Trendi

Olisipa Carrie Bradshawn kiharat! Lirutukka löysi keinon saada himoitun kiharapilven

Olisipa Carrie Bradshawn kiharat! Lirutukka löysi keinon saada himoitun kiharapilven
Usko tai älä, vanha kunnon permanentti on taas täällä, kirjoittaa kauneustoimittaja Jenna Kämäräinen. Miksi ihastelemme kiharoita juuri nyt?

Napakkaa kasarikiharaa jakauksesta latvaan asti. Kun tanskalainen malli Frederikke Sofie lipui muutama vuosi sitten Lontoon muotiviikkojen näytöslavalle, kaikki huomasivat ensimmäisenä hänen olkapäiden yli ulottuvan vaalean kiharapehkonsa.

Samoihin aikoihin tärkeimpien muotitalojen catwalkeilla hulmusi toinenkin kähärä tukka. Argentiinalaisen Mica Argañarazin kiharat hiukset olivat kuin 1980-luvun alun hevarilla: puolipitkät, kerrostetut ja edestä otsiksella.

Ajoitus ei ollut sattumaa. Muotiväki löysäsi vihdoin otettaan ysäristä ja alkoi valmistautua kasarin paluuseen. Näytöksiin ilmestyi löysiä ruskeita nahkatakkeja, metallisia minihameita ja olkatoppauksia.

En ollut ainoa, jonka ensireaktio oli puistatus. Kasarin paluu vaatekaappiin tuntui väärältä ja rumalta. Kunnes näin ranskalaissuunnittelija Isabel Marantin näytöksen. Marant oli poiminut mallistoonsa parhaat palat 1980-luvun diskomuodista: lateksin, eläinkuosit, ohuet mustat sukkahousut – ja kiharat. Molemmat kiharapäät, Sofie ja Argañaraz, oli buukattu näytökseen, ja monen muunkin mallin hiukset näyttivät siltä kuin he olisivat vierailleet aikakoneella vuodessa 1988.

Yllättäen minäkin huomasin haaveilevani paluusta käkkäräiselle 1980-luvulle – siitäkin huolimatta, että ensimmäinen permiskokeiluni parikymmentä vuotta sitten oli jäänyt myös viimeiseksi.

Tai niin minä silloin luulin.

Päänahka palaa

Permanenttia ei keksitty 1980-luvulla. Kiharoita ihailtiin jo antiikin Kreikassa, jossa jumalattaria esittäville patsaille veistettiin pitkät kiharat hiukset. Renessanssimaalari Sand­ro Botticelli kuvasi ikonisessa työssään Venuksen syntymä jumalatar Venuksen kiharatukkaisena kaunottarena. Kiharat ilmensivät romanttisuutta, naisellisuutta, pehmeyttä ja nuoruutta. Vanhoille, ankarille ihmisille maalattiin suora tukka.

Ensimmäiset kestokiharat tehtiin vuonna 1872 Ranskassa. Hiukset kiedottiin rautapihteihin, jotka lämmitettiin bensalla tai alkoholilla. Menetelmä oli turvallinen niin kauan kun polttavat pihdit eivät osuneet päänahkaan.

1900-luvun alussa saksalainen Karl Nessler kehitti kiharrusmenetelmän, joka yhdisti kuumat rullat ja kemiallisen liuoksen. Nesslerin permisaine sekoitettiin lehmän virtsasta ja vedestä. Permis on siis alun perin haissut vieläkin vastenmielisemmältä kuin 80- ja 90-luvun muistoissani, joissa naapurin Irjalla ja äidilläni oli aina permis. 2000-luvun alkuun asti lapsuudenkodissani leijaili säännöllisesti kotipermiksen katku, jonka haihtumisessa kesti pari päivää.

Ensimmäiset kemialliset permikset, jotka toimivat ilman lämpöä, tuotiin markkinoille 30-luvulla.

Kemiallisen liuoksen keksimisen jälkeen permikset alkoivat yleistyä. Ensin sellaisen hankkivat filmitähdet, ja permiksestä tuli statussymboli, jonka kaikki yläluokkaiset naiset halusivat. Kun kiharrusmenetelmät kehittyivät ja halpenivat, permiksistä tuli koko kansan huvia. 40-luvulla, glamourkiharoiden kulta-ajalla, valmistettiin ensimmäiset tuotteet, joilla permiksen saattoi tehdä myös kotona.

Buumi oli kovimmillaan ja kiharat suurimmillaan 80-luvulla. Esimerkiksi Cherin kadehdittua, luonnonkiharaa muistuttavaa megapehkoa ei saanut aikaan muulla kuin permanentilla. Kasarilla lyhytkin tukka piti pumpata maksimaaliseksi ja kiharaiseksi, kuten Walesin prinsessa Dianalla. Ei ihme, että kotipermisaineiden myynti oli huipussaan. Silloin permisainetta kului meidänkin perheessämme todennäköisesti yhtä paljon kuin nykyään oliiviöljyä tai kuivasampoota.

Kielletty rakkaus

Lapsena luulin, että permanentin teko on jokanaistaito siinä missä auton ajaminen tai sulakkeen vaihtaminenkin. Kun kiharankaipuinen naapuri tai sukulainen tuli kylään, äiti otti itsevarmasti permisrullat ja -liuokset esiin apukeittiön kaapista, mankelin päältä, ja veti käteensä napakat kumihanskat.

Kun minä varhaisteininä halusin ensimmäisen permik-seni, äiti osti tarvittavat aineet mukisematta seuraavalla kauppareissulla. Minulla oli hentoinen, puolipitkä tukka, josta toivoin isoa kiharapilveä. Näin mielessäni Sarah Jessica Parkerin, Julia Robertsin ja Madonnan.

Parin tunnin käsittelyn jälkeen näin peilissä Kauniiden ja rohkeiden Sally Spectran.

Ohut tukkani näytti, jos mahdollista, entistä höttöisemmältä. Pidättelin itkua.

Ensimmäinen permiskokeiluni meni ehkä pieleen, mutta en ole valmis luovuttamaan. Upeiden kiharatukkaisten mallien näkeminen herättää minussa parinkymmenen vuoden jälkeen saman toiveen kuin alakoululaisena: voisiko permis tehdä vaalennetusta lirutukastani leijonanharjan?

Todellisuus lävähtää päin näköä nopeasti, kun soitan Idhairin kouluttajalle, permisguru Heidi Alastalolle.

”En voi suositella permistä vaalennettuun tukkaan, varsinkaan, jos hius on murenevaa tyyppiä”, Alastalo tyrmää toiveeni.

”Jos latvat ovat höttöiset, hiukset pitää ensin hoitaa kuntoon. Muuten tukka hapertuu ja siitä tulee todella pörröinen. Hiusten kuuluisi olla permiksenkin jälkeen kiiltävät”, hän jatkaa.

Sitä paitsi, kampaaja muistuttaa, minun moneen kertaan vaalennetut hiukseni yltävät pisimmillään solisluihin. Kiharrettuina ne lyhenisivät polkkamittaan. Se siitä leijonanharjasta sitten.

Nielen pettymystäni, mutta Alastalo kertoo hyviä uutisia muille ohuttukkaisille: permis, jota nykyään kutsutaan tuki- tai rakennekäsittelyksi, sopii hyvin hennoille, liukkaille hiuksille, joiden tyveen halutaan volyymia ja latvoihin rakennetta.

”Ei siitä mitään muhkeaa kiharapilveä saa, mutta sellaisen Meg Ryanin ilmavan, puolipitkän kiharan kyllä.”

34-vuotias Alastalo tietää, mistä puhuu. Hän sai ensimmäisen permiksensä 4-vuotiaana, ja aikuisena hän on kokeillut rakennekäsittelyjä kevyistä laineista napakkaan kasaripilveen.

”80-luvun tujut permisaineet sopivat lähinnä käsittelemättömiin hiuksiin. Nykyaineissa on kosteuttavia ainesosia, ja niitä voi huoletta käyttää myös hyväkuntoiseen värjättyyn tukkaan. Kotipermis kannattaa silti jättää väliin. Ammattilainenkin saa tosissaan keskittyä valitakseen sopivan vahvuisen liuoksen ja vaikutusajan”, Alastalo neuvoo.

Ajankohtaisin veto on hankkia permis yhdistettynä hypetettyyn kampaamopalveluun eli hiusten hoitokäsittelyyn. Yleisimmin niitä tehdään värjäyksen yhteydessä, mutta Yhdysvalloissa tajuttiin viime vuonna ottaa hoitokäsittely mukaan myös permikseen. Näyttelijä-laulaja Julianne Hough’n permikseen yhdistettiin Olaplex-hoito, ja hänen vaaleasta, kiiltävästä kiharastaan tuli ilmiö.

Sen ansiosta myös minä pumppaan lisähappea permisunelmiini.

Se trendikkäin permis

Kun olen toipunut kampaajan pakeista, alan öljytä tukkaani. Lisäksi lopetan hiusten föönaamisen ja suoristamisen ja alan syödä biotiinivalmisteita. Tavoitteeni on minimoida tukan kolhut ja maksimoida kasvu. Olen päättänyt, että rasittuneet hiukseni ovat ensi kesänä permiskunnossa.

Käytän odotusajan hyödyksi ja etsin muotilehdistä ja Pinterestistä inspiraatiokuvia täydellisistä kiharoista. Päätän konsultoida myös toista ammmatilaista. Hiusstailisti ja -visionääri Sanni Syd heittää keikkaa muun muassa Pariisin muotiviikoilla, eikä permiksen paluu ole jäänyt häneltä huomaamatta. Syd jos kuka tietää, millainen kiharan pitää olla vuonna 2017.

”Trendikkäin permis näyttää boheemilta, samanlaiselta kuin luonnonkihara tukka. Tällä hetkellä ajankohtaisin on 1990-luvun alun löysä kihara, sellainen kuin Julia Robertsilla Pretty Woman -leffassa”, Syd kertoo.

Sellainen on mahdollista saada aikaan permiksellä, jos tukka on pitkä ja kerrostettu.

”Robertsin boheemin kiharan lisäksi muodikas veto juuri nyt on graafinen, pitkä permis. Frederikke Sofien ­tukka on siitä täydellinen esimerkki: kiharat ovat keskipää­jakauksella ja valuvat A-linjaisina aina puoleen selkään asti”, Syd sanoo.

Erityisesti yksi kiharatyyli on Sydin mieleen – ja mikä parasta, se ei vaadi puoleen selkään ulottuvaa tukkaa.

”Kihara etutukka on upea! Jos pehmoiseen, isoilla rullilla tehtyyn permanenttiin yhdistää kiharan otsiksen, lookista tulee ihanan romanttinen. Pehmeä permis tuo myös vaihtelua niille, joilla on ollut pitkään polkkamallinen tukka”, Syd sanoo.

Minä nyökyttelen. Olen alkanut uskoa, että permis on ratkaisu useimpiin ongelmiini. Ainakin olen varma, että iso kiharapehko saa hiukseni näyttämään tuuheammilta. Uskon myös, että permiksen kanssa kasvoni kaipaavat vähemmän meikkiä ja tyylistäni tulee kiinnostavampi.

Puhun tulevasta permiksestäni yhtä malttamattomana kuin lasta odottavat ystäväni tulevasta jälkikasvustaan. Kun inspiraatiokansiossani on jo kolmisenkymmentä permiskuvaa, luen netistä, että myös Blake Lively, Kylie Minogue ja Mandy Moore ovat hankkineet permikset. Painan verkkojutuille peukkua ja sydäntä.

Olen tarpeeksi iso tyttö ymmärtääkseni, ettei tukastani saa Venus-jumalattaren valtavana laineilevaa latvaa. Sen sijaan toivon, että voin liittyä edes Marilyn Monroen ja prinsessa Dianan puolipitkien kiharoiden klubiin.

Jos sekään ei onnistu, teen niin kuin Aurinkokuningas 1600-luvulla. Kunkku alkoi kaljuuntua jo 17-vuotiaana, mutta hänpä ei alistunutkaan harvahiuksiseen kohtaloonsa, vaan palkkasi 48 peruukintekijää luomaan itselleen valtavan kiharapilven. Näin hän tuli luoneeksi ihannepehkon, jota kopioitiin vuosisadan ajan.

Uskon, että nyt upeisiin kiharoihin riittää vähempikin: yksi taitava hiustenkasvattaja ja yksi hoitava permis.

Kuva: Jillian Sollazzo/WWD/REX/All Over Press

Juttu on julkaistu Trendissä.

Julkaistu: 24.4.2019
Kommentoi »