Ainakaan klo 17.48 kun raahaudut kotiin työpäivän jälkeen ja haaveilet lämpimästä suihkusta ja kupillisesta kuumaa teetä.
- koiran tyhjentämää ja repimää suklaakonvehtirasiaa. Joo, ennen kaikkea siksi että suklaa on koiralle vaarallista, mutta myös siksi että se saa koiran oksentamaan. Mun uudelle olohuoneen matolle.
Mielestäni ei kauheasti, sillä onhan tää ihmeellistä aikaa ja lopputulos on mitä mainioin. Mutta.. itse luen paljon raskausblogeja ja erilaiset listaukset raskauteen liittyvistä asioista on vaan ihan parhaita! Siispä valitan ihan vähän, en ehkä viimeistä kertaa, mutta lupaan yrittää pitää ruikutuksen pienenä osana tätä blogia.
Tässä siis listausta niistä ei-niin-mukavista raskauteen liittyvistä asioista:
Ensimmäinen kolmannes:
Aamu-/yömaidot sänkyyn nimittäin. Tyttömme on tähän asti saanut aamumaidon tuttipullolla kuuden hujakoilla. Maidon jälkeen on uni maittanut vielä pari tuntia. Systeemi toimi ihan hyvin, kunnes tyttö alkoi aikaistaa maitoitkuaan, parhaimmillaan jo kello neljään. Aamulla myös alettiin heräillä aimmin.
Olin vuonna 2011 kesällä toisena kuvaajana isoveljeni häissä, ohessa omat suosikkini ottamistani kuvista. Häät olivat todella kauniit ja ihanat hääparin puvuista lähtien!
Parrakkaat miehet, vieraat ihmiset, koirat, imurit - kaikenlaiset asiat voivat säikäyttää pienen vauvan.
Meidän tyttömme ei ole tähän mennessä säikähtänyt juuri mitään, mutta tänään hän kohtasi jotain niin käsittämättömän hirveää, että itku jatkui ainakin parikymmentä minuuttia.
Saanko esitellä maailman pelottavimman asian.
Eräs lapseton tuttuni avautui taannoin Facebookissa siitä, kuinka ravintolapäivällinen oli mennyt pilalle, kun naapuripöydässä joku äiti oli vaihtanut vauvansa kakkavaipan.
Kyseinen henkilö on kova provosoimaan ja päätinkin olla tarttumatta aiheeseen sen kummemmin. Asiaa kuitenkin pohdittuani minua alkoi harmittaa, etten kommentoinut päivitykseen mitään.
Lauantaina oli ihana keli ajella, lumiset puut, aurinko paistaa ja yksin tien päällä (ilman muita autoilijoita siis), Milla nukkui vieressä tyytyväisenä. Kyllä siinä sielu lepäsi.
"Meidän tyttö ei vaan nuku päiväunia sisällä", väitimme. "Ei lasta voi pakottaa nukkumaan", neuvolalääkärikin komppasi. "Ja mehän ei mitään rutiineja tai päivärytmiä tarvita", uhosimme.
Ja voi miten väärässä olimmekaan.
Lokakuussa aloin väkertää kandia, aihe niinkin kevyt kuin Seksuaalisesti hyväksikäytettyjen lasten terapiat. Aluksi oli tarkoitus tehdä jostain leikkiterapiaan liittyvästä, mutta suuri osa lasten terapiatutkimuksista liittyi seksuaalisen hyväksikäytön uhreihin, joten aihe rajautui sitä kautta.
Piiitkän tauon jälkeen palaan blogin pariin. Joululoma on ollut täynnä huisketta ja hulinaa, joten en juurikaan ole koneella ehtinyt olla. Joten nyt pehmeä lasku bloggailun pariin muistelemalla vuotta 2012, jolloin tapahtui paljon hyvää, ja paljon pahaa.
Vuosi 2012
