Helsingin kesä alkoi tänään. Sitä ei päätellä säästä, vaan käsiin räjähtäneistä kalenterimerkinnöistä — yhdelle päivälle olisi ollut tarjolla Ravintolapäivää, balettia, jääkiekkoa, Euroviisuja, Dalindeota, Calamari Unionia, Arabian katufestareita, Kallion kukkimisia ja ilmaisia museoita.
Vähemmästäkin menee sekaisin. Ensimmäiset neljä valitsin.
Maanantai 20.05.2013 jää historiaan White Trash Disease -blogin siirtymisestä Lilyyn!
Lämpimästi tervetuloa kaikki vanhat ja uudet lukijat!
Internet on pullollaan mielettömiä juttuja. Sellasia mitkä itkettää ja naurattaa ja saa miettimään että hitsiläinen miten hienossa maailmassa saan elää joka ikinen päivä. Sellainen sivusto kuin ted.com on yksi noista. Suosittelen korvaamaan yhden päivittäisen facebook-tuijottelun ted-visiitillä, siinähän saattaa vaikka viisastua!
Ei minusta suinkaan ole mikään urheiluhullu tullut, kunhan vain sattuu kaikenlaisia urheilurientoja olemaan näin toukokuussa.
On asioita, joita ei vaan pitäisi tehdä: nuotiota metsässä metsäpalovaaran aikana, kansanmurhaa ja erityisesti kisaluontoista parhaaseen katseluaikaan lähetettävää teeveeohjelmaa semijulkkisten uimahypyistä.
Vihdoin!
Vapaa ilta. Kävimme eilen miehen kanssa KAHDESTAAN katsomassa Kotiteollisuuden keikan ja tietysti siinä sivussa otettiin vähän astetta vahvempaa. Ja arvatkaa mitä? Oli ihan hel**** hauskaa! Päästiin melkeinpä eturiviin. Kuvia en ottanut eikä kyllä siinä maistissa olisi onnistunut.
Ensin stressasin miten osaamme olla kahdestaan kun olemme tottuneet että aina seurassamme on joku. Miksu tietenkin mutta yleensä myös ystäviä.
