Trendi

Bloggaaja Kriselda Mustonen löysi mielenrauhan: "Aiemmin en ole voinut julkaista blogipostausta, jos se ei ole ollut täydellinen"


Bloggaaja Kriselda Mustonen etsi pitkään unelmauraansa. Nyt hän opettaa joogaa ja opiskelee positiivista psykologiaa.
Kuvat Suvi Kesäläinen

"Sinun pitäisi aloittaa laihdutuskuuri”, saksalainen tanssinopettajani sanoi minulle. Se tuntui järkyttävältä, sillä minulla ei tietenkään ollut laihdutettavaa. Olin 16-vuotias ja saanut tanssi­stipendin Stuttgartiin sisäoppilaitokseen. Olin vähän isompi kuin muut, enkä kehittynyt samaa tahtia.

Olin käynyt tanssipainotteisia kouluja Helsingissä ja tanssinut Kansallis­oopperassa. Stuttgartissa tajusin, miten kovaa kilpailua tanssijoiden kesken käydään. Sekä opettajat että oppilaat olivat toisilleen ilkeitä.

Näin tanssijoiden syömishäiriöitä ja niin rankkaa treenaamista, että kropat hajoilivat. Minullakin oli lonkka- ja selkävaivoja, joihin urani olisi saattanut päättyä.

Stuttgartin aika oli minulle liian raskasta, joten palasin takaisin Suomeen kesken lukuvuoden. Balettitanssijan ammatti oli ollut lapsuuden unelmani, mutta tajusin, etten halunnutkaan toteuttaa sitä haavetta.

Hain luonnontiedelukioon, aloitin työt Mäkkärissä ja mietin, sopisiko lääkärin tai juristin ammatti minulle. Olin ihan sekaisin urasuunnitelmien keskellä. Tiesin vain, että halusin, tehdä työtä, jossa voisin auttaa muita.

Kriselda on Lilyn bloggaaja, joogaopettaja ja Yes girl -sivuston perustaja yhdessä Petra Wettenrannan kanssa.

Unelmatyö ei ollutkaan muodin parissa

Ajauduin muotialalle, kun pääsin lukion jälkeen töihin tuttavani yritykseen. Etenin seitsemässä vuodessa kiinnostaviin töihin myynnin assistentiksi, stailaajaksi ja ketjuliikkeen myymäläpäälliköksi. Samalla hain monena vuonna eri kouluihin, mutta en päässyt mihinkään. Kaverit tuntuivat etenevän elämässä, itse olin jumissa. Se turhautti.

Työskentely muodin parissa oli ihanaa, mutta ei ihan unelmaani. Ihailin itsenäisiä naispomojani. He olivat vahvoja naisia, yksinhuoltajia ja yrittäjiä. Heistä sain valtavasti inspiraatiota yrittämiseen ja innostusta siihen, että voin itsekin olla yrittäjä.

Matka joogaopettajaksi opetti itsemyötätuntoa

Ensimmäinen joogatunti, jolle osallistuin, oli aivan kauhea. Oli vuosi 2011, ja olin bikram-joogassa, jossa hikoillaan kuumassa salissa. Tulin tunnille myöhässä ja jouduin salin kuumimpaan paikkaan. Olin kuitenkin ostanut viiden kerran kortin joogasalille, ja vähitellen rakastuin lajiin.

Kerran joogatunnilla opettaja kysyi, kuka näkee itsensä joogaopettajana. Huomasin viittaavani. Aloin haaveilla joogaopettajakoulutuksesta ulkomailla.

Vihdoin viime tammikuussa pääsin kuukauden koulutukseen Balille. Koulutukset maksavat useita tuhansia, ja viimein olin saanut rahaa säästettyä. Lentokoneessa itkin onnesta, kun tajusin, että olen toteuttamassa unelmaani.

Joogan myötä ymmärsin, että olen lapsuudesta asti ollut itsekriittinen, tavoitellut täydellisyyttä ja odottanut sitä myös muilta.

Kotona en ole sietänyt poikaystäväni Joonaksen tapaa jättää kengät ja takit lojumaan.

Ajattelen, että itseltä ja muilta vaatiminen on kasvattanut kehooni tunnelukkoja. Kärsin esimerkiksi stressiperäisestä hampaiden narskuttelusta, ja uskon sen johtuvan käsittelemättömistä asioista. Siksi käyn osteopaatilla, joka osaa avata lihasjumeja.

Rasia on tuliainen Balilta. Energiakristallit on saatu lahjoina ystäviltä. "Silloin tällöin puhdistan kodinenergiat salvialla ja Palo Santo -puulla."

Joogaopettajakoulutuksessa opin myös hengittämään oikein. Nykyään osaan rentouttaa kehoni, jos esimerkiksi alan stressata jännittävässä tilanteessa.

Balilla joogakoulutuksen aikana kävin shamaanilla. Halusin ymmärtää itseäni paremmin. Olen ollut liian analyyttinen ja perfektionisti. En ole voinut julkaista blogipostausta, jos se ei ole ollut mielestäni täydellinen.

Shamaani auttoi minua ymmärtämään, miksi kannan sisälläni suurta surua ja taakkaa.

Kokemus tuntuu niin henkilökohtaiselta, etten ole vielä valmis kertomaan siitä, mutta ehkä jonain päivänä.

Vahvat naiset esikuvina

Suurin voimavarani on, että olen kasvanut vahvojen naisten ympäröimänä. Olen saanut tiukan katolisen kasvatuksen filippiiniläiseltä äidiltäni. Häneltä olen oppinut, että vanhempia tulee kunnioittaa.

Mielestäni on huolestuttavaa, miten lapsille ei välttämättä opeteta kotona hyviä käytöstapoja. En elä katolisten oppien mukaan, mutta haluaisin, että jo nuorena opittaisiin arvostamaan toisia.

Minusta maailma tarvitsee enemmän rakkautta ja ystävällisyyttä.

Äidin suuret, vanhat korvakorut ovat Kriseldan rakkaimmat aarteet.

Uusi ura: joogatunteja, pizzaa ja naisenergiaa

Kaksi vuotta sitten oivalsin, että haluan auttaa elämäntyökseni muita naisia. Sitten osallistuin Rosa Nenosen perustaman positiivisen psykologian akatemian Pilots Helsingin työpajaan.

Siellä oivalsin, että auttamisen­halu ja tanssijataustani ovat vahvuuteni. Halusin yhdistää unelmatyössäni fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin.

Perustimme ystäväni Petra Wettenrannan kanssa Yes girl -sivuston puolitoista vuotta sitten. Fitnessbuumi oli lähtenyt käsistä, ja halusimme muistuttaa naisia tasapainosta. Se tarkoittaa kokonaisvaltaista hyvinvointia eikä itsensä rajoittamista.

Rakastan smoothieita ja joogaa, mutta aivan yhtä lailla rakastan pitsaa ja viiniä. Sivustolla on useampia vieraskirjoittajia, ja pidämme työpajoja, joissa esimerkiksi joogataan ja keskustellaan tasapainon löytämisestä.

Tällä hetkellä olen todella läsnä elämässäni. Minun ei tarvitse omistaa mitään, eikä minulla tarvitse olla tietynlaisia vaatteita tai sisustusesineitä.

Arvostan elämässäni mukavuutta ja käytännöllisyyttä, ja unelmani on suunnitella oma joogavaatemallisto. Be a doer, not a dreamer, vai miten sitä sanotaan.”

Juttu on julkaistu aikaisemmin Trendissä.

Julkaistu: 2.9.2019