Kun joku kuolee

Ladataan...
maryjane Todella jossain

...sitä tuppaa saamaan päivänsä niin täyteen ohjelmaa, ettei asiaa ehdi miettiä. Sitä jotenkin tietää, että ne hiljaiset hetket on kaikista pahimmat, kun alkaa miettiä liikaa.

Sain tiedon kaverin kuolemasta tuntia ennen töihin lähtöä. Ensimmäisiä ajatuksia oli, että eikö tästäkin olis voinut ilmoittaa etukäteen, että olisi osannut varautua tai vaikka ohittaa asian ennen töitä. Sitten tajusin, että harvemmin kenenkään kuolemaan pystyy varautumaan ennakolta, että tänään se tapahtuu....

Kuolemasta, surusta ja elämästä

Ladataan...

Päätin kirjoittaa teille kuolemasta, surusta ja elämästä. Kuolemasta puhutaan vähän, vaikka se asuu meissä kaikissa. Me synnymme ja me kuolemme. Siinä välissä elämme.

*

Sain puhelun sairaalasta aamuyöllä, juhannuspäivänä. Hoitaja kertoi isäni kuolleen hetki sitten. Lopetin puhelun ja tärisin. Isäni oli joutunut sairaalaan viikkoa aiemmin, syövän takia...

Pysähdys

Ladataan...
Ailaviola Hartsipölyä

Läheisen yhtäkkinen menettäminen tuntuu raastavana kipuna rintakehässä. Se tuntuu unenomaiselta asialta joka ei olisi millään voinut tapahtua juuri minulle, juuri meidän perheelle. Juuri edellisenä päivänä äitini oli tilaisuuteen sopivasti puhunut hääpöydässä siitä, miten koskaan ei voi tietää kuka lähtee seuraavaksi (yritin kyllä hiljentää häntä, mutta tiedättehän te äidit), ja sitten. Seuraavana aamuna. Maailmani muuttui harmaaksi. Äitini puheet konkretisoituivat järkyttävällä tavalla....

Elämän hauraus

Ladataan...
miiajohanna miiajohanna

Tämä alkuvuosi on osoittanut moneen otteeseen sen, miten elämä voi päättyä koska tahansa.

..kenen tahansa meistä.

Ennen sairastumistani kontrolloin elämääni, kontrolloin kaikkea. Ikäänkuin turvasin sillä selustaani, ettei minulle voi tapahtua mitään pahaa, eikä myöskään yhdellekään läheisistäni. Minut sai kovasti ahdistumaan puheet siitä, miten elämästä ei ikinä tiedä, eikä huomisesta voi olla varma. Ja että mitä tahansa voi tapahtua, koska tahansa. Päätinkin...

Terveisiä äidille Taivaaseen

Ladataan...
Mia K Virtaa

 

Äitini kuoli noin kaksi ja puoli vuotta sitten äkilliseen ja nopeasti etenevään sairauteen. Tieto lopputuloksesta annettiin heti alkuun, vain sitä ei tiedetty kauanko aikaa on. Kun muistelen nyt niitä aikoja, mieleen tulee yhdistelmä tunteita: shokki, yritys pysyä tunnetasolla mukana kaikessa mitä itsessä tai toisissa tapahtuu, sekoitus surua ja kiitollisuutta, hyvästelyn tärkeys, yhdessä kulkeminen, lohdutus. Paljon tärkeää myös käynnistyi sisäisesti, niin kuin varmasti aina kun...

Surusta

Ladataan...
CougarWoman CougarWoman

Ykkösmiehen kuolema oli oikeastaan elämäni ensimmäinen suuri suru. Sitä edellinen oli rakkaan mummuni poismeneminen, mutta siitäkin on jo yli kymmenen vuotta aikaa. Mummu oli sitäpaitsi yli yhdeksänkymppinen ja jo joutunut sairaalahoitoon; olin hänen kuolemastaan enemmänkin helpottunut kuin surullinen. Minulla oli aikaa valmistautua siihen, ettei mummu enää eläisi kauaa – kai vanhojen ihmisten kuolema on sitten jotenkin helpompi sekä käsittää että käsitellä.

...

Sä oot poissa

Ladataan...
miiajohanna miiajohanna

 

"My love, leave yourself behind, beat inside me, leave you blind, my love, you have found peace, you were search for relief"

 

Viime kesänä juotiin punaviiniä mun entisessä kodissani Hyväntoivonkadulla. Tulit suoraan töistä ihan hikisenä mun luo pakettiautolla, sulla oli takana taas pitkä työpäivä. Harmittelit ettei...

Mul on kauhea ikävä - miten selvitä vanhemman kuolemasta?

Ladataan...
Sucette ce petit cœur

Minulla ei ole vastausta esittämääni kysymykseen. Ajattelen isiä joka päivä ja joka ikinen yö, niin kuin Eput laulavat. Otsikkoon inspiraatio tuli Edu Kettusen kappaleesta 69-Scania, jota olen kuunnellut paljon. Isi tykkäsi Edu Kettusesta.

Aiemmin ajattelin, että voisin kertoa blogissa masennuksesta toipumisesta. Kerkesinkin lähes toipua masennuksesta, mitä nyt vähän oli ahdistusta jäljellä ja paljon stressiä. Sitten alkoikin selvitä, että kantasoluhoito ei auttanut isiä. Ehkä kerron...

Elämä on...

Ladataan...
Ace Von S Herkuleen Urotyöt

Blogi tuli pitkästä aikaa mieleeni tällä viikolla ja olihan sitä härkää tartuttava sarvista samantien.

Syksy on ollut raskas, näin jälkeenpäin ajatellen mietin miten jaksoin. Pahin tosin on vielä edessä.
Jo lokakuussa olo oli alakuloinen, eikä se siitä muuksi muuttunut ennenkuin nyt. Olen nauranut ja itkenyt niinkuin ennenkin, mutta en ole tuntenut mitään sen kummemmin. Olo on ollut aika tasapaksu.

Marraskuussa sain kuulla, että rakkaalla mummullani on syöpä, jolle ei...

Pages