Back in business

Ladataan...
Amal Kuplassa

Niin ne vain ovat työt hiipineet takaisin ja jotenkin tuntuu, että koko elämä alkaa taas jäsentyä uudelleen. Yhtäkkiä vireystaso nousee, päässä alkaa pyöriä muitakin ajatuksia kuin "missä ne uikkarit ja pyyhkeet taas on" ja "ottaisiko sitä suklaa- vai mansikkajäätelöä".

Töiden lisäksi vireillä on monta kotijuttuakin. Se kauan odotettu ikkunaremontti (jos nyt vaan remonttifirmassa joku omistaisi niinkin modernin kapistuksen kuin puhelimen tai tietokoneen...

Share

HUOMIO / ATTENTION / TAIDEKOLLEKTIIVI / ART COLLECTIVE

Ladataan...
eevaunen Lit & heels

Taidekollektiivi_Art Collective_Kuopio

Kuvakaappaus tulevista kujeista.

Olen tehnyt paljon pikkutöitä täällä kotona avartaakseni tietoisuutta Kuopion ja lähialueen taidekentästä. Eilisiltana esiinnyin kirjaston kokoussalissa ja viime viikonloppuna sanomalehdessä oli...

Share

Riittämättömyys.

Ladataan...
Milka Rantamo Olennaisuuksia

9211c8e22318d8ea090f5cd62e667b67.jpg

Meillä jokaisella on varmaan ajoittain vähän matala fiilis. Sellainen miksmikääneionnistu-olo. Pahinta on kuitenkin se, että (mulla varsinkin) kaikkien elämän osa-alueiden epävarmuudet ja pelot ja agret tuntuvat aina kasaantuvan porukalla koolle ja sopivan, että "hei onks ookoo et isketään vaikkapa elokuun puolessa välissä kaikki yhdessä ton...

Share

Päiväkodin lapsi on pihalla

Ladataan...
Asikaine Asikaine

- Äitii äitii!

- No mistäs sää tuut?

- Päivä! Koti! Päivä! Koti!

- Mitä sää teit siellä päiväkodissa?

- Leikin!

- Aijaa, no kenen kanssa?

- Isin!

- Aijaa, no leikitkö muidenkin kanssa?

- Ei. Kiikkuu kaakkaa!

- Kenen kanssa sää keinuit siellä?

- Tytön!

- Ai, no kukas tyttö se oli?

- Isi.

...
Share

Valitusvirsi / Oodi D-vitamiinille, pakkolomalle ja mustikkapullalle

Ladataan...
Nella Miss Nella Jives

Olen ollut viime aikoina todella uupunut ja alakuloinen. Väsyn ihmisten seurassa nopeasti, vaikka kuinka kaipaisin ympärilleni seuraa ja ystäviä. Yltiösosiaaliset päivät ja iltamat ahdistavat, ja tuntuu vaikealta osallistua keskusteluun. Kun karkaan lopulta tilanteesta ja pääsen kotiin suljetun oven taakse, itkeä tirautan. Jätän menemättä vilkkaimpiin rientoihin, koska en yksinkertaisesti jaksa. Kuukausia jatkuneen väsymyksen myötä olen murehtinut, kuinka mahdan jaksaa toisen maisterivuoden...

Share

Kela yllätti

Ladataan...
Sensei Puuhevonen

Päivällä puhelin soi ja vastattuani virkailija esitteli itsenä, Kelasta päivää.

En varmaan ole ainoa jota Kelan kanssa asioiminen kuumottaa. Vieläkin on muistissa ne tonnin laskut joita perittiin liikaa maksettujen opintotukien vuoksi - ja niistä ei muuten neuvoteltu. Vieläkin kylmää joka kerta kun posti kantaa Kelan logolla varustettuja kirjeitä - vaikka järki sanoo että nykyisin ne ovat ihan hyviä kirjeitä.

Olin hakenut syksylle osittaista hoitorahaa ja kotihoidon tukea. Olin...

Share

Kun se p*rkeleen totuus iski

Ladataan...
eviela NOT A Wonderland

Olen usein hehkutanut sitä, kuinka ihana (vuokra)koti meillä on. Oma piha, oma sauna, avokeittiö
ja talokin vielä uusi. Luksusta minulle, siitäkin huolimatta että koko on vähän kompaktimallia.
Ikävä kyllä kaikki tämä näkyy myös asunnon vuokrassa ja siksi projekti "Asunto vaihtoon" käynnistyi.

Terveydellisen tilanteen muututtua hieman aliarvioimme sitä, kuinka paljon kuluja meille tästä vielä koituu.
Nyt hieman yli puoli vuotta myöhemmin totuus todellakin iski että...

Share

Tavara vaihtaa omistajaa

Ladataan...
Organic lover Hupakko Hilda

Kerroin aikaisemmassa postauksessani siitä, että hankin neljäksi viikoksi kirpputoripöydän läheisestä kauppakeskuksesta. Äiti sai ylipuhuttua ja varasimme pöydän vielä kahdeksi viikoksi, koska näytti siltä että tavara vaihtaa omistajaa tiuhaan. Tänään oli viimeinen myyntipäivä joten kävin tyhjentämässä pöydän. Tilitys: 396 euroa!! Whooth?!? Ei hullummat tiennestit vai mitä?

Kyllähän sen huomasin, että kun koulut alkaa ja arki koittaa niin ei ihmisetkään enää niin paljon liiku arkisin...

Share

Myrskyluodon Maija ja aikuisuus

Ladataan...

Myin kaikki levyni kirpputorilla. Tai yritin myydä, yhden laatikollisen jouduin kantamaan takaisin kotiin. Tapasin iltapäivällä ystäväni, 19-vuotiaan miehen. Kerroin juuri myyneeni nuoruuteni levyt. Hän huudahti tuohtuneena: "Ei levyjä saa myydä!". Vastasin jotakin tympeää, kuten "se kuuluu aikuisuuteen". Hän vastasi ainolla oikealla tavalla, kertoi minulle, ettei koskaan aio kasvaa aikuiseksi. Minulle se on jo liian myöhäistä. 120 levyä, 120 euroa. Jos nyt pyytäisit minua...

Share

Pages