Tänään se sitten vihdoin ja viimein tapahtui, mitä olen yrittänyt tehdä jo pidemmän aikaa... eli sain sen inspiraation, mitä tarvitsin, jotta aloitin taas piirtämisen ja toivottavasti saan myös sen myötä aloitettua maalauksenkin. Miten mukavalta tuntuikaan piirtää jälleen. Siitä on jo yli vuosi, kun olen viimeksi piirtänyt yhtään mitään ja silloinkin vain yhden jutun, mutta nyt on tunne, että tästä se vihdoinkin taas alkaa...
Käykö kenellekään muulle ikinä näin?
Päätös poistua ulko-ovesta on tehty ja päässä on valmiina lista kaikesta siitä, mitä pitää muistaa ottaa mukaan: pyhä kolminaisuus eli avaimet, puhelin ja lompakko sekä lapselle vaippa, naksuja ja juotavaa. Itsellään ja lapsella on vielä yöpuvut päällä ja lapsella ehkä vielä puurotkin rinnuksilla.
Kämppikseni kävi festareilla, joille tiesi myös ihastuksensa saapuvan. Kotiinpaluupäivänä odotin kieli pitkällä uutisia ja hyökkäsinkin kämppiksen kimppuun heti tämän astuessa ovesta sisään: mitä tapahtui??
Vastaus: ei mitään.
Mummi saapui Espanjan matkaltaan, niin kuin saapui neidin tuliaisetkin:
Jeps. Äänekoski lusittu ja reissu oli kokonaisuudessaan oikke hyvä. Maanantaina pitkä päivä ja tiistaina viideltä ajeleen tampereelle pääsykokeisiin jos pääsis vaikka kouluun ja vaihtaan alaa jossain kohtaa. Dumdidum kuitenkin kokeiden jälkeen takas Äänekoskelle tehtaalle koulutukseen ja vähä repiin letkuja ympäriinsä, kunnes pääs takas hotellille ja olo oli ku rekan alle ois jääny.. Nukahti jo joskus ennen kymmentä.:P Pari vikaa päivää menikin helposti.....tavallaan...
Myönnetään, olen kesäihminen. Voiko kesää kukaan edes vihata? Lämpö, valo, pitkät päivät, pitkät illat, kesätuuli, uinti, terassi, grillaus, kesävaatteet, meikittömyys, pyöräily, ruskettuminen, pihatyöt, kukat, pörriäiset, jäätelö... Aah, minä tykkään!
Luulenpa, että myös pojusta on tulossa kesäfiilistelijä. Hän viihtyy mainiosti ulkona tutkien uusia ihmeitä, kuten kukkia ja ruohoa.
Meidän kesälauantai onkin ollut ihan superihana.
Miten voin olla näin naatti ? Hirveästi ei edes tänään tullut tehtyä, Siivouspäivän merkeissä piti pyörähtää pihakirppareilla, mutta en saanut kaveria mukaan. Päädyinkin sitten nauttimaan aurongosta parvekkeella ja hankkimaan kunnon rusketusrajat. En edes muista milloin olisin saanut rusketusta ihan Suomen kesässä, Namibiasta hankittu rusketus on viimeisen. Onneksi oma iho ei pala helpolla, tulisi tuskainen kesä.
On hauska seurata kun Väinö oppii uutta. Tyypille jää myös niin sanotusti "levy päälle" ja kaikkea uutta ja ihmeellistä pitää toistaa koko ajan. Kuten kiljua, kääntyä kyljelleen, pitää varpaista kiinni ja heiluttaa oikeaa kättä (tätä tehdään myös puoliunessa)
"Jee! Mulla on hienot varpaat"
