Aloitin maanantaina uudet kesätyöt. Samaan aikaan sain myös kunnon kesäflunssan, joka on vetänyt aika voimattomaksi. Ihan kuin olisin allerginen työnteolle! Olen viimeksi helmikuussa tehnyt kunnolla töitä ja sen jälkeen ollut monta kuukautta saikulla. Olen jo kyllästynyt sairastamiseen, joten ärsyttää olla huonossa kunnossa heti töiden alettua. Flunssasta huolimatta en suostunut jäämään kotiin, sillä siellä on jo liikaa oltu.
Sähköposti tyhjennetty. Vaatekaappi tyhjennetty. Työpöydän alin laatikko eli "eväslaatikko" tyhjennetty.
Ja mitä lähti mukaan? Mitä ihminen ehtii 1½ vuoden aikana hamstrata työpaikalleen?
Nyt lapsettomuushoitojen myllerryksessä olen miettinyt sitä, mitä pitää kertoa työnantajalle ja paljonko työnantajalla on oikeutta tietää
minun henkilökohtaisesta elämästäni.
Törmäsin tähän kysymykseen, kun yritin saada siirtovapaita munasolupunktiolle ja alkionsiirrolle.
Kerroin esimiehelle siirtovapaiden siirtämisen toiveeksi "toimenpiteen naistentautien poliklinikalla", eikä hän punastuttuaan kysellytkään enempää.
Suunnilleen näin se menee:
- Bongaat työpaikkailmoituksen, lukaiset sen läpi ja siirrät sen aivoissasi kategoriaan "nojoo, ehkä"
- Päätät ettei homma kiinnosta tarpeeksi, että sitä jaksaisi hakea
- Palaat lukemaan ilmoitusta, siirto kategoriaan "ehkä sittenkin". Uskottelet itsellesi, ettet vielä ole edes päättänyt hakea paikkaa
Kysymys on väärä.
Oikea kysymys on: Haluaisitko sinä työnantajana nähdä, miltä hakija näyttää?
Ja siihen vastaus on: Kyllä.
(Kuva blogista Look at My Happy Rainbow.)
Ensimäisistä kuvauksistani, alkukeväästä 2012. Kuvaaja Charles Fischer
Ensimäiseksi pahoittelen hiljaiseloani, olin lomailemassa yhden parhaimman ystäväni luona Amsterdamissa! Viikko Hollannissa oli uskomattoman kiva. Mutta se onkin ihan toinen blogipostaus se!
Tämä on maailman lyhyin kertomus ja se on nimeltään "Go-Sees in Amsterdam"
