Miten mä jaksan odottaa vielä 76 päivää? Luonteeltani kun olen heti - kaikki - tänne - nyt -ihminen. Toisaalta taas, 76 päivää aikaa säästää ja suunnitella. Kaikki Pariisiin liittyvät vinkit ovat enemmän kuin tervetulleita!
Nyt suunnaksi kuntosali ja infrapunasauna kera ystävän, iltatreeni kutsuu!
1.) Lapsi: Maailman ihanin ja rakkain ihminen. Kuitenkin hän on joka hetkinen muistutus isästään. Tuntuu kauhealta edes ajatella näin, mutta joka kerta kun katson lasta, näen hänessä myös epäonnistuneen parisuhteen. Miten voisin unohtaa ja päästä yli hänen isästään, kun lapsi on ilmetty naispuolinen kopio hänestä. Ja joka kerta, kun katson lasta, mietin myös, miksemme voineet onnistua ja elää yhdessä kokonaisena perheenä.
Kesälomaa eli opiskelijamaisesti töitä, kavereita, mahdollisimman halpoja mansikoita, tentittömyydestä nauttimista ja vapaapäivästä toiseen elämistä.
Mun kesän alku on ollut samanaikaisesti aika ihana ja toisaalta vähän surkea.
A:n suhteen on tullut takapakkia ja edistystä - molempia lomittain - eli aika plus miinus nolla tilanteessa ollaan. Tosin nyt taas sitä surullisenkuuluisaa etäisyyttä.
Piispa siunasi miesparin lähetystyöhön.
Seurakunta jäi odottamaan mitä tapahtuu...
...lapsikuoro lauloi Jumalasta...
Ollaan nyt parin viikon ajan harjoiteltu syöttötuolissa istumista - vaihtelevin tuloksin.
Tänäänkin sataa vettä!! Mutta.. päivääni tuli iloa enemmän kuin pystyin edes odottamaan, posket helottaa kuin olisin istunut 8h auringossa! Sillä tänään saapuivat kauan odottamani kaunokaiset! Ne ovat ensimmäiseni, mutta pitkään harkitut ja halutut! Minun ensimmäiset Jeffrey Campbell:n kenkäni!
En ole oikein postaillut. Olen miettinyt suhdettani niin paljon. Tässä on jotain hämmentävää, niin hyvässä kuin pahassakin.
Suhteessani nykyiseen mieheen on sittenkin paljon samaa kuin edellisessä suhteessani. Mies vaan henkilönä on totaalisen eri, toivottavasti se näkyy tulevaisuudessa.
Vierailemassa-blogissa kerrotaan vähän pieleen menneestä lomaromanssista ja tilataan samaan syssyyn uusi. Hei ihanat kesäheilat, missä luuraatte?
Ihan niiku yökyläilis parhaan ystävän kanssa joka päivä. Siltä musta tuntuu mun parisuhteessa.
