihmisten varmin tapa aloittaa keskustelu?
"Ompa kamala sää" "Siis vitsi miten kiire mulla tuli aamulla, aivan kamalaa!" " Voi apua, pakko päästä kampaajalle, tämä tukka on päässyt taas ihan hirveäksi" " Voi pahus.Mulla on hulluna juttuja...
Tällä hetkellä kirjaimellisesti ollut tämä fiilis, että aika vaan hurahtaa ja ei itse pysy sen perässä. Vastahan vuosi alkoi ja nyt porskutellaan jo helmikuun loppupuolta. Jotenkin huvittaa myös ajatus siitä, kun oli lapsi ja ajatteli; Sitten, kun olen 20-...
Näettekö kuvassa lapsen, joka on tippunut sängyltä, joka on joutunut odottamaan, että äiti tulee vessasta. Lapsen jonka äiti on ollut töissä, lapsen joka on ollut hoidossa, jonka vanhemmat on käynyt baarissa. Näettekö lapsen, joka olisi onneton ja jonka side äitiin on kadonnut. Erotatteko kuvasta onko lapsi saanut korviketta vai rintamaitoa? Omatekemää vai kaupan ruokaa. Näettekö...
MISTÄ ON PIENET POJAT TEHTY ?
Mistä on pienet pojat tehty ?
Etanoista ei ainkaan Eikä sammakoista oo kuullukaan
Ei niitä voi kaupasta ostaa .
Eikä verkolla järvestä nostaa
Näitä ihmeitä joskus lahjaksi saa.
Kun tarpeeksi paljon rakastaa.
Pojat tehty on langoista rakkauden .
Yhteen neulottu muruilla hellyyden.
Haaveista kudottu on untuvatukka
Suudelmiin silotettu posken nukka .
Tähdistä kirkkaimmat silminä loistaa...
Uskon että monelle meistä terapiaan lähteminen on todella vaikeaa. Kynnys astua terapeutin huoneeseen voi tuntua jättimäiseltä harppaukselta. Pitää olla hullu, eikö niin? Tai vähän sekopäinen ainakin? Stereotyyppisen luokittelun sijaan kehottaisin käyttämään kuitenkin hyväksyvää asennetta. On ihan ookoo, jos mieli horjuu tai kompastelee. Sitä tapahtuu kaikille meistä, ja sitä...
Viime aikoina minua on kiinnostanut tietoisuus ja se, miten elämää voisi elää jotenkin vapaammin ja ilman omasta mielestä tai ulkopuolelta tulevia paineita. On ollut hätkähdyttävää havaita, miten paljon asioita tekee ihan vain, koska niin on tapana tehdä tai koska joku, ehkä yhteiskunta tai mikä ikinä, niin vaatii. Onko kenelläkään loppupeleissä oikeutta sanoa, millaista elämää yksittäisen ihmisen kuuluisi elää? Ei minusta. Me vain kuitenkin teemme niin koko ajan.
No, samalla kun olen...
Mitä mulle oikeasti kuuluu?
Oon viimeaikoina joutunut painimaan oman mieleni kanssa varmaan samoissa määrin ku joskus teini-ikäisenä siinä pahimmassa sh-vaiheessa. Olotila vaihtelee aika runsaasti ajoittaisista onnenhetkistä sellaiseen täydelliseen katatoniaan missä haluisin vaan maata pimeässä huoneessa ilman tietoa ulkopuolella olevasta elämästä. Toi edellinen lause tuntuu aika kauheelta, sen kirjottaminen, lukeminen ja hyväksyminen.
En voi hyvin, enkä oo kovin pitkään...