Hups, hairahdin Naapuri-Teehen....taas
En kestä -postauksessani toivoin, että Lily toimisi sitten joskus kun tulee kirjoittamisen aihetta.
No se joskus olikin pikemmin kuin osasin kuvitellakaan.
En kestä -postauksessani toivoin, että Lily toimisi sitten joskus kun tulee kirjoittamisen aihetta.
No se joskus olikin pikemmin kuin osasin kuvitellakaan.
Hiljattain vietettiin äitienpäivää ja se olikin minun ensimmäinen äitienpäivä.
Äitinpäivänä

Sain lötköillä pitkään, mennä valmiiseen aamupalapöytään.
Sain myös ihka ensimmäisen äitienpäivälahjan: herkkuja, lukemista ja muumimurokulho.
Ulkoiltiin ja ihmeteltiin murkkuja puussa.
En ole oikeastaan koskaan tajunnut kuinka tärkeätä luottamus itseasiassa on. Olen tavallaan pitänyt sitä jotenkin itsestään selvyytenä, että voin luottaa tiettyihin ihmisiin ja taas tietyt ihmiset eivät ole luottamuksen arvoisia. Tämä asia on nyt muuttunut kokonaan elämässäni. En oikeastaan tällä hetkellä voi luottaa kenenkään täydellisesti, paitsi itseeni. Olen ehkä ollut liian sinisilmäinen ihmisten suhteen ja nyt olen menettänyt tuon uskoni ihmisiin.
Tasan kaksi vuotta sitten toukokuisena lauantaina juhlittiin meidän häitä. Tänään istuin kaverini kanssa ulkoilmakahvilassa vihkikirkkomme vieressä, ja ilmakin oli yhtä kaunis kun silloin hääpäivänä. Tuli roppakaupalla mukavia muistoja mieleen siinä valkoista kirkkoa tuijotellessa!


"Ooh, kuka on tuo komea miehenalku meidän olohuoneessamme?!"

"Hei beibi, anna mä vähän harjaan tukkaa eka."
Kohtuullisen hyvä tapa viettää aurinkoista iltaa (en suostu vielä sanomaan että kesä, mutta kohta on kesäkesäkesä, jee!) on skipata juoksulenkki (se olis ollut vaan sen puoli tuntia, ei oo paha) ja lähteä syömään keskustaan jätskiä. Ja se jätski tietenkin otetaan annoksena (tamperelaisille vinkkinä, että Cine Atlaksen jätskibaarista saa annoksia myös mukaan, ja hintaa on saman verran kun kaksi palloa sellasesta irtojätskikiskasta).
Alepasta puheenollen (ks. edellinen), siellä on aivan helkkarin hyvännäköinen kassaherra. (Vai mikä se kassaneitiä vastaava sana on? No, miespuolinen työntekijä kuitenkin.) Eikä mikään ynseä kiiltokuvapoika, vaan sellainen hymyilevä ja reipas kauppiastyyppi, joka mielellään auttelee mummoja kurottamaan kahvipakettia ylähyllyltä.
Kaipaisin ulkomaille. Mökkiä ihan omaan käyttöön. Viikonlopuksi hotelliin. Mitä vain selkeästi arjesta poikkeavaa, irrottautumista, aikaa selkeästi vain minun ja mieheni kesken. Jos edes vain yhdessä syömään, muttei onnistu sekään.

