Raskausviikon 35+6 lääkärineuvola oli heti aamusta, ja tietenkin myöhästyin. Noloa.
Aamujumpat tuli vedettyä juoksuspurtin muodossa parkkipaikalta terveyskeskukseen, ja suoraa hoitajan huoneeseen. Painoni oli hieman laskenut (?!) ja naureskelimme sen johtuvan juoksuspurtista. En siis saanut nuhteita painonlaskemisesta, kuten olen kuullut joillekkin käyneen.
Tämänpäiväisten treffieni kunniaksi (iiks!) muistelin eräällä nettifoorumeilla lukemiani tarinoita pieleen menneistä treffeistä. Useimmiten kyseessä oli siis nettitreffit tai muut sokkotreffit, jolloin osapuolet eivät tunteneet toisiaan. Hillittömät tarinat kertoivat muun muassa miehestä, jonka piti päästä autosta ulos säikyttelemään lähistöllä olevia sorsia.
Muistan, kuinka keväällä 2012 kuljin työmatkoja bussilla ison vatsani kanssa. Muutaman kerran samaan bussiin, minua vastapäätä istumaan sattui hyvin kaunis, mieleenjäävä ihminen. Hän oli nuori, pitkä, hoikka, tyylikäs. Sen näköinen, kuin olisi mielessään jossain muualla. Laittoi kuulokkeet korviinsa ja puristi tiukasti laukkuaan. Hän oli meikannut kauniit silmänsä todella taidokkaasti. Hänen vaaleat, lyhyet hiuksensa olivat upeasti leikatut. Hän oli poika. Nuori mies.
Joka kesä siitä kirjoitetaan, muistutetaan, valistetaan. Silti joka kesä monen eläinraukan kohtalona on jäädä juurikin yhden kesän halvaksi huviksi. Löytöeläintaloihin tulvii hylättyjä kissoja, joista usean kohtaloksi koituu lopettaminen. Ja ne kissat, jotka eivät päädy löytöeläintaloon, todennäköisesti kuolevat hitaasti nälkään, sairauksiin tai kylmään.
A. Sinivaara aloitti jo jonkin aikaa sitten ihanan Kehaise kaveria-kampanjan, jonka tarkoituksena on levittää hyvää mieltä nimenomaan kanssabloggaajien ulkonäköä kehumalla.
Miä kävin tänään katsomassa uunituoretta Teroliinaa Lenin vanhemmilla. Leni supersynnytti Tertsin lauantaina, ja siitä asti olen ollut tulisilla hiilillä odottamassa lisätietoja, kuvia, viestejä ja puheluita koskien vavvvvaa. Tänään Leni sitten pääsi kotiin ja luonnollisesti minun oli heti hyökättävä herkkukasseineni kylään. Huristelin töistä kaupan kautta Kalliokoskelle ja siellä minua kohtasi tällainen näky:
Olen ollut todella salamyhkäinen siitä kuka olen ja mistä olen. Ensimmäistä kertaa päätin paljastaa, että kukas likka se täällä kirjoitteleekaan.
Ystävät tietävät - ainakin omasta mielestään - sinkun ongelmat ja samalla ratkaisut (ks. ystävien neuvot sinkulle) sinkkua itseään paremmin. Kuitenkaan he eivät puhu täysin suoraan, vaikka monesti kuulostaakin siltä, ettei ehkä ihan mietitä mitä sanotaan.
