Kevät

Ladataan...
Wendy Across the Universe

En varmaan ole ainoa, joka on hihkunut onnesta kevään johdosta. Lumi, kylmyys, räntäsateet ja harmaus, sekä  toppavaatteet alkavat tuntua ikäviltä. En malta odottaa auringon lämpimiä säteitä ja sitä, että illalla kotiin tullessa ulkona on yhä valoisaa. Koko talven olen yrittänyt keksiä hyviä tapoja korvata auringon valosta saatavaa energisyyttä. Karoteeni, kirkasvalolamppu, sekä kalanmaksaöljy ovat olleet kovassa huudossa. Kevät, sinua on odotettu!

 

...

Share

Iines

Ladataan...
Iinesblogi Be Your Best Self

"Ootko ite huomannut, että aloitat aina kertomalla, että miten komea, lihaksikas ja täydellisen näköinen sun deitti oli? Mä odotan sitä päivää, että kerrot miten joku sai sut nauramaan." Kommentoi ystäväni duunipaikan keittiössä aamukahvin äärellä, kun suu vaahdoten paasasin viikonlopun tapahtumista. Jälleen kerran olin tavannut tulevan aviomieheni. Heh, ei se mies minua tosiaan ollut varsinaisesti nauramaan saanut, vaikka saatoin yhdessä vietetyn yön jälkeen...

Share

Ikäryhmä

Ladataan...
yksiplusnolla yksiplusnolla

No ei se lauantai niin huono ilta kuitenkaan lopulta ollu. Surkeista treffeistä selvittyäni päädyin tuttuun kuppilaan. Jossain vaiheessa iltaa tuntematon mies tuli kertomaan, että olen kyseisen baarin upein nainen. Olin ihan <3, mutta sitten hän toisti, "tän baarin upein nainen ja vielä tuossa iässä". Pakkohan se oli tiedustella, että missä iässä. Hän arveli, että olen kanssaan samanikäinen. Hän on 45-vuotias.

Eli olen siis oikein upea, 45-vuotiaaksi.

Share

Elämisen vaikeus

Ladataan...
Carla palaset

Aiemmin kirjoittelin siitä, kuinka valintojeni ja elämänprioriteettieni erilaisuus ympäröivien ihmisten kanssa aiheutti ainaista närää ja väittelyä. Kerroin, että nuorempana olen halunnut kipeästi miellyttää vähän kaikkia, jotta kenellekään ei tulisi paha mieli, mutta itselle jäi ontto-olo. Päätin tehdä muutoksia, josta suurin ja vaikein oli ero miehestä, jota rakastin vielä eron hetkelläkin...

Share

ilta

Ladataan...
jaanajee Maailman ihanin

kuka lupasi lumisateen tulla ja pudota

etuhiukset kihartuvat kosteassa ilmassa

maanantai-iltaisin on vaikea löytää

aukiolevaa ravintolaa: vasta neljännellä

ovella avataan

 

minä en ole syönyt sokeria kahteen viikkoon

olen lukenut loputtomasti kirjoja

syksyllä myin melkein kaiken, nyt kirjaston

vaihtohyllystä kannan kotiin Anja Kaurasta

 

tulin ymmärtäneeksi jotakin itsestäni

kuinka täytyn ja tyhjenen ja...

Share

Palaveria ja punaviiniä

Ladataan...
EevaUnelma Päiväunelmia

Palaveripäivä. Saavuin Helsinkiin niin hyvissä ajoin, että ehdin Tähtitornin mäelle tunnelmoimaan harmaaseen maaliskuun päivään, ja samalla hiukan vetreyttämään ylipitkiä jalkojani bussimatkan jälkeen. Yliopistossahan haaveilin uranaisen elämästä; työmatkoja, palavereja, kiireisiä yhteydenottoja… Kuvittelin myös asuvani yhdessä Ullanlinnan sympaattisista jugend-taloista. Ilman lapsia –tietysti- sillä uraani kuuluisivaltava määrä myös ulkomaan  matkailua.  Illat olisin istunut omalaatuisissa...

Share

Sinä olet tähti

Ladataan...

Opiskelupaikassani Metropolia ammattikorkeakoulun pop/jazz-linjalla on monia hienoja puolia, joista tulee varmasti kerrottua useaan otteeseen, mutta voisin aloittaa yhdestä minulle tärkeimmistä: oman musiikin esille tuomiseen on paljon erilaisia mahdollisuuksia. Koululla on vuosittain paljon mielenkiintoisia klubeja helsinkiläisissä baareissa, ja muutama upea konserttisarja koulun omassa Arabiasalissa, syksyisin Arabian Yöt ja keväisin Arabian Kevät. Monien koulun ensemblejen loppukeikat (...

Share

Tässä postauksessa ei ole kuvia

Ladataan...
Sanna Inkeri Inkerin vikaa

Heräsin. Meikkasin. Laitoin lapsille aamupalaa, annoin halauksen unimuhjuiselle kaksivuotiaalle. Keitin kananmunia ja puuroa, kriiseilin hiusteni kanssa.

Hoputin lapsia leipien syömisessä, vilkutin heipat kyläilemässä olleelle äidilleni. Vaihdoin paidan, väistelin haalareiden kuratahroja. Työnsin tuplarattaat tuttua reittiä, yritin keskittyä siihen näkyykö sorseja. Jätin yhden lapsen aamupiiriin ja toisen hoitajan syliin, riisuin siniset...

Share

?

Ladataan...

Yli vuoden sinkkuuden jälkeen,kun tapaat täysin tuntemattoman ihmisen pääsee alottaan täysin puhtaalta pöydältä,jolla on valkonen liina.
Et tiiä hänestä mitään-et yhtään mitään. Ainoostaan sen mitä viestien kautta on selvinny ja sekin kertoo ihmisestä enemmän tai vähemmän.
Muutaman (ja vähän useemman) tapaamis kerran jälkeen rupeet havahtuun omiin tunteisiin ja oma ajatusmaailma muuttaa muotoaan. 
Sit ihan yllättäen siinä vierellä onkin ihminen joka on kiinnostunu...

Share

Pages