No mitäs tänään tapahtui, eipä kummempia, pari ihanaa pientä asiaa. Pienimmät jutut tekee eniten iloiseksi.
1. Työkaverit tarjosi mulle kaljan työpäivän jälkeen. Istuttiin työvaatteet päällä yhden työkoneen vieressä, en ymmärtänyt taas sanaakaan mitä ne puhui mutta musta tuntui ihanasti siltä että olin hyväksytty täysin osaksi porukkaa. Hymyilytti aika paljon, olin niin one of the guys. :D
Nyt ois sitten ihka ensimmäinen tatuointi sääressä sisäsyrjässä, vai miten sen nyt kuvailis. Ja pidän siitä todella paljon ja siitä tuli juuri sellainen kun halusinkin! Lisään kuvan ehkä sitten kun tää elmukelmu lähtee kävelee, yleisön pyynnöstä? :D
Toimituksen kesätyöjuttu toi mieleen ne ajat, kun itse piti vääntää kesätöitä. Nythän olen siitä onnellisessa asemassa että voin lomailla kesällä palkallisesti (ja lähettää tekstareita rannalta niille kavereille jotka eivät ole lomalla), mutta kyllä ne kesätyöt silti jotenkin mielessä ovat yhä. Kaikenlaista sitä on kyllä tullut tehtyä, kun tässä asiaa oikein pohti.
Kreeta pohti tänään AFFECTION-blogissaan, miksi ei mahtanut saada hakemaansa kesätyötä ja kesätyötä yleensäkin:
Voihan nenä, tuhahdin taas pari päivää sitten kun noin tuhannes "valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun"-viesti kilahti sähköpostiini. Oikeasti reaktioni oli paljon vahvempi kuin pelkkä tuhahdus. Siihen sisältyi kyyneleitä, pikkuisen parkumista ja monen monta epätoivon täyteistä miksi mä en kelpaa mihinkään-surkuttelua.
En saanut kesätöitä, ja sekös ketuttaa.
Työpaikkaruokala. Muovituolit, tarjottimet, astioiden palautuslinjasto, jonotus ja kello yhdentoista ruuhkat. Tuttu kuvio monellakin työpaikalla. Ulkolounasruokintaa useamman vuoden testanneena tällainen työpaikkaruokalasysteemi on ihan uutta ja jännää. Ei tarvitse puolta päivää miettiä että mihinköhän sitä menisi syömään. Ja että mitähän tänään tekisi mieli. Ei tarvi tehä muuta kun mennä ruokalaan, tutkia listaa ja valita mitä haluaa.
Heippati rallaa !
Tänään tosiaan mulla on haastattelu näyttötyöstäni paikallislehteen. Ainiin. Sain näytöstä 2 ! Olen ihan tyytyväinen. Huomasin itsekkin virheet, joista huomautettiin. Mutta pääasia on se, että työtäni tullaan jatkossa käyttämään kirjastoissa. =)) Ja ensi viikolla on joku palaveri. :O tiedä häntä, mitä ihmettä täällä tapahtuukaan. :D Ensi tiistaina sen näkee.
~
En olekaan vielä kertonut tarkemmin siitä, mitä tulin tänne USAhan asti tekemään. Tänä kesänä välillä 24.5.-2.9.2013 tulen siis työskentelemään Wisconsin Dellsin Tommy Bartlett Inc. paikassa, joka on siis vesihiihtoesityksiä tarjoava turistikohde pääasiassa amerikkalaisille perheille. Suurin osa asiakkaista tuleekin Wisconsinin osavaltion alueelta, tai lähialueelta Illinoisista tai Minnesotasta, sillä jenkit harvemmin matkustelevat kauemmaksi omalta kotiseudultaan (or so I have heard).
"Life is too short to wake up in the morning with regrets, so love the people who treat you right, forget about the ones who don't and believe that everything happens for a reason. If you get a chance, take it. If it changes your life, let it. Nobody said that it would be easy, they just promised it would be worth it."
- Harvey MacKay
