Trendi

Kokosyrjintä yökerhossa oli viimeinen niitti – Näin Kaisa Henriikasta tuli malli ja plussoturi


Muotimaailma ei ehkä ole valmis kurveihin, mutta plusmalli Kaisa Henriikka on. Unelma mallintyöstä vei hänet Lontooseen – ja plussoturiksi.

Oli syyskuun ilta vuonna 2018, kun tuolloin 32-vuotias plusmalli Kaisa Henriikka suunnitteli Lontoossa vietettäviä syntymäpäiviään. Hän tiedusteli eräältä klubipromoottorilta, voisiko hän varata VIP-pöydän jostakin Mayfair-alueen hienoista yökerhoista.

Pian promoottori vastasi, ettei Kaisa välttämättä pääsisi ystävineen alueen yökerhoihin, jos hän ottaisi mukaansa enemmän kuin kaksi tai kolme pluskokoista ystävää.

Kaisa julkaisi keskustelun Instagram-tilillään, ja pian asiasta uutisoitiin laajasti Suomea, Iso-Britanniaa ja Italiaa myöten.

”Joidenkin mielestä meidän pitäisi olla hiljaa emmekä saisi hyväksyä itseämme, sillä meidät rinnastetaan epäterveelliseen ja sairaaseen elämäntyyliin. Kaikki eivät kuitenkaan usko vain yhteen, kapeaan kauneusihanteeseen.”

Klubiskandaali oli viimeinen niitti Kaisan kohtaamalle kehosyrjinnälle. Hän kutsuu itseään plussoturiksi, joka haluaa taistella kaikkien niiden puolesta, jotka kärsivät kehonsa takia syrjivistä asenteista.

Kuinka hiljentaa sisäinen ääni

Vielä Vantaalla asuessaan Kaisa työskenteli kosmetologina, asusteliikkeen myymäläpäällikkönä ja it-yrityksen markkinoinnissa.

”Olisin ollut valmis mallin töihin jo muutama vuosi sitten, mutta Suomi ei ollut valmis plusmalleihin.”

Menneisyyden epäonnistuneet parisuhteet johtivat siihen, että Kaisan halusi koetella rajojaan tuntemattomassa paikassa. Hän muutti kaksi ja puoli vuotta sitten uuden alun perässä Lontooseen vakuutusalan töihin. Kolmen viikon kuluttua muutosta hän teki jo mallin töitä vapaa-ajallaan. Muun alan töitä hän tekee edelleen, eikä siksi voi esiintyä jutussa sukunimellään.

”Parasta mallin työssä on päästä tuomaan kehopositiivisuutta esille. Jos näen kaupungilla ihastuttavan, plus­kokoisen naisen, menen kehumaan häntä ja kysymään, onko hän harkinnut mallin uraa. Jos minä, kokoa 48 käyttävä nainen vatsamakkaroineni ja selluliitteineni pystyn tähän, pystyy kuka tahansa.”

Kaisa on aina ollut sinut itsensä kanssa. Lapsena häntä kannustettiin ja hänet puettiin kauniisti. Siksi Kaisan intohimo on auttaa muitakin rakastamaan itseään.

Kuinka itseään sitten voi oppia rakastamaan?

”Jokaisen pitäisi viettää enemmän aikaa peilin edessä. Se voi tuntua ihan kauhealta, mutta aluksi itsestään pitäisi pystyä löytämään edes kolme asiaa, joihin suhtautuu vähintään neutraalisti. Kenenkään ei tarvitse olla mitään muuta, kuin mitä on nyt. Muihin vertailu on myrkyllistä.”

Kaisa järjestää kehoworkshopin Lontoossa syksyllä, vastaavia hän on jo järjestänyt Suomessa.

”On tärkeä hiljentää oma sisäinen kielteinen ääni ja korostaa itsessään asioita, joista pitää. En esimerkiksi pidä polvistani. Siksi korostan muita, ihania ominaisuuksiani, kuten huuliani.”

Plusmallina samalla viivalla

Mallimaailma ei ole vieläkään valmis kurveihin, Kaisa ajattelee. Esimerkiksi joissakin casting-tilaisuuksissa hänet saatetaan käännyttää heti pois.

”Jotkut valokuvaajat saattavat sanoa, että tekevät töitä vain normaalikokoisten kanssa. Se tuntuu pahalta. Jos he edes kokeilisivat, he saattaisivat huomata, että plusmallit ovat muiden mallien kanssa ihan samalla viivalla.”

Tyyli on Kaisalle itsensä hyväksymisen ja parhaiden puolien korostamisen väline. Hän haluaa räväyttää ja olla vähän överi, jotta hän tuntee olevansa oma itsensä. Hänestä muoti kuuluu kaikille.

”En suostu siihen, että pluskokoisten pitäisi piiloutua kaapuihin tai tummiin väreihin, koska ne häivyttävät kokoa. Käytän kuoseja ja korostan vyöllä lantiotani.”

Lontooseen muutto oli hänestä aluksi pelottavaa, ja hän oli paljon yksin. Ympärille kerääntyi kuitenkin nopeasti uusia, läheisiä ihmisiä. Hän saa usein viestejä, joissa naiset kertovat, että haluaisivat myös muuttaa Lontooseen ja aloittaa plusmallin työt, mutta eivät uskalla.

”Tällöin kysyn, mikä heitä estää. Ehkä perhe, parisuhde tai ystävät? Jos kaikkiin näistä vastaus on ei, kysyn, miksei menolippua ole jo ostettu. Alku on aina vaikea. Yleensä olemme kuitenkin vain itse oman onnemme esteenä.”

Juttu on julkaistu aikaisemmin Trendissä.

Julkaistu: 29.11.2019