Ei ole helppoa, eikä yhtään kivaa

Ladataan...
Helmi K sivulauseita

Minun on vaikea puhua työstäni mutta usein toivon että siitä jotain kysyttäisiin.

Ja jos joku kysyy minä vastaan usein että hyvin sujuu vaikka ei sujuisikaan.

Koska se ei ole koskaan helppoa, eikä yhtään kivaa, kun ei suju.

Varsinkaan silloin kun mieli tuntuu olevan kuvista täysi mutta sanoista tyhjä.

Ja ehkä kaikista pahinta on tähän aikaan vuodesta kun odottaa apurahapäätöksiä, kun uusin...

Share

Brio Happy

Ladataan...

Viikonloppuna käytiin ostamassa Brion yhdistelmävaunut, vähän kyllä mietin näiden Brion vaunujen ja Emmaljungien välillä, mutta Ruotsista niitä nahkaisia emmaljungia ei voitu toimittaa, joten päädyin sitten näihin. Vähän halvemmat, mutta silti mieluisat. Aluksi katselin käytettyjä, mutta monessa oli jo kulumaa ja jotain rikki, siksi en halunnut käytettyjä. Osa taas maksoi käytettynä melkein uusien vaunujen verran, joten sama oli ostaa ihan uudet vaaville. Pienen taistelun jälkeen vaunut oli...

Share

Frenemies

Ladataan...
Lila M. Loving you, loving me

Ennen välttelin konflikteja kuin ruttoa. Ajatus siitä, että olisi riidoissa jonkun kanssa, pelotti ihan vietävästi. Konfliktipelko tulee vahvasti miellyttämisen tarpeen kylkiäisenä; jos haluaa miellyttää muita, ei tahdo riidellä. Mikä on tietysti ihan naurettavaa, jos haluaisi oikeasti toiselle hyvää, ei häntä mielistelisi riidan pelossa, vaan kertoisi rehellisen mielipiteensä asioihin. 

Eilen kuulun radiosta ensimmäistä kertaa sanan frenemy (friend + enemy = frenemy)....

Share

Hyppy tuntemattomaan – takana vai edessä?

Ladataan...
Toimitus Toimitus


Arki, tuo pakollinen paha. Vai normaali osa elämää?

Minski haraa maailmaa vastaan -blogin mikihara tekee terävän havainnon: aivan kuin yleinen arjensietokyky olisi viime vuosina...

Share

Tammikuu kolmen vuoden takaa

Ladataan...
Rosanna Lentoaskeleita

Lilyssä kiertää kysymys: keitä me olimme kolme vuotta sitten? Hetken aikaa mieleni löi tyhjää tammikuun 2012 kohdalla, mutta sitten huomasin, että tässähän eletään hyvinkin samankaltaisia aikoja. Vaikka välissä onkin ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Sellaisia juttuja kuten lapsi, häät, opiskelutauko ja uusi astuminen luentosaleihin, asunnon osto ja niin kliseistä kuin se onkin, niin paljon paljon kasvamista. 

Mutta siis, tammikuu 2012, olin vielä hetken 22-vuotias. Asuimme siinä...

Share

AAMUIHMISIÄ

Ladataan...
Tintti K Tintin

Olen aina ollut aamuihmisiä ja aikaisin herääminen ei yleensä tuota minulle vaikeuksia. Rakastan erityisesti kesäisin todella aikaisia aamuja ja sitä tunnelmaa, joka aamun ensimmäisinä tunteina vallitsee. Ennen pojan syntymää kävin usein keväisin ja syksyisin juoksemassakin ennen töihin lähtöä ja nautin aikaisen aamun tunnelmasta kauniilla rantalenkillä. Nykyisin harvemmin enää lenkille ehdin,  mutta aamuistani olen oppinut nauttimaan jälleen uusien rutiinien kautta.

...
Share

Vieressä on pikkuleipätehdas, me saamme rikki menneet.

Ladataan...
IngelS Give my love to London

Kun hoitokodissa asuva kehitysvammainen vanhempiensa hylkäämä poika sanoo tuon repliikin eräässä 50-luvulle sijoittuvassa englantilaisessa tv-sarjassa, minä alan itkeä. Eikä itkulle tule loppua. En pysty hillitsemään sitä.

Päivällä Noel laittaa minulle viestin ja pyytää syömään kanssaan. Ottaen huomioon, ettei se ole susta kiinnostunut, te vietätte todella paljon aikaa yhdessä, sanoo C. Niin. Ehkä hän vain tosiaan haluaa olla ystäväni. Joten suostun ja me syömme ja juttelemme taas...

Share

Kuuleeks mua kukaan

Ladataan...

En ainakaan minä itse, lähti meinaan ääni. Viimeinen viikko meni rellestäessä ja laskettelemassa kaverin kanssa Euroopan toisella puolella ja sitä edellinen siihen henkisesti valmistautuessa. Mutta täällä olen taas. 

En ole ennen ollut reissussa kyseisen parhaan ystäväni kanssa kahdestaan. Teoriassa paikalla oli myös paljon muita ihmisiä, vanhempani mukaan lukien, mutta suuren osan jokaisesta päivästä vietimme kahdestaan. Olen kuullut kauhutarinoita siitä, miten bestiksessä alkavat...

Share

Tivolitkaan ei saa mua nauramaan

Ladataan...
Ilana Sunroom

Olen koko ajan onnettomampi täällä, mietin eilen. Ja näinhän se on. Neljän vuoden jälkeen on aina vain vaikeampaa kestää sitä, ettei tunne sopivansa asuinmaahansa.

Huomaan, että kova fyysinen rasitus nostaa välillä kielteiset tunteet pintaan. Jos on jo lähtökohtaisesti vähän mieli maassa, kehnomman puoleisesti sujunut treeni kaataa koko paatin. Siinä sitten yritän nieleskellä itkua siihen saakka, että pääsen kotiin. Mielessä pyörii ainoastaan se, että haluaisin jo pois täältä. En koe...

Share

Pages