Ei-toivottu odottaja
Ensin oli tiedossa kesätöitä, mutta sitten ne katosivat kuin tuhka tuuleen. Mahtoikohan tuleva perheenlisäys vaikuttaa tulevaan työnantajaan?

Aulis kävi eilen myymässä pipareita ja piirakoita sekä kakkusia pyryttävässä Järvenpään joulumarkkina humussa. Kamaa meni oikein hienosti, uunituoreita korvapuusteja olisi saanut leipoa enemmänkin. Uudestaan markkinoille!!!!! <3

Huomenna olisi tiedossa ensimmäinen työpäivä, allekirjoittanut kärsii luonnollisesti superflunssasta. Useinhan ihmiset sairastuvat loman alussa, kun päällä ollut stressi pääsee purkautumaan. Sama toimii selkeästi näinkin päin: työnhakustressi pääsee viimein purkautumaan kun ensimmäinen työpäivä on tiedossa, ja kroppa vastaa siihen heittämällä päälle mukavan taudin vuoden loppumisen kunniaksi.
Jotenkin vois aatella että näihin työhaastetteluihin tottuis. Mutta ei. Vaikka niissä käy hörppimässä kahvia harva se viikko ni aina ne tuntuu yhtä epämiellyttäviltä. Varsinkin näissä tapauksissa kun ei oo ihan satavarma fiilis itsestään. Mutta kertaakaan en oo vielä itkien lähteny pois ja aina ne tuntuu menneen "ihan ok". Eli toivotaan että samanmoisesti sujuu tän päivänenkin keikka.
Kun surffailee päivät pitkät Livin ja Avan väliä lifestyle-roskan suossa ja vaeltaa pitkin kotiaan maitoisissa, pukluisissa, vauvanpissaisissa rytkyissä, on vaikea muistaa, että oli joskus muullakin kuin meijerialalla toiminut nainen, joka osasi käyttää kynää, nauhuria ja kenties päätäänkin. Onneksi postilaatikkoon putoilevat aikakauslehdet muistuttavat menneestä - ja onneksi tulevastakin.
”Alkaa olla pää niin täynnä dataa, että aina kun tulee joku uusi juttu, niin toisesta päästä tippuu jotain pois.”
”Jos paniikkia mitataan asteikolla yhdestä kymmeneen, nyt on meininki jotain kolmetoista.”
Näin meillä tällä viikolla töissä.

Ei hätää Angelina Jolie, mullakin on jättimäinen otsasuoni!

Ostin itselleni muistoksi reissulta Mujin pienen pöytäkalenterin työpöydälle. Pidän sen pelkistetystä tyylistä.
Uudessa kalenterissa on jotain juhlallista ja jännittävää. Tyhjät päivät kalenterissa täynnä mahdollisuuksia. Tämän vuoden summaus on vielä hieman kesken, taaksepäinkin on mielenkiintoista katsella.
Huhhuijaa kun aikataulut näyttävät pelottavilta ja stressaavat kovin. Viikon päästä jäämme jouluvapaille töistä ja siihen mennessä pitäisi saada vaikka mitä tehtyä. Työpino senkun kasvaa. Joulukuun vikalla viikolla olemme auki kyllä molempina välipäivinä, mutta itse pidän viimeisen "kesäloma"päivän perjantaina ja työkaveri vastaavasti torstaina. :D taidamme olla liian tunnollisia työntekijöitä että lomatkin jää pitämättä...

Pappi vihitään virkaansa juhlallisesti. Meri-Anna bloggarillamme tämä on edessä sunnuntaina. Upea juttu! Omasta juhlastani on jo 8+ vuotta. Silloin otsani olisi ollut kirkkaampi vastaamaan tähän.

