Oli ihan tosi-tosi onnistunut loma, mutta hitsi että on ihana olla kotona!
Vaikka päällisin puolin Silva oli reissussakin oma hyväntuulinen itsensä, etenkin iltaisin äiti sai usein pienet kiukkukohtaukset niskaansa - varsinkin jos oli huidellut päivällä omissa menoissaan (tai nukkunut). Tirpan yöt olivat-mitä-olivat, samoin syöminen välillä vähän tökki.
Olimme tuossa päivänä muutamana vähän sukuloimassa. Porukassa oli vauva, sellainen juuri istumaan oppinut tapaus, jonka ihan oma-aloitteisesti kävin poimimassa syliini sieltä matolta kuljeksimasta. Se oli virhe. Haukankatseiset naispuoleiset paikallaolijat nimittäin bongasivat oitis näkymän "nainen + vauva, ei oma" ja ryntäsivät esittämään viime aikoina yllättävän tutuksi tullutta tiedustelua: "Nooooo, jokos sulle tulee näistä VAUVAKUUME?" Siis mitä? Minullahan on jo vauva.
Oletettavasti (=toivottavasti) en ole ainoa, jolle Lilyn päivityksen venyminen ei ollut muuta kuin hieman hymähtelyä ja pientä ärsytystä aiheuttava seikka. "Mitenkä ne muka kuvittelivat puhaltavansa tämän puolessa päivässä pystyyn, hehheh /mihin ihmeen kuuhun ne ovat omat postaukseni mahtaneet toimittaa krrhmmm".
Julkaistu aiemmin 17.5.2013 21:08
Tänään mentiin Iskän kanssa katsomaan pesäpalloa Kauppiin. Pesäpallo on ainoa urheilulaji, joka minua onikinä kiinnostanut. Jopa koululiikunnassa, joka ei ole ikinä ollut millään lailla lähellä sydäntäni, oikein odotin liikuntatunteja keväällä. Se on myös ainoa koululiikuntalaji, jolloin olen ollut enemmän kiinnostunut itse pelaamisesta, kun vain pelin trollaamisesta.
Linnutkin laulavat tänään riemullisemmin kuin eilen. Ihan kuin nekin aavistaisivat, mikä ilonpäivä tänään on!
Parin tunnin päästä täällä tepastelee kaksi Rakasta, neidit 11- ja 9v. Pienemmällä oli jo selkeä konsepti tulevasta, kun puhuttiin puhelimessa:
- siivotaan leikkimökki, pudistellaan matot ja pyyhitään lattia
- viedään kukat leikkimökin kuistille
Everything is A-OK!
Hyvää (myöhäistä) äitienpäivää kaikki Lilyn äidit! Meillä pääsivät pojatkin äitienpäivän viettoon, kun pakkasimme perheen kissoineen päivineen autoon ja lähdimme mummulle kylään Ulvilaan.
Kyllä alkaa vähän jo hermot kiristyä. Tällä hetkellä siihen vaikuttaa ehkä eniten sukulaisten kärsimättömyys ja muutama huonosti nukuttu yö. Jo viikon ajan on iltaisin tullut paljon tukalia harjoitussupistuksia ja nyt oon alkanut herätäkin niihin monta kertaa yössä. Niitä saattaa tulla tasaisesti tunninkin ajan, mutta ne ei kuitenkaan muutu tiheämmiksi tai kivuliaammiksi ja aina oon huomaamattani nukahtanut uudestaan.
Hei taas Lily, mukava nähdä. Olit hetken poissa ja vaihdoit sillä välin tyyliäkin, mutta pohjimmiltasi pysyit samana vanhana itsenäsi.
Kaikkien asioiden ei onneksi tarvitse muuttua.
Perhevalmennus senkun jatkuu. Tämän viikon ohjelmassa oli synnytyspartnerin rooli, uupumus ja siitä selviäminen sekä erilaiset interventiot. Aloitettiin kuitenkin viime kerran ylijäämästä, eli ilokaasusta, joka oli kivunlievityskonsteista jäänyt ajanpuutteen takia käymättä läpi.
