Kynttilät ja kissatalous

Ladataan...
pöpelikössä Pöpelikössä

Olen käsitellyt tätä aihetta aiemminkin, mutta ajattelinpa nostaa taas esille, sillä tämä joka syksyinen harmistus on yhtä varma ja säntillinen kuin joka keväiset koirankakkatekstarit lehdissä. Niin paljon kuin minä noita karvapallojani rakastankin, niin silti joka kerta syksyn ja talven tullen harmittaa niiden asettamat rajoitukset. Koska niiiiin kovin paljon...

Share

You need a break.

Ladataan...
Elina U. Lentoaskeleita

Eilen tuntui siltä, että kaikki, ihan kaikki leviää käsiin. Pyykkivuori vain kasvoi räjähdysmäisesti mitä ihmeellisimpien sotkujen takia, viikkaamani vaatteet heiteltiin ympäriinsä, pikaisesti valmistamani pastankin valutin sellaisella kauhaläviköllä, sillä en vain saanut molempia käsiä vapaaksi. Niitä päiviä, tiedättehän. Huomasin pinnani kiristyvän äärimmilleen ja laskin minuutteja siihen, että mieheni tulisi kotiin. En ollut missään nimessä se äiti, jollainen haluaisin olla ja meinasin...

Share

Syysmyrskyn jälkeen

Ladataan...
F.Y.F Cloudberry Bliss

Lupa olla rikki 

Lupa olla kesken.

Kuulla kuuntelematta,

Nukkua päivät

Herätä, kun on hiljaista.

Kaataa katumatta

kysyä itseltään,

Väliäkö olla välittämättä

Eksyä ja ymmärtää, kuinka päästä takaisin kotiin.

Ottaa askel ajallaan.    

Share

Pitäisi, ai mitenniin?

Ladataan...
Eerika Bättre liv

Välillä mietin onko tärkeämpää, että kaikki on hyvin, vai että edes vaikuttaa siltä. Suoriltaan sitä on helppo sanoa, että ensimmäinen tottakai, mutta kumman sitä käytännössä valitsee arjessaan? Kumman eteen laittaa paukkuja? Eletäänkö omien arvojen mukaista elämää vai niinkuin pitää? Niinkuin pitää, siis kenen mielestä? 

...

Share

Elämää ja eksymistä

Ladataan...
F.Y.F Cloudberry Bliss

Seisoin Pyhätunturin laskettelurinteessä jalat kauhusta kankeana. Sauvat juurtuivat lumiseen maahan. Toivoin, että odotukseni palkittaisiin ja jäätyisin kiinni siihen, eikä minun tarvitsisi kohdata sitä kaikista pelottavinta – ensimmäistä laskettelukokemustani! Muistan pohtineeni siinä hetkessä, että mitä hittoa sitä on tullut tehtyä? Olin jostain käsittämättömästä mielenjuolahduskesta päätynyt talvirippileirille – Minä, joka olin saanut ensimmäisen lappusen kotiin siitä, että piilouduin...

Share

Kun elämä antaa sitruunoita...

Ladataan...

Tätä tekstiä kirjoittaessa istun Arlandassa. Ikävien uutisten johdosta päädyin varaamaan lipun illan viimeiselle Helsingin-lennolle. Olen aina halunnut vain kävellä Arlandaan ja ottaa äkkilähdön, mutta en todellakaan tämmöisissä olosuhteissa.

Viikko on muutenkin ollut kamala. Kaikki mikä on vain voinut mennä pieleen on mennyt pieleen. Tuuran tavoin olen kuitenkin vain vääntänyt...

Share

Somebody That I Used To Know

Ladataan...

Se tärähti kuin äkillinen isku palleaan. Yhtäkkinen paha olo. Ahdistava, kuristava ja inhottava suru. Se tuli niin yllättäen, etten osannut edes varautua. Kävin tekemässä muutamia ostoksia viikonloppua varten ja päätin kävellä kotiin kirpeässä syyssäässä. Samaan aikaan kun sää muuttui lempeän harmaasta 50 shades of greyn äkäisemmälle tummanharmaalle sävylle, niin samalla muuttui...

Share

Miten hammaslääkisopiskelija jaksaa?

Ladataan...
annaj Ad Somnium

Opintojeni neljättä vuotta on mennyt noin kuukausi. Mä olen aika väsynyt. 

Koulussa ei ole turhaan sanottu, että neljäs opiskeluvuosi hampaalla on raskain. Muistan preklinikkalaisena ihmetelleeni, miksi klinikkavaiheen opiskelijat ovat niin väsyneitä ja miksi ne valittaa? Tää opiskeluhan on meidän unelmaa! Väsymys on vain asennekysymys ja jos potilaspaperityöt jäävät iltaan, niin silloin on vaan ollut hidas. Ja jos itkee koulussa, niin silloin on ottanut turhaan itseensä. No... itkua...

Share

Elämän suola ja sokeri: Päiväunet

Ladataan...
Maria S. The Baby Show

Aina ei voi jaksaa, aina ei voi sujua yöt hyvin, aina ei halua lähteä ulos reippailemaan, aina ei jaksa olla hyvä. Välillä on parasta pyhittää koko päivä kotona hengailulle ja hyväksyä se ihana tosiasia, että päivän pitkät päiväunet nukutaan sylikkäin sohvalla. Kun vauva nukkua tuhisee sylissäsi, ja...

Share

Aikuisten värityskirja - äidin omaa aikaa

Ladataan...
Minnea Minnean muruja

Kun syksyn tullen illat pimenee, ja ulkoiluinto vähenee, vedän villasukat jalkaan ja siirryn suosiolla sisäharrastuksiin. Silloin, kun en surffaile netissä, tai tuijota Netflixiä, kaivan värityskirjan kaapista. Tykkäsin nuorempana paljonkin maalata ja piirtää, mutta aikuisiällä kaikki taiteellinen on jäänyt. On muka niin kiire, ettei ehdi tai jaksa. Ja vähän tuntuu, että varmaan ne taidot ja mielikuvistuskin on matkan varrella ruostuneet.

...

Share

Pages