Trendi

Miksi uran downgreidaus kannattaa? "Kysy itseltäsi, mitä tekisit, jos et pelkäisi", sanoo uravalmentaja


Ura ei ole nousua ylöspäin, vaan omille arvoille sopivimman työn löytämistä. Uravalmentaja ja downgreidannut kertovat, miksi peruutus joskus kannattaa.
Kuvat Fotolia

Olet saanut ylennyksen ja sen mukana mojovan palkankorotuksen. Titteli näyttää hienolta cv:ssä ja tuntuu mukavalta kerrottavalta kavereille – mutta yllättäen tajuatkin, ettei sydämesi ole mukana. Tehtävä on sinulle aivan väärä.

Näin kävi finanssialalla työskentelevälle Anne ­Korolaiselle. Hän sai hakemansa unelmien työpaikan ja vaihtoi tehtävää yrityksen sisällä. Muutamassa kuukaudessa kuitenkin selvisi, etteivät tittelin mukanaan tuomat työtehtävät vastanneet sitä, mistä Korolainen sai ilon työpäiviinsä. Siksi hän vaihtoi takaisin entiseen työtehtäväänsä.

Nyt Anne Korolainen sekä uravalmentaja Riikka ­Pajunen kertovat parhaat oivalluksensa siitä, mitä kannattaa ajatella, kun menee uralla taaksepäin.

Uralla tärkeää ei ole suunta vaan määränpää

Tamperelaisen Anne Korolaisen, 35, työura teki äkkijarrutuksen vuosi sitten keväällä, kun hän astui työterveyshoitajan huoneeseen. Töihin meneminen oli jo pitkään tuntunut tahmealta, ja Korolainen oli alkanut miettiä, oliko pirstaleinen ja matkustamista vaativa työtehtävä sittenkään hänen juttunsa.

Hetken Korolaista kuunneltuaan työterveyshoitaja kysyi: Mitä jos tämä työtehtävä ei ole sinua varten? Voisitko harkita palaavasi entiseen työtehtävääsi?

Paino putosi Korolaisen harteilta. Joku toinen sanoi ääneen sen, mitä hän oli miettinyt jo jonkin aikaa.

Tarina on tuttu uravalmentaja Riikka Pajuselle. Kun työtehtäviä vaihdetaan vaikeammasta helpompaan, puhutaan downgreidauksesta – mutta oikeastaan Pajunen ei haluaisi käyttää koko sanaa. Hänestä on väärin ajatella, että yleneminen on sama asia kuin uralla eteenpäin meneminen.

”Jokaisen pitää luoda omannäköinen työura ja miettiä, mitä juuri minä tarvitsen ollakseni onnellinen. Vastaus voi olla erilainen eri elämäntilanteissa. En sanoisi down vaan enemmän omaan ytimeen”, Pajunen kertoo.

Pajunen valmentaa urakriisin keskellä kamppailevia, ja häneltä on juuri ilmestynyt kirja Omaa tehtävää etsimässä – Löydä vahvuutesi ja intohimosi. Hänen pääviestinsä on: Ota takaisin oma valta ja voima elämääsi ja työuraasi.

”Moni haluaisi vaihtaa alaa tai tarvitsisi sitä, muttei uskalla. Koetaan, että ulkopuolelta tulevat paineet ovat niin kovat: mitä kaikki ajattelevat, jos teen tällä koulutuksella noita töitä? Silloin kysyn: ketä varten teet tätä juttua? Muiden takia vai siksi, että se tuntuu hyvältä?”

Kun Anne Korolainen lähti työterveyshoitajan luota, hän keskusteli jo samana päivänä esimiehensä kanssa siitä, voisiko hän palata vähemmän vastuuta sisältäviin tehtäviin.

Korolainen tajusi, että hän oli elänyt arvojensa vastaista elämää. Kun työtehtävän vaihdos lopulta onnistui, Korolainen sai taas aikaa ja voimia itselle tärkeille asioille: liikunnalle, ihmissuhteille ja vapaudelle toteuttaa itseään.

”Suurinta menestystä on se, että on onnellinen ja elää itsensä näköistä elämää. Mikään työ ei ole sen arvoista, että menettää itsensä ja elämänilonsa”, Korolainen sanoo.

Muiden mielipiteillä ei ole väliä

Kun Korolainen palasi aiempaan työtehtäväänsä, hänen tittelinsä vaihtui ja palkka laski aiemmalle tasolle.

”Olin kyllä tietoinen, että vaihdos vaikuttaa talouteeni paljonkin. Mutta isompi huoleni oli tuolloin se, miten minuun suhtaudutaan työntekijänä. Ajattelevatko muut, että minulla on huono paineensietokyky tai että olen kykenemätön vastuullisiin tehtäviin?”

Pajusesta olennaista on se, miten tarinansa kertoo muille. Muut suhtautuvat osaamiseesi siten kuin itse suhtaudut siihen.

Kymmenen vuotta sitten Pajunen uupui palkkatyössään, joten hän irtisanoutui ja kiersi maailmaa vuoden. Takaisin tullessaan hän päätti hakea työpaikkaa, mutta mietti, miltä irtiotto näytti cv:ssä.

Lopulta hän kertoi rekrytoijalle, miten hän oli toteuttanut maailmalla unelmansa ja miten kokemus oli opettanut häntä.

”Neuvon, että työstä tarinasi ja siihen liittyvät häpeän ja surun tunteet huolellisesti ennen työnhakua. Kerro sitten, mitä olet oppinut ja miksi valintasi johtivat hyvään.”

Oman tarinan hiominen on tärkeää varsinkin silloin, kun hakee tehtävää, johon on ylikoulutettu.

”On hyvä kohdistaa huomio siihen, miksi haluaa juuri tämän työn, eikä korostaa taustaansa. Kun perustelee motivaationsa hyvin, saa taklattua työnantajan ennakkoluulot”, Pajunen sanoo.

Usein pelko estää vaihtamasta työtehtävää. Pajunen tietää, että moni valitsee mieluummin tutun helvetin kuin tuntemattoman autuuden. Moni pelkää muiden haukkuja ja leimaamista – ja yleensä ihan turhaan.

”Kysy itseltäsi: Mitä tekisit, jos et pelkäisi? Pelkääminen on inhimillistä, mutta se ei vie kohti omannäköistä työelämää.”

Korolainen on oivaltanut, että hyvinvointi on ehdottomasti ihan riittävä syy vaihtaa työtä.

”Kaikki hyötyvät siitä, että työntekijä voi hyvin ja työelämä on tasapainossa muun elämän kanssa.”

Temperamentti vaikuttaa siihen, sovitko työhösi

Palavereja toisensa perään. Nopeita, pinnallisia juttutuokioita, kiirettä, stressiä. Aiemmin Korolainen oli voinut suunnitella työpäivänsä itse, mutta kun hän yleni, kalenteri täyttyi kovaa vauhtia tapaamisista. Päiviin ei jäänyt hengähdystaukoja. Korolaisesta tuntui, että vastuu kasvoi mutta vapaus kapeni.

”En enää hallinnut työtapojani ja aikaani, ja tuntui kuin olisin ollut vankilassa”, hän sanoo.

Korolainen ei uskaltanut sanoa ajatuksiaan ääneen. Hän ajatteli, ettei hänen asemassaan olevan kuulu valittaa.

”Vertasin itseäni muihin. Joillakin kollegoilla oli pieniä lapsia kotona, ja silti he jaksoivat. Mikä minussa oli vikana?”

Pajunen muistuttaa, että työntekijöiden kuuluukin olla erilaisia. Työelämä pyörii vain sen ansiosta, että viihdymme erilaisissa tehtävissä. Meitä kuormittavat erilaiset asiat: joskus pomo uupuisi alaisensa työtehtävässä, ja toisinpäin.

Jälkikäteen Korolainen on tajunnut, ettei tehtävän luonne sopinut hänen persoonalleen.

”Olen melko herkkä ja tarvitsen rauhoittumisaikaa tehtävien välissä. Hermostun, jos päivissä on liikaa ohjelmaa. Nyt osaan kunnioittaa rajojani. Minun täytyy tehdä työtäni tavalla, joka on minulle luontaisin.”

Plussat ja miinukset paperilla kertovat, kun vaihto kannattaa

Mistä tietää, milloin työtehtävää kannattaa vaihtaa helpompaan? Pajunen kehottaa listaamaan työtehtävät siinä järjestyksessä, joihin menee eniten aikaa ja merkitsemään numeroin tai plussamerkillä, kuinka mielekkäitä tehtävät ovat. Jos plussalle jäävät tehtävät ovat myös niitä eniten aikaa vieviä, saa todennäköisesti työskennellä vahvuuksiensa varassa.

”Vahvuus on taito, johon liittyy myös intohimo”, Pajunen muistuttaa.

Pajunen myös kehottaa listaamaan yhden työviikon ajan kaikki työtehtävät plussa- tai miinussarakkeeseen sen mukaan, tuoko tehtävä energiaa vai syökö se sitä. Viikon päätteeksi tarkistetaan, kumpi sarake hallitsee.

”Ja kun pohtiminen ei johda mihinkään, kysy asiaa keholta”, Pajunen neuvoo.

Hän ajattelee, ettei kaikkea pysty ratkomaan järjellä. Sitä vastoin kehoa on vaikeampi puijata. Eräs Pajusen valmennettava mietti työpaikan vaihtoa, sillä vaikka hän tunsi olevansa unelmatyössään, jokin mätti. Pajunen kysyi häneltä, miltä seuraavan työpäivän ajattelu tuntui kehossa. Ahdistuneelta, tämä vastasi. Entä uutta tehtävää miettiessä? Levolliselta ja helpottuneelta, valmennettava vastasi.

Päätös oli selvä.

Anne Korolainen hätkähti tilanteeseensa vasta, kun keho meni hälytystilaan. Hän alkoi kärsiä pahoista univaikeuksista ja unohdella asioita.

”Kerran en muistanut töissä, miten avaan järjestelmän, jota käytän päivittäin. Se pelästytti ja sai tajuamaan, että tilanne ei voi jatkua näin.”

Oikea ratkaisu tuntuu nyt hyvänä vointina. Väsyminen käynnisti isomman tärkeän prosessin: Korolainen hyväksyy itsensä sellaisena kuin on.

”Enää en vähättele itseäni tai ajattele, että piirteeni olisivat huonoja. Herkkyys on minun supervoimani!”

Esimiestyö ei saa olla palkinto

Tyypillinen tarina: asiantuntija on loistava työssään, joten hänet halutaan ylentää esimieheksi. Riikka Pajunen on huomannut vetämissään esimiesvalmennuksissa, että pomoportaassa kuitenkin vain pienen prosentin intohimona on johtaminen. Suurin osa nautti nimenomaan asiantuntijuudestaan – siitä, josta he joutuivat luopumaan.

Pajunen muistuttaa, että esimiestyö on ihan oma tehtävänsä. Siksi esimiestyötä ei kannata ajatella työ­uran huipennuksena.

”Kaikkien ei tarvitse pyrkiä johtajaksi. Kun tekee rohkeasti omannäköisiään valintoja, antaa muillekin luvan olla rehellisiä itselleen”, hän sanoo.

Juuri omasta intohimosta luopuminen oli se, josta Anne Korolainen kärsi. Hän tajusi, että kaikkein eniten hän oli nauttinut työssään ihmisten auttamisesta ja kohtaamisista, joissa hän ehti syventyä toiseen ihmiseen.

”Minä olin se, joka suunnitteli toimintatapoja muille, vaikka minulla oli polttava halu päästä toteuttamaan niitä itse. Työstäni oli kadonnut se kipinä, joka sai minut tuntemaan olevani elossa.”

Työkaverit ovat kyselleet Korolaiselta, onko hän katunut päätöstään kertaakaan. Ei missään nimessä, Korolainen on voinut ilokseen vastata.

”Kannustan muitakin pysähtymään ja miettimään sitä, onko onnellinen juuri tällä hetkellä. Aina ei tarvitse pyrkiä jotain kohti. Voi olla tyytyväinen siihen, mitä on jo saavuttanut.”

Julkaistu: 26.8.2019