Trendi

Laura Reunamo julkaisee kuvia raskausarvistaan somessa, jotta asia normalisoituisi - "Tämä on yhden naisen sota ulkonäköpaineita vastaan"

Laura Reunamo julkaisee kuvia raskausarvistaan somessa, jotta asia normalisoituisi - "Tämä on yhden naisen sota ulkonäköpaineita vastaan"
Bloggaaja Laura Reunamo suhtautuu raskauden tuomiin muutoksiin lempeydellä. Siksi hän haluaa auttaa muita ajattelemaan samoin.
Julkaistu: 2.5.2022

Ennen en käynyt rannalla uimassa

”Olin 19-vuotias, kun aloin odottaa ensimmäistä lastani. Se oli iloinen yllätys. Olin vain vähän aiemmin sanonut, etten koskaan hanki lapsia. Vaikken osannut suunnitella ja odottaa äitiyttä, olin heti valmis.

Sain kolme tytärtä noin kahden vuoden ikäeroilla. Vartaloni muuttui raskauksissa: painoni nousi, sain raskausarpia ja vatsanahkani venyi. Stressasin aluksi asiaa ja yritin rasvata ihoani, kokeilin kaiken maailman tökötit.

”Sain kolme tytärtä noin kahden vuoden ikäeroilla. Vartaloni muuttui raskauksissa: painoni nousi, sain raskausarpia ja vatsanahkani venyi. Stressasin aluksi asiaa ja yritin rasvata ihoani, kokeilin kaiken maailman tökötit.”

Laura Reunamo

Sain myös isot ja näkyvät suonikohjut. Kukaan ei kertonut, että 21-vuotias voi saada suonikohjuja!

Vaikka ensimmäisestä raskaudesta muutoksia tuli vähiten, ne kolahtivat eniten. En esimerkiksi käynyt uimarannalla, ja koska vatsanahkani ei palautunut, juhlimaan läh­tiessä yritin kokeilla erilaisia tukialushousuja ja rintaliivejä, jotka olisivat korjanneet tilannetta.

Ikä kuitenkin muutti suhtautumistani. Kehoni muuttui kolmannen raskauden jälkeen eniten, mutta murehdin sitä vähiten. Käsittelin muutoksia jonkin aikaa, kunnes päätin, että mitä sitä murehtimaan. En ole koskaan ollut ulkonäkökeskeinen.

Toisaalta myös raskaudet poistivat häpeän raskaus­arvista, sillä nyt minulla oli arpiini syy. Niitä oli tullut jo teini-iässä, kun rinnat kasvoivat ja lantio leveni, ja ajattelin silloin, etteivät ne ole kauneusihanteiden mukaisia. Lastensaannin jälkeen kuitenkin ajattelin, että nyt minulla on lupa olla raskausarpia – koska olen ollut raskaana.

Nyt olen lempeä itselleni

Olen itsevarma vatsastani ja arvistani. Enää en jätä menemättä uimarannalle. Välillä on tietysti huonoja päiviä. Minulla on ärtyvän suolen oireyhtymä, ja joskus näytän iltaisin siltä kuin olisin puolivälissä raskautta – vatsa turpoaa niin hirveästi. Olen saanut muutamat raskausonnittelutkin.

Juhliin lähtiessä joudun miettimään, mitä voin syödä oireyhtymän takia ja millaisen mekon laitan päälle. Ylipäätään naistenvaatteet istuvat huonosti, jollei vatsa ole litteä. Esimerkiksi monissa housuissa se korostuu.

Huonoina päivinä keskityn ajattelemaan muita asioita: käyn kuntosalilla tai menen lenkille ja kuuntelen podcasteja tai musiikkia. Se auttaa myös vatsan vointiin.

En tykkää suonikohjuistani, mutten jätä niiden takia sortseja kaappiin. Työstän myös edelleen sitä, että hyväksyn vartaloni. Yritin vuosia piilotella isoja rintojani ja sain huomiota, jota en pyytänyt. Toivon, että uskaltaisin korostaa naisellisia puoliani.

Moni on kysynyt minulta, miten olen päässyt tähän pisteeseen, että hyväksyn kehoni näin hyvin. Kasvatuksella on varmasti iso rooli. Minua ja siskoani ei pakotettu tyttömuottiin, eivätkä vanhempamme koskaan puhuneet laihduttamisesta. Jos olisin saanut ulkonäkökeskeisen kasvatuksen, asennoitumiseni raskauden jälkeisiin muutoksiin olisi varmasti erilainen.

Olen myös perusluonteeltani myönteinen ja ratkaisukeskeinen. Koska kehoasioissa ratkaisua ei ole, ratkaisu on se, että muutokset on vain hyväksyttävä. Olen lempeä luonne, ja osaan olla sitä myös itseäni kohtaan.

Puolisoni tukee minua – otamme esimerkiksi yhdessä hauskoja Instagram-kuvia. Hän muistaa kehua joka päivä ulkonäköäni, ja hän ei ole koskaan huomauttanut kehoni muutoksista. Olen muutenkin ympäröinyt itseni samanlaisilla ihmisillä kuin minä: kukaan ei arvostele, eikä ulkonäkö ole kovin tärkeä asia.

Huomenna haluaisin puhua ulkonäköpaineista

Erilaisten kehojen normalisointi on tavoitteeni. Aloitin aikoinaan sometyön raskaus- ja perhebloggaajana, mutta pikkuhiljaa aloin puhua enemmän raskauden muutoksista vartaloon. Huomasin, ettei kaikkien ole helppo hyväksyä kehoaan ja että tämä on voimavarani: olen tosi sinut kroppani kanssa ja siksi voin auttaa muita.

Taka-ajatuksena on se, että olen kolmen tytön äiti ja haluaisin, että se saisivat elää somemaailmassa, jossa ei tarvitse olla enää rohkea, jos näyttää raskausarpensa – koska se olisi normi. Sanonkin aina, että tämä on yhden naisen sota ulkonäköpaineita vastaan.

”Taka-ajatuksena on se, että olen kolmen tytön äiti ja haluaisin, että se saisivat elää somemaailmassa, jossa ei tarvitse olla enää rohkea, jos näyttää raskausarpensa – koska se olisi normi. Sanonkin aina, että tämä on yhden naisen sota ulkonäköpaineita vastaan.”

Laura Reunamo

Toivon, että saan säilytettyä lempeän suhtautumisen kehooni. Kärsin pitkään raudanpuutteesta ja tiedän, millaista on, kun keho ei toimi kunnolla ja väsyttää vain. Nyt kun voin hyvin, toivon vain, että jaksan ja pysyn terveenä.”

Laura Reunamo, 28, on lietolainen varhaiskasvattaja ja kolmen tytön äiti. Hän pitää Tehtävänimikkeenä Laura -blogia ja Instagram-tiliä.

1 kommentti