Heippati rallaa !
Tänään tosiaan mulla on haastattelu näyttötyöstäni paikallislehteen. Ainiin. Sain näytöstä 2 ! Olen ihan tyytyväinen. Huomasin itsekkin virheet, joista huomautettiin. Mutta pääasia on se, että työtäni tullaan jatkossa käyttämään kirjastoissa. =)) Ja ensi viikolla on joku palaveri. :O tiedä häntä, mitä ihmettä täällä tapahtuukaan. :D Ensi tiistaina sen näkee.
~
En olekaan vielä kertonut tarkemmin siitä, mitä tulin tänne USAhan asti tekemään. Tänä kesänä välillä 24.5.-2.9.2013 tulen siis työskentelemään Wisconsin Dellsin Tommy Bartlett Inc. paikassa, joka on siis vesihiihtoesityksiä tarjoava turistikohde pääasiassa amerikkalaisille perheille. Suurin osa asiakkaista tuleekin Wisconsinin osavaltion alueelta, tai lähialueelta Illinoisista tai Minnesotasta, sillä jenkit harvemmin matkustelevat kauemmaksi omalta kotiseudultaan (or so I have heard).
Kyllä vatsa kiittää! Eilen järkkäsimme mun espanjankielen ryhmän kanssa kansainvälisen ruokaillan. Opiskelen siis täällä Valenciassa myös espanjan kieltä, jota on kaksi kertaa viikossa kaksi tuntia kerrallaan. Kurssi on yliopistoni kielikeskuksen ja maksoi 60 euroa/ 60 tuntia. Ryhmä on pieni, meitä on suurinpiirtein noin 10 opiskelijaa.
En sitä ensimmäisessä tekstissä vielä ääneen sanonut, mutta kyseinen kaupunki on tietenkin Tampere, tuo Suomen Manchester, joka tuttavallisemmin tunnetaan Mansena. Popedan, Eppu Normaalin, Juice Leskisen ja muiden manse- eli junttirokin jättiläisten sekä mustanmakkaran kotikaupunki. Muita kuuluisuuksia mulle ei juuri nyt tulekaan mieleen.
On kulunut vuosi siitä kun osallistuin lastentarhanopettajan pääsykokeisiin ja jännitin sisäänpääsyä. Nyt kesällä en opiskele päätoimisesti, mutta onhan minulla omastaa takaa tämä käytännön "oppimisjakso" omien pienokaisten kanssa. Teen kuitenkin joitakin valmistelevia tehtäviä kiireistä syksyä silmälläpitäen - ainakin litteroin kandimateriaalia ja luen johtajuuteen liittyvää kirjallisuutta.
Huomenna mulla on pääsykokeet. Ensimmäistä kertaa menen pääsykokeisiin sellaiseen paikkaan, jonne oikeasti hirveästi nääin paljon haluaisin. Ehkä on sanomattakin selvää, että nyt on aika iso stressi. Hitto missä mun kaikki kynät on?! Osaankohan mä enää edes kirjoittaa? Mitä jos mä eksyn? Ja päällimmäisenä mielessä on, että en mä sinne kuitenkaan pääse. Pessimisti ei pety. Onneksi on varasuunnitelma, jos tämä yritys menee päin honkia.
