Vauva ja sen täti

Ladataan...
Blueberries Petit Ange

Mun sisko tuli käymään meillä kylässä. Hän asuu Englannissa ja sieltä pääsee kätevästi junalla tänne Ranskaan. Meille kotiin tulo juna-asemalta on vähän hankalampi. Pitää ottaa rer juna, vaihtaa kerran ja sitten vielä noin 20min kävelymatka. Lisäksi joka kerta kun mun sisko on tullut täällä käymään niin olen asunut eri paikassa ja aina edellistä kauempana.

Ajateltiin, että mukavampi tulla jos mennään vastaan. Hän tuli illasta niin mun avomies meni yksin vastaan ja mä odotin vauvan...

Kun aika on...

Ladataan...
Nl Almost twins

Mitäs jos ei olekaan? 

Ahdistavaa. Ihan kauheeta. Tuntuu kerrassaan haikeelta ja niin lopulliselta. Onko mun ihan pakko päästää irti ? Mitäs, jos en tahdo enkä pysty. Nämä on mun päällimmäiset tunteet tällä hetkellä. Tiedän, että kun se arki lähtee tälläkin saralla rullaamaan niin nämä tunteet unohtuvat.  Joskus mun on vain niin vaikea tottua muutoksiin.

Nuorimmaiseni se ihana pieni tyttö, joka syntyi ihan hetkin sitten on aloittamassa päiväkodin ensi viikolla. Häh ENSI...

Uusi vuosi ja uudet kujeet- Todellakin

Ladataan...
Nl Almost twins

Ystävät ovat elämän suola. Niin totta. Se, että aikuisiällä tapaa ystäviä, joiden kanssa vaan kolahtaa heti, on melkein, kuin lottovoitto. Ystävät, joiden seurassa voit olla oma itsesi. Ystävät, joihin voit tukeutua tilanteessa, kuin tilanteessa. Ystävien seurassa voit itkeä ja nauraa. Emme edes tiedä miten olisimme selvinneet kotiäitivuosista ilman toisiamme samassa tilanteessa.

...

ALUSTAVA VIERASLISTA

Ladataan...

Alustava vieraslistahan meidän piti miettiä heti alkuun. Se, kun määrittelee niin paljon missä voimme juhlat juhlia sekä on suuressa osassa myös hääbudjetin suhteen. Toki tiedostamme, että lista elää kokoajan. Ihmisiä voi niinsanotusti lähteä meidän elämästämme sekä tässä on vielä aikaa syntyä niitä uusiakin läheisiä ihmissuhteita. Vieraslistamme nimiä en tietenkään täälä blogin puolella voi/halua paljastaa, mutta jotain voin avata. 

Alustavassa...

Aina välillä iskää ikävä

Ladataan...
tähtisumua tähtisumua

Tänään on iskän kuoleman toinen vuosipäivä. 

Huomaan, että suru on jälleen ihan erilaista, mitä se on ollut aiemmin. En enää käytä juurikaan aikaa iskän sairastumisen, ja sitä seuranneiden kokemusten, ajatteluun, vaan muistelen muita, yhteisiä hetkiämme. Olen myös oppinut elämään sen kanssa, että mieleni päälle jäi vielä muutamia kysymyksiä, joihin en tule koskaan saamaan vastausta. 

Mutta kyllä, aina välillä on iskää ikävä.

Iskä sai keuhkosyöpädiagnoosin vuoden 2013...

Pages