2 Rantakukka
Rantakukka kosteilla rannoilla,
märkää, märkää sun kannoilla.
Olet Lapin heinäkuun helmi.
Elokuun ilo.
Kaunis kuin purppuraa,
et ikinä lähelles ketään saa,
koska liika kauneus
miehet pois ajaa.
Uhkeutesi on palavaa.
Rajatonta ikävää,
Sitoutuminen vielä kuoleman jälkeenkin
Istuin hiljaa keittiön pöydän
ääressä. Lumi alkoi tupsuttamaan täydeltä
, kirkkaalta taivaalta.
Auringon valo, siitä
sinä et piitannut. Olit synkkien
syksyjen sankari.
Poltit työhuoneessasi sikaria,
joit viskiä tai sherryä.
Joskus oli ilkeä, kun
et saanut kirjoillesi
Muutin viikko sitten. Aloitin uuden elämän uudessa kodissani.
Kirjoitin yliopistourani viimeisen tentin. Aloitin uuden elämän vakituisessa työsuhteessa.
Vappuhumalassa erosin poikaystävästäni. Opettelen jälleen elämään omaa elämääni itsenäisesti.
Vaatteet ovat kaapeissa. Kirjahylly on järjestetty. Seuraavaksi täytyy saada cd-levyt paikoilleen ja pyykkikone kylppäriin.
Huomaan käyväni samaa keskustelua uudelleen ja uudelleen. Naisystävieni kanssa. Sen aihe on kuinka paljon, tai vähän kunkin poikaystävä kertoo asioitaan.
"Naiset ovat hyvin yllättyneitä, kun asioita alkaa käydä ilmi ja miehet ovat vähintään yhtä yllättyneitä, että asiat ovat jotenkin naisten mielestä oleellisia."
ei saisi tuntea näin. mutta en voi mitään sille, että kun se henkilö on huoneessa, tuntuu jotenkin oudolta. siltä että nyt pitäisi olla ihastuttava, hymyillä ja vähän heilutella hiuksia, keskustella muiden kanssa ja vähän purra huulta, tiedät kyllä millä tavalla. pitäisi naurahtaa vähän ääneen, että se henkilö kuulee, että täällä minä olen, katso tänne.
“When I despair, I remember that all through history the way of truth and love have always won. There have been tyrants and murderers, and for a time, they can seem invincible, but in the end, they always fall. Think of it--always.”
― Mahatma Gandhi
En malttanut odottaa..
Kysymyspostauksen satoa. Vierailija kysyi minulta että ajateltiinko mennä isimiehen kanssa milloin naimisiin?
Tätä meiltä kysytään melko usein ja vastataan aina samalla tavalla, vastaan niin myös nyt teille.
Menemme naimisiin sitten kun...
Meidän vauva juhli viikonloppuna syntymäpäiviään. Juhlat olivat pienestä kodistamme huolimatta rennot, ikimuistoiset ja kauniit. Uskomatonta, että hänen syntymästään on jo kokonainen vuosi, elämäni tapahtumarikkain vuosi. Uskomattoman paljon olen saanut kokea seuratessani pienen kasvamista ja kehittymistä. Meidän rakas vauva on nyt virallisesti taapero.
Tämä biisi kuvaa paremmin tunteita kuin osaan kirjoittaa:
En vaihtais sekuntiakaan
En nuoruutta, en vimmaisia kasvukipuja
En jäätä joka murtui, en kirkonkelloja
Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt
Laskeskelin tässä yksi päivä, että isovanhempani olivat yli 70 vuotta naimissa. Seitsemänkymmentä.
Olin viikonloppuna ulkona kavereideni kanssa. Alkuilta oli ihan kiva, tilasimme drinkkejä ja nauru raikasi. Mutta kun kello läheni puoltayötä ja istuskelupaikasta olisi pitänyt siirtyä baarin puolelle, alkoivat kännykät kiinnostaa enemmän kuin läsnä olevat ihmiset. Kaikkia alkoi salaperäisesti "väsyttämään". Tai no kaikkia muita paitsi minua. Kaikilla muilla odotti ne poikakaverit kotona tai skypessä.
