Trendi

Arvojen vastainen työ voi uuvuttaa – "On stressaavaa, jos työstään ei voi olla ylpeä tai se antaa itsestä väärän kuvan"

Arvojen vastainen työ voi uuvuttaa – "On stressaavaa, jos työstään ei voi olla ylpeä tai se antaa itsestä väärän kuvan"
Joskus työpaikan arvot eivät kohtaa omia. Silloin pitää punnita, kumpi painaa enemmän: titteli vai mielekäs työ.
Kuvat Adobestock

Hyvä palkka vai merkityksellinen työ? Moni pohtii, onko työ vain työtä, vai voisiko se olla keino vaikuttaa merkitykselliseksi koettuihin asioihin. Pitääkö työn aina olla omien arvojen mukaista?

Erityisesti 2010-luvulla työn merkityksestä puhuminen on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Keskustelua käydään kahvipöydissä ja siitä tehdään akateemista tutkimusta länsimaissa.

Kaikki eivät ymmärrä tätä ajattelutapaa. Eikö pitäisi olla hiljaa tyytyväinen siihen, että ylipäänsä on töitä? Vai voisiko omien arvojen mukaisen työn löytäminen olla kaikkien etu?

Hanna Hämäläinen aloitti unelmatyössään kosmetiikka-alan yrityksessä 2016. Käyntikortissa luki komeasti tuotepäällikkö. Vastuu oli laaja, ja hän oppi koko ajan uusia asioita.

Sitten työnkuvan eettisyys alkoi painaa. Hämäläinen olisi halunnut tukea kestävää kehitystä eikä usuttaa ihmisiä ostamaan ostamisen vuoksi.

”Kiinnitin yhä enemmän huomiota kosmetiikan haitallisiin kemikaaleihin. Lisäksi yrityksen kilpailustrategia perustui volyymiin ja koko ajan vaihtuviin trendeihin. Kävin pohdintaa, haluanko olla tukemassa tuollaista kulutushysteriaa.”

Työn merkityksellisyyttä on tutkinut HRM Partnersin organisaatiopsykologi Jaakko Sahimaa. Hän sanoo, että työn merkityksellisyys on lähitulevaisuudessa keskeinen menestystekijä.

”On tärkeää, että kokee työnsä motivoivaksi, mielekkääksi ja merkitykselliseksi. Tärkeää on myös nähdä työnsä lopputulokset. Merkityksellistä työtä tarjoavat yritykset ovat niitä, jotka tulevat saamaan ihmisistä parhaan irti ja tulevat menestymään.”

Mitä jos työ sotii omia arvoja vastaan? Pitääkö silloin vain tyytyä vai tehdä jotain ihan muuta? Hämäläinen ja Sahimaa kertovat, mitä he ovat oppineet.

Joskus kannattaa sinnitellä hetki

Omien arvojen mukaisen työpaikan metsästys ei ole ryntäilyä. Jos työ ei vastaa unelmaa ja aamulla herääminen pännii, ei ole syytä ottaa lopareita välittömästi.

Vaikka työ ei juuri nyt tuntuisi hyvältä, se voi hyödyntää myöhemmin.

”Pelkällä aatteen palolla ei pääse pitkälle. Pitää muistaa realiteetit. Tärkeintä työssä on, että perus­asiat toimivat. Samalla kannattaa olla maltillinen ja keskittyä pitkän linjan tavoitteisiin”, Sahimaa sanoo.

Vaikka nykytyö ei olisi unelmaduuni, se voi tarjota mahdollisuuden kerryttää tarpeellista osaamista tulevaisuutta varten. Tämä on tärkeää etenkin työuran alussa.

Sahimaa neuvoo asettamaan itselleen aikarajoja, joihin mennessä tarkastelee, mitä on tapahtunut. Päätä ei kannata rassata koko ajan, koska se vie vain energiaa.

”Pidän itseni kanssa aina syntymäpäivänäni ja vuoden vaihtuessa keskustelun arvoistani ja valinnoistani. Mietin, missä menen tällä hetkellä ja millaisia korjauksia ehkä tarvitaan.”

Yksi Hanna Hämäläisen arvoista oli taata tyttärelle turvallinen elämä. Siksi hän ei ottanut suin päin lopputiliä, vaan pysyi työssä vielä noin vuoden.

”Ei minulla ollut mahdollisuutta hypätä tyhjän päälle. Asuntolaina ja yksinhuoltajaäidin arki vaativat sen, että uusi työ piti löytyä ensin.”

Hämäläinen halusi keskustella tilanteesta vanhassa työpaikassaan. Nyt hän miettii, oliko se ainoastaan sen hetkisen tilan sanoittamista.

”Kun kerroin, etten ehdi tekemään jotain tai ettei joku asia tunnu hyvältä, sain aina ratkaisuehdotuksia tai lupauksia tulevista muutoksista. Mikään ei kuitenkaan muuttunut.”

Eettinen kuorma uuvuttaa

”Kotiin päästyäni istuin sohvalla, tuijotin yhteen pisteeseen ja tuntui, ettei mikään käki kuku”, Hämäläinen kuvailee oloaan työpäivien jälkeen.

Vauhti oli kova ja suuria investointeja tehtiin koko ajan. Hämäläinen kyllä halusi, että yrityksen edustamat brändit menestyisivät ja kasvaisivat. Työ perustui kuitenkin volyymiin eikä kestävää kehitystä mietitty.

Hämäläinen olisi halunnut olla enemmän myös tyttärensä kanssa. Työpaikassa perhe jäi toiseksi.

”Keskellä työkaaosta 9-vuotias tyttäreni sanoi, että olen aina poissa töissä tai puhelimessa. Kotona en ollut hänen kanssaan, vaan työjutut pyörivät päässä. Silloin tajusin, etten elänyt arvojeni mukaan.”

Jatkuva sisäinen ristiriita söi Hämäläistä. Hän oli luonteeltaan tarkka, mutta myös aivan liian joustava. Hämäläinen jousti myös sellaisissa asioissa, jotka eivät tuntuneet hänen arvojensa mukaisilta.

Sahimaa sanoo, että työelämässä puhutaan nykyään eettisestä kuormasta.

”Omaa moraaliaan ja omaatuntoaan vastaan toimiminen on henkisesti kuormittavaa. Jos työstään ei voi olla ylpeä tai jos kokee sen antavan itsestä väärän kuvan ulospäin, se voi olla hyvin stressaavaa.”

Tällaisessa tilanteessa ei Sahimaan mukaan ole kuin kolme vaihtoehtoa. Ensimmäinen niistä on aktiivisesti muutosten hakeminen nykyisessä työssä. Toinen on se, että vaihtaa työpaikkaa. Kolmas on kuitenkin yleinen: jäädään samaan työhön eikä sanota mitään.

”Valitettavasti liian usein käy niin, että moni turruttaa moraalisen kompassinsa ja jatkaa samaa rataa.”

Pysähdy ja puhu

Sitten alkoi tapahtumaketju, joka muutti Hämäläisen koko elämän.

Hän oli venynyt työssään vuoden ajan. Ensimmäinen muutos tuli yllättäen: hänellä todettiin syöpä. Hän joutui sairauslomalle, ja säde- ja sytostaattihoidot aloitettiin heti. Sairauslomalla Hämäläinen vielä odotti innolla töihin pääsyä.

”Palattuani huomasin tahdin vain kiihtyneen, eikä se tuntunut hyvältä. Elämäni karmeimmalla hetkellä keskellä raskaita syöpähoitoja olin kaikesta huolimatta ollut onnellisempi kuin töissä.”

Sairauden toteamisen jälkeen Hämäläiselle tarjottiin mahdollisuutta keskustella terapeutin kanssa.

”Hän pyysi minua miettimään, millaisen haluan loppu­elämästäni. Kirjoitin listan tärkeistä asioista. Se oli herättävää ja toimi kuiskauksena tulevaisuuteen.”

Listalle ilmestyi seuraavia ajatuksia: ”ole läsnä ja hyvä äiti lapselle”, ”muistaa pitää rajat” sekä ”ota aikaa itsellesi”. Hämäläinen uskoo, että monille tekisi hyvää keskustella ammattilaisten kanssa.

”Pitäisi puhua enemmän ja ennen kuin tulee suuria kolhuja. Se voisi auttaa pysähtymään ja miettimään, elääkö oikeasti sellaista elämää kuin haluaa.”

Työn ja elämän arvoja mietitään usein vasta kriisitilanteissa ja elämän nivelkohdissa, tietää Sahimaa. Usein vaaditaan avioero, burnout tai yt-neuvottelut.

”Arjessa monella on niin vahva suoriutumis- ja selviytymismoodi päällä, ettei isojen kysymysten äärellä ehdi tai osaa pysähtyä.”

Ketään ei leimata enää hulluksi, jos hän haluaa keskustella.

”Työterveyskoneisto ja erilaiset valmennuspalvelut mahdollistavat puhumisen, ja usein vielä työnantajan kustantamana. Se helpottaa omien ajatusten jäsentämistä ja ristiriitaisuuksien selvittämistä.”

Uskalla valita itse työsi

Hämäläinen uskoo, ettei olisi jatkanut vanhassa työpaikassaan ”mistään hinnasta”. Hän ei voinut enää sivuuttaa omien ja työpaikan arvojen ristiriitaa.

Aiemmin Hämäläisellä oli ollut pieni yritys, joka toi Suomeen luonnonmukaista kosmetiikkaa. Hän tajusi unohtaneensa oravanpyörässä ne arvot, joita puolusti ennen.

”Otin ensimmäisiä askeleita eettisyyden ja ekologisuuden suuntaan jo kymmenen vuotta sitten, mutta sitten hukkasin idealistiset ajatukseni. Roskat kyllä lajittelin, mutta en muuta.”

Uutta työtä hakiessaan Hämäläinen perehtyi huolellisesti yrityksen arvoihin ja mietti, vastaisivatko ne hänen omiaan. Hän halusi edustaa jotain, minkä takana pystyisi seisomaan rehellisesti.

”Välillä mietin yritysten puheita arvoista ja sitä, toteutuvatko ne oikeasti. Ilmoituksissa ja haastattelu­tilanteissa voi puhua mitä tahansa.”

Kun Hämäläinen meni nykyisen työpaikkansa haastatteluun, hän tunsi yrityksen lisäksi itsensä.

”Olin haastattelussa 1,5 tuntia ja kyselin todella paljon. Keskustelu oli syvällistä ja antoi paljon enemmän kuin pingispeliä muistuttava haastattelu.”

”Kun sain paikan huomasin nopeasti, että haastattelussa kerrotut arvot toteutuvat myös käytännön työssä. Se tuntui hyvältä.”

Jaakko Sahimaan mukaan vastuuta merkityksellisen työn löytymistä ei voi ulkoistaa vain työnantajalle. Työtä etsivän on tiedettävä itse, mitä hän on hakemassa.

”Omien arvojen ja työn merkityksellisyyden löytyminen vaatii rehellistä itsensä tarkastelua. Joskus korjattavaa on myös omissa työtavoissa ja asenteissa.”

Täydellistä työpaikkaa ei olekaan, muistuttaa Sahimaa.

”Merkityksellinen ja tyydyttävä työ ei aina löydy ulkopuolelta, vaan voimme myös luoda ja tuoda merkitystä jo olemassa olevaan.”

Työpaikan vaihtaminen ei aina ole ratkaisu, mutta joskus se on välttämätöntä. Omien arvojen vastaiseen työhön jääminen voi saada voimaan huonosti.

Arvot yhdistävät

Hämäläinen siirtyi toiseen kosmetiikka-alan yritykseen, jonka toiminta perustuu eettiseen ja kestävään kulutukseen. Hänen toiveensa siis toteutui. Pienempään työyhteisöön kuuluu paljon nuoria äitejä.

Lisäksi hän sai paljon enemmän.

”Työkulttuuri on ihanan erilainen. Erilaiset tavat ja paikat tehdä töitä inspiroivat ja helpottavat myös lapsi­arjen ja työn yhdistämistä. Enää minun ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että vien lapsen päivällä hammaslääkäriin.”

Hämäläinen ei usko, että liikevaihto tai koko vaikuttaa suoraan yrityksen arvoihin.

”Arvot ja se, miten ihmisiä kohdellaan, ovat syvällä yrityksen johtamiskulttuurissa ja dna:ssa.”

Työn merkityksellisyys ja kestävät arvot ovat tulevaisuudessa yhä tärkeämmässä roolissa.

”Ihminen hakee aina merkityksellisiä ankkureita tekemiselleen. Ilman niitä on juureton. Tutkimukset osoittavat, että Y- ja Z-sukupolvet näkevät työn uudesta kulmasta. Kyse ei ole vain siitä, mitä tekee, vaan mihin kaikkeen voi vaikuttaa”, Sahimaa sanoo.

Juttu on julkaistu aiemmin Trendissä.

Julkaistu: 15.5.2020
Kommentoi »