Trendi

Elääkö freelancer todella kuin Carrie Bradshaw?

Elääkö freelancer todella kuin Carrie Bradshaw?
Freelancer-arki muistuttaa tolkuttoman paljon Carrie Bradshaw'n elämää, mutta huonot puolensa siinäkin, kirjoittaa Laura Friman.
Julkaistu: 23.10.2020

"Juhlistan joka vuosi samaa evankeliumia: tänä kesänä pidän ihan oikean loman! Illuusio elää keskimäärin nelisen päivää. Niin nytkin.

Kun lapseni mankuivat mukaan vesipyssyleikkeihin, kieltäydyin kiroillen ja väänsin surkealla mökkinetillä videopalaveria pyörimään. Asuntoautoreissulla poikaystäväni kanssa tein muistiinpanoja matkajuttua varten samalla, kun tungin suuhuni paneroituja ahvenfileitä. Enkä vieläkään uskaltanut asentaa sähköpostiini lomailmoitusta, sillä pelkäsin, että missaisin urani rahakkaimman työkeikan. (Jep, näin ei taaskaan tapahtunut. Sen sijaan luin koko kesän jonninjoutavia tiedotteita suomalaisten grillaustottumuksista.) Kyllä, kiitos kysymästä, olen yksityisyrittäjä.

Täytän tänä vuonna neljäkymmentä, enkä ole koskaan ollut vakituisessa työssä. Tuskin tulen olemaankaan. Vielä vuosikymmen sitten yksityisyrittäjyyteen suhtauduttiin usein säälivästi. Ai, sinä luuseri et sitten oikeaa työpaikkaa ole onnistunut saamaan. Harva uskoi, että kyse oli aidosti omasta valinnastani.

Nykyään asemani on huomattavasti kiitollisempi: joku kyselee mentoroinnin perään koko ajan, koska yrittäminen on tavoiteltavaa. Individualismin kulta-aikaan ajatus muille työskentelystä on monelle vieras. Miksi puurtaa vieraan leivissä, kun voi olla itsensä boss lady? Yrittäminen on dynaamista, seksittömät eläkevirat so last season.

Kieltäydyn systemaattisesti mentorointipyynnöistä, sillä tahtoisin sanoa valtaosalle omasta firmasta haaveileville, että älä edes yritä. Yrittäminen on rasittavaa ja riskialtista. Kaikista äitiyslomalla perustetuista lastenvaateverkko­kaupoista ei tule rahasampoja, eikä kuuluisa ”kova työ” palkitse, vaikka kapitalistinen kulttuuri ja fitness-vaikuttajien Instagram-kuvatekstit muuta uskottelisivat. Karua, mutta totta: paljon olennaisempaa ovat hyvät verkostot ja silkat onnenkantamoiset.

Ymmärrän tietenkin yrittäjyyden vetovoiman. Tiedän, että minun kuuluisi tässä kohtaa kertoa, että freelancer-elämä ei muistuta Carrie Bradshaw -utopiaa. Mutta anteeksi vain, kyllä se muistuttaa. Istun tolkuttoman paljon kahviloissa, juon ilmaista viinaa kokkareilla ja kirjoitan kuin kirjoitankin kolumneja toisinaan vatsallani pellava­lakanoissa. Korko­kenkäkokoelmani ei ole kummoinen, mutta silti: teini-ikäinen minäni olisi hyvin vaikuttunut arjestani.

En kuitenkaan ole teini. Siksi vaikutun nykyään eksoottisista konsepteista, joista palkansaajakaverini puhuvat: vuosi­loma, sairauspäiväraha, palkankorotus. Ja kun eräs ystäväni kertoi, että psykoterapia kuuluu työterveyshuoltoon, olin tosissani heittämässä häntä korvapuustilla. Joku raja!

Yrittäjyyttä brändätään houkuttelevana vaihtoehtona myös siksi, että se on monelle työnantajalle suotuisa vaihto­ehto. Paiskimme hommat kuuliaisesti, mutta maksamme lomamme ja eläkemaksumme itse.

Kannattaakin punnita tarkkaan, kumpi on hyvinvoinnillesi tärkeämpi juttu: pomon piffaama hammaslääkärikäynti vai käyntikorttiin painettu CEO?"

Juttu on julkaistu aiemmin Trendissä.

Kommentoi »