Valintakokeissa
Pitkän hermoilun jälkeen sain mukavan ilmoituksen: pääsin valintakokeisiin.
Pitkän hermoilun jälkeen sain mukavan ilmoituksen: pääsin valintakokeisiin.
Nyt saa huilata ! Eilen oli tämän kevään viimeiset pääsykokeet, sosionomiksi nimittäin. Aamulla lähdinkin reippailla mielin jo tuttuun kokeeseen, ilman jännitystä. Tuskastuttavan kuuman päivän aikana tehtiin psykologin testejä, matematiikkaa, äidinkieltä, opettajan haastattelua sekä ryhmätehtävää. Onneksi itsellä sattui aivan mahtava ryhmä, jonka kanssa juttu luisti myös pitkillä tauoilla sekä ryhmätilanteessa.
Eilen koitti valintakokeen aika. En edellisenä yönä saanut kovin hyvin nukuttua, vaikka mitään suurempaa jännitystä en tuntenutkaan, joten luonnollisesti en ollut aivan parhaimmillani kokeessa. Muutenkin koe sujui vähän niin ja näin.. Opettajien pitämä haastattelu meni mielestäni hyvin, vaikka tuttuun tapaan mua jäi kaivelemaan, että keksin vasta jälkeenpäin, mitä olisin voinut parissa kohdassa sanoa. On pienoinen ihme, jos tuolla elisellä suorituksella opiskelupaikan saa. :D
Uskomatonta mutta totta, tänään on tapahtunut jotain, johon en uskonut itse lähes ollenkaan. Kerroin keväällä epäluuloistani nykyistä tutkintoani kohtaan. Tuolloin päätinkin, että haen ammattikorkeakouluun opiskelemaan matkailua. Moni ihmetteli, eikö yksi tutkinto ole tarpeeksi, mutta minun haaveideni kanssa vastaus on helppo, ei ole! Pääsykokeisiin pyrin valmistautumaan pitkin kevättä muun koulun ohessa, ja pääsykoepäivä koitti aivan liian aikaisin.
Sitähän se parisuhde on.
Että kun kumppani sanoo:
"Hei mä voisin nyt tehdä opiskeluhommia alta pois. Jos vaan seuraavat kolme viikkoa töiden lisäksi opiskelen kaiken vapaa-aikani!"
...ei vastaa niin kuin haluaisi eli:
"Eiiiiih! Miks just nyt?!"
...vaan:
"Hei sepä hieno homma, kulta. Tosi hyvä juttu."
Juhlapukeutuminen on taitolaji, ja se heijastelee aina myös kulloinkin vallalla olevia trendejä. Valmistuin itse ylioppilaaksi vuonna 2009. (Jouduin tarkistamaan vuoden Facebookiin aikoinaan lisätyistä kuvista!) Mielenkiinnolla teinkin havaintoja tämän vuoden ylioppilaiden juhlaeleganssista, joten olkaapa hyvä - tässä tulee virallisesti blogin ensimmäinen (ja viimeinen?) muotipläjäys!
Viestinnän alan opiskelijat ja Journalistiliitto kampanjoivat, jotta työnantajat eivät riistäisi opiskelijoita nollapalkan harjoittelulla, ja jotta harjoittelijat eivät suostuisi töihin palkatta.
Nyt mies on virallisesti lähihoitaja!
Menipä 2 vuotta yllättävän nopeasti. Tuntuu kuin hän olisi vasta TAAS lähtenyt opiskelemaan.

