Toimituksen kesätyöjuttu toi mieleen ne ajat, kun itse piti vääntää kesätöitä. Nythän olen siitä onnellisessa asemassa että voin lomailla kesällä palkallisesti (ja lähettää tekstareita rannalta niille kavereille jotka eivät ole lomalla), mutta kyllä ne kesätyöt silti jotenkin mielessä ovat yhä. Kaikenlaista sitä on kyllä tullut tehtyä, kun tässä asiaa oikein pohti.
Sain lapseltani äitienpäiväkortin, johon häntä oli haastateltu päiväkodissa. Eräs kysymys vastauksineen kuului näin:
"Mitä äitisi tekee työkseen?"
"Pesee pyykkii, siivooja"
Nauratti ensin hysteerisesti. Sitten veti hiljaiseksi.
Työpaikkaruokala. Muovituolit, tarjottimet, astioiden palautuslinjasto, jonotus ja kello yhdentoista ruuhkat. Tuttu kuvio monellakin työpaikalla. Ulkolounasruokintaa useamman vuoden testanneena tällainen työpaikkaruokalasysteemi on ihan uutta ja jännää. Ei tarvitse puolta päivää miettiä että mihinköhän sitä menisi syömään. Ja että mitähän tänään tekisi mieli. Ei tarvi tehä muuta kun mennä ruokalaan, tutkia listaa ja valita mitä haluaa.
Miksi mä en halua sanoa olevani feministi?
Tästä on tullut nyt jokin 2000-luvun trendi. Joo, Beyonce laulattaa kuinka tytöt johtaa maailmaa mutta itse Beyonce ei siltikään kutsu itseään feministiksi.
Tunnen ihmisen, joka eilen tilasi ennakkoon syksyllä esiteltävän Jolla-puhelimen 399 eurolla, "kannatusmielessä". Ymmärrän.
Arvaas, mikä se siinä pötköttää?
Se on...
...sellainen tielle "unohtunut" puu, joka juuri ennen kuvan ottoa uhitteli perävaunurekalle, ja otti siipeensä. Sitä ennen mokoma reteesti rötväili vielä keskemmällä tietä, ja antoi köniin meidän autolle, kuus nolla, pitkin kyljystä. Alan ymmärtää sanontaa "tuli puskista".
Vajaa pari vuotta sitten muutin opiskelujen perässä kaupunkiin, johon sitä ennen olin vannonut olemaan koskaan muuttamatta. Ehkä osin sen takia, että kotikaupungistani lähes kaikki lähtivät tänne. Osin myös siksi, koska ajattelin kaupungin asukkaista stereotypisesti. Taisi olla sitä tavallista teinikapinaa minulta.
Kotiuttamistestejä, lehtijuttujen kirjoittamista ja ensi viikolla matka ulkomaille... Siinä tulevaa ohjelmaa. Tuntuu kuin inttiminä kuoriutuisi päivä päivältä ja salakavalasti yltäni paljastaen yllättävää riehakkuutta, naurua ja huolettoman spontaaneja tekoja. Ehkä jopa letkeyttä, rentoutta ja suoranaista mukavuudenhalua.
Kirjoitin taannoin harkitsevani ravintolan perustamista. Tänään se ravintolapäivä sitten koitti ja olinhan minä kauhan varressa. Valmistelut aloitin viikko sitten ystäväni kanssa suunnittelemalla mainoksia, reseptin valinnalla ja ostosten suunnittelulla. Tällä viikolla testailin reseptiä vielä kotona ja laitoin myös naapurini maistelemaan. Torstaina hankittiin tarvikkeet ja niitähän riitti!
