JUST SE TYYPPI

Ladataan...
kattungar Kattungar

Se on ihan luonnollista, että ihminen puhuu toisesta ihmisestä. Itse olen sen verran onnekas, että olen aina kuulunut sellaiseen kaveriporukkaan, joka ei yksinkertaisesti jaksa jauhaa muista ihmisistä. Perheenikin on sen verran suvaitsevaista sukua (puhun nyt erittäin lähiperheestä, eli isä äiti, siskot, mun oma lapsi ja mies), ettei niistä ketään oikein jaksa arvostella ketään, ainakaan negatiivisessa mielessä. Pidän siitä, että mua ymmärretään, ja mä ymmärrän muita. MUTTA...

Share

URANAISET: Osa 2

Ladataan...

Muistatteko vielä Uranaiset-juttusarjan? Tässä meni kauemmin, kuin kuvittelin, että sain jatkettua tätä. Mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. Tällä kertaa jututin New Yorkissa uraa tekevää Satua, jonka luona asuimme siellä vieraillessamme. Satu toimii markkinointijohtajana Reaktorin New...

Share

KIITOLLINEN

Ladataan...
saratickle Tickle Your Fancy

Ystävien ja perheen kanssa vietetyn ajan jälkeen sitä päätyy usein suu hymyssä pohtimaan, että vitsi miten kivasti asiat onkaan. Perhettä ja ystäviä tärkeämpää ei vaan ole. Niin kauan kun ihmisiä on lähellä, kaikki on hyvin. Tämä pitäisi myös muistaa kertoa näille ympärillä oleville tyypeille paljon paljon useammin <3

Kuvituksena tälle mielentilalle tällä kertaa tyyppejä,...

Share

Englannin puhumisen heikot hetket

Ladataan...
Anjuska Ripaus elämäämme

Englannin puhuminen, se luonnistuu itseltäni mielestäni hyvin. Pienenä kävin englanninkielisessä kerhossa ja kotonamme toimi kanadalainen talouden hoitaja, joten englannin puhuminen perheessämme on ollut aina hyvin pinnalla. Myös runsaan matkustelun tuloksena englanti on kehittynyt roimasti ja rohkeutta erilaisten sosiaalisten tilanteiden hoitamiseen on löytynyt enemmän. 

Muistan elävästi sen ensimmäisen kerran, kun saavuimme Amerikkaan. Ystävällisiä how are you kysymyksiä...

Share

Falling in love in Cape Town

Ladataan...
ainomathilda Johaino

Kyllä, blogi ja minä olemme vielä elossa - enemmän elossa kuin vähään aikaan.

Stellenboschin opiskelijakaupungin vilinästä ja Kapkaupungin vaudikkaasta vilskeestä on vaikea toipua. Nyt toisena päivänä takaisin toimistolla on oloni haikea. Viikon matkani oli unohtumaton, eloisa, ratkiriemukas. Minä rakastuin...

Share

Hurja äitiys

Ladataan...
Papris Odotusta ja opiskelua

Helmi järjesti kirja-arvonnan ja pyysi kokemuksia äitiydestä. Kommentit ovat hymyilyttäviä, samaistuttavia ja ennen kaikkea itkettäviä. Eniten itketti Mimosa.n kommentti, joka kuulosti niin tutulta:

"Lyhyesti: äityis on ollut elämäni kääntöpiste. Se on ollut helvetin rankkaa....

Share

10 kakkua äitienpäiväksi.

Ladataan...
i make cake. i make cake

Äitienpäivä lähestyy ja toivottavasti mahdollisimman moni aikoo jollain lailla omaansa muistaa . Kakku on helppo valinta sillä se on itse tehtynä aina yksiä sympaattisimpia lahjoja joita voi saada ja samalla sillä saa suun makeaksi. Listasin tähän blogistani löytyvistä resepteistä omasta mielestäni 10 sopivinta ohjetta joista voit valita omalle äidillesi juuri sen sopivan. Kaiken tyylistä...

Share

Elämän arvo

Ladataan...
lauraahietala Marmoria

 

 

Arman pohjantähden alla on dokumenttisarja jota olen viimeaikoina seurannut Ruutu.fi:stä. Nyt oli vuorossa vanhustenhoitoa koskeva jakso, joka laittoi pohtimaan. Olen samaa mieltä siitä, että vanhustenhoitoon ja -hoivaan tulisi panostaa aiempaa huomattavasti enemmän. On täysin ajattelematonta antaa maamme rakentajien ja puolustajien kärsiä kurjissa...

Share

Huoneessa 4.

Ladataan...
a. Lusikoita kiitos.

Minä sängyllä silloin makasin. Hampaitani yhteen purin. Silmiäni tiukoiksi viivoiksi ummistin. Odotin vain parempaa hetkeä, parempaa kuin se aamu. Sinä huoneeseeni sisälle astelit, tyttö jonka punertavat hiukset olivat Pikku Myy nutturalla. Astelit huoneeseen numero neljä, mutta astuit myös osaksi elämääni.

 

En antanut kovin hyvää ensivaikutelmaa, en silloin sängyllä tuskaisena maatessani. En sanaakaan pystynyt sanomaan, kun tavaroitasi sisälle toit. Käänsin kylkeä, ja yritin...

Share

Lasiin sylkijät, pthyi

Ladataan...

Juu juu tiedetään. Ryyppääminen ei nykyään ole muotia. Juominen kotona on säälittävää tissuttelua ja jo yksi lasillinen viiniä illassa on alkoholismin merkki.

Saatana. Minua ärsyttävät toverit, jotka kehuskelevat juovansa "niiiin tositosi harvoin, ehkä kaks kertaa vuodessa". Eivät juo viiniä ruuan kanssa eivätkä ainakaan hyvän kirjan seurana, edes perjantaisin. Sen sijaan pidän kollegasta, joka aprikoi tänään lounastunnilla, että 20 litran hanapakkaukset viiniä olisivat ihan...

Share

Pages