Trendi

Kuuma-kahvilan Wia Nyman: "Aluksi en tiennyt mitään kahvilabisneksestä"


Yrittäjä Wia Nyman aloitti työnteon jo 13-vuotiaana, jotta hän sai rahaa matkustamiseen. Mennyt muutosten vuosi sai tajuamaan, mikä on hänen seuraava unelma-ammattinsa.
Teksti Satu Adam
Kuvat Suvi Kesäläinen

"Olen aina ollut kova tekemään töitä, enkä ole juurikaan kuluttanut aikaa koulunpenkillä. Työnteon aloitin jo 13-vuotiaana. Tein keikkatyötä perhetuttavieni catering-yrityksessä, jotta sain tienattua rahaa matkustamiseen.

Yläkoulun jälkeen menin aikuislukion iltalinjalle ja tein päivät töitä mainostoimiston respassa. Tuohon aikaan isosiskoni Tara oli töissä kahvilassa. Siskoni tuttavat kysyivät, tietäisikö hän ketään, joka haluaisi perustaa kahvilan Helsingin Punavuoreen erään entisen kahvilan tiloihin.

Kuukausi myöhemmin perustimme Taran kanssa Kuuma-kahvilan, ja irtisanoin itseni töistä. Olin tuolloin 19-vuotias. En tiennyt mitään yrittämisestä tai kahvilabisneksestä. Pelkäsin, etten saisi maksettua vuokraani. Samaan aikaan en epäillyt hetkeäkään, etteikö homma toimisi.

Halusimme kahvilasta olohuonemaisen tilan, jossa viihtyisimme itsekin. Kun suunnittelimme ruoka­listaa, mietimme, mitä haluaisimme itse syödä. Olemme aina tykänneet aamu­palasta, joten oli luontevaa tarjota sitä myös asiakkaillemme.

Ensimmäinen vuosi yrittäjänä oli meille molemmille opettelemista. Aluksi haimme avokadoja ja maitopurkkeja lähi-Alepasta, ennen kuin ehdimme tilata niitä tukusta. Kaiken olemme opetelleet kantapään kautta.

Kerran olin matkalla pankkiin, kun unohdin ratikkaan tärkeät paperit ja 3 000 euroa käteistä. Harmitti, mutta ajattelin, että rahat menivät jollekin tarpeeseen.

Aika pian saimme luotua laajan kanta-­asiakasverkoston, ja kesätyöksi tarkoitettu duuni kasvoi isommaksi.

Kahvilanpitäjäksi Wia juo vain vähän kahvia, noin kupin päivässä. Suosikkijuoma on lämmin vesi. "Se ei värjää hampaita ja pitää ihon hyvänä."

Olen hyvin läheinen Taran kanssa, ja tunnemme toistemme vahvuudet ja heikkoudet. Luotan häneen täysin, enkä voisi kuvitella perustavani yritystä kenenkään toisen kanssa.

Pienempänä fanitin isosiskoani ja -veljeäni, ja he ovat edelleen lempi-ihmisiäni. Olemme kuin huskylauma. Sittemmin kahvilayrittäjyys on hionut meitä yhä tiiviimmin yhteen.

Roolimme ovat jakautuneet luontevasti: teemme molemmat asiakaspalvelua, mutta siskoni pitää huolta paperihommista, joista minä en ole niin kiinnostunut.

En ole koskaan epäillyt kykyjämme tai ajatellut, että sukupuoli olisi este yrittäjänä menestymiselle. Tasa-arvo on minulle tosi tärkeä juttu, mutta en ole kokenut, ettei meitä otettaisi vakavasti, koska olemme naisia. Olemme siskoni kanssa rautaisia tekijöitä, ja työ kantaa hedelmänsä.

En halua ajatella, että naiset ovat bossladyjä, vaan että he ovat vain ’bosseja’.

Tärkeintä yrittämisessä ovat hyvä kirjanpitäjä ja tukiverkosto. Minulle se tarkoittaa perhettä. Olemme hyvin läheisiä, ja meille on hyvin luontevaa, että koko porukka häärää yrityksemme parissa. Äitini on ollut meillä töissä viimeiset kolme vuotta, ja isäni ja veljeni auttavat tarvittaessa. Usein soitamme mainosalalla työskentelevän veljemme iltaisin tiskivuoroon.

Ajattelen, että jos kaikki menee pieleen, Suomessa ei putoa mihinkään kuiluun, enkä jää yksin. Tämä on vain kahvila. Ei elämä siihen kaadu, vaikka yritys ei menestyisikään.

Vincent Bakumilla oli taidenäyttely Kuuma-kahvilassa. Näyttelyn päätteeksi Nymanin oli saatava Vogue-maalaus itselleen. Kokohaalari on heräteostos Weekdayltä.

Ihailen tatuointiartisti Madame Burakaa, joka on upea voimanainen. Tapasin hänet Barcelonassa, kun hän teki minulle tatuoinnin. Fanitan hänen boheemia olemustaan ja elämänkatsomustaan. Toinen tyyli-idolini on amerikkalainen taiteilija ja valokuvaaja Tasya van Ree. Hänellä on selkeä, minimalistinen tyyli ja tavaramerkkinä aina hattu päässä.

Oma tyylini on myös hyvin pelkistetty. Olen koko ajan töissä, joten vaatteiden pitää sopia arkeen. Viihdyn t-paidassa ja housuissa. Haluan, että vaate on tehty laadukkaista materiaaleista ja valmistettu eettisesti.

En koskaan käy shoppailemassa, mutta teen toisinaan heräteostoksia. Silloin ostan laadukkaan vaatteen, johon saatan käyttää koko kuukauden palkkani. Materian sijaan suurin osa rahoistani kuluu ulkona syömiseen. Tapaan ystäviäni, mutta harvoin minua näkee bailaamassa. Kiireisen työn rinnalla rauhoittuminen on tärkeää. Ennen matkustelin paljon, mutta nykyisin poden maailmantuskaa ja vältän turhaa lentämistä. Vietän mieluummin vapaa-aikani lähellä läheisteni kanssa tai vetäydyn mökille.

Viime vuosi oli täynnä muutoksia. Erosin pitkästä parisuhteesta, ja ensimmäistä kertaa aikuisiällä opettelen olemaan yksin. Nyt on aikaa miettiä, kuka olen ja mitä haluan tehdä. Olen ennen hakenut hyväksyntää muilta, mutta nyt yritän olla oman elämäni idoli: paras versio itsestäni.

Toinen suuri muutos oli, että avasimme toisen kahvilan. Se on ollut iso taloudellinen investointi, ja yhtäkkiä minusta tuli työnantaja, kun palkkasimme kahvilaan seitsemän työntekijää.

Olen ollut viimeiset viisi vuotta jatkuvasti töissä. Elän ja hengitän kahvilaa. Haaveilen, että voisin tehdä tulevaisuudessa nelipäiväistä työviikkoa ja tehdä enemmän asioita käsilläni. Unelmani on opiskella kultasepäksi.

Kerran aloimme puhua Taran kanssa haaveistamme ja uusista bisnes­ideoista. Keksimme, mitä aiomme tehdä seuraavaksi. Päätimme sulkea Punavuoren kahvilan, jotta aikaa jää muuhun. Toteutuvatpa haaveet tai eivät, varmaa on, että haluan olla aina yrittäjä ja tehdä töitä siskoni kanssa.”

Juttu on julkaistu Trendissä.

Päätoimittaja Mari Karsikasta haastateltiin Nuorten Yrittäjien oppaaseen. Lue haastattelu täältä.

Julkaistu: 15.5.2019