Syvällistä

 The truth is everybody's going to hurt you.

You just have to decide who is worth the pain. 

-Bob Marley

When I saw you I fell in love with you,

You smiled because you knew.

-William Shakespeare

En ole koskaan ajatellut sinkkuutta ja parisuhdetta sen enempää vaihtoehtoina. Ne molemmat tulee kohdalle olosuhteiden johdosta. Minulla ei ole sen enempää kumpaakaan olomuotoa vastaan, eikä hinkua kumpaankaan vaihtoehtoon. Tietenkin toivon, että haaveideni kohde oveani tulisi kolkuttamaan. Mutta on silti yksi asia mitä kaipaan. Tunteideni kohteen hehkuttaminen. Sille itselleen.

What the heck, suoraan asiaan: haluan treffeille, haluan ihastua. Mulla on suorastaan ikävä sitä huumaa ja pientä jännityksen tunnetta, kun tietää menevänsä parin tunnin päästä treffeille. 
Mitä laitan päälle? Mistä mä puhun? Apua, entä jos se onki ihan uuno, miten pääsen pois? 

Ihastuminen on ehkä mahtavin (ja turhauttavin) tunne koko maailmassa, rakastumisen lisäksi.

Kun suljen silmäni, voin kuulla, kuinka joki virtaa ja sen kosket pauhaavat. Voin nähdä joen ja sen tumman veden pienet pyörteet - vaikka joki on siellä kaukana jossain.

(Siikajoki 2009)

Kaipaan sitä kylmää syliä,  johon lapsena sukelsin ystävieni kanssa -  riemusta kiljuen ja vettä räiskien - kun kesä helli meitä lämmöllään.

Tietänette fiiliksen, jonka kyseinen ilmoitus tuo. 

WLAN-verkkoa ei löydy, TV-kuva säröilee kunnes katoaa kokonaan, ja radiosta kuuluu pelkkää raksahtelevaa suhinaa. Tärkeää puhelua tai viestiä odottaessa tai toimittaessa puhelimesta katoavat kentät. 

Niin. Sellaista on elämä. 

Bongasin tällaisen hauskuuden Susies' world -blogista. Ehkäpä tämä saisi minut jälleen kerran kirjoittelemaan tänne useammin. Ja no, harvat, mutta uskolliset lukijani tuntemaan minut paremmin :)