Vaiheesta vaiheeseen - helpottuuko vanhemmuus?

Ladataan...
Daniella Ajatusleikki

Mieleeni on jäänyt jonkun postauksen kommenttiboksista luettu kokemus, että vanhemmuus ei tule koskaan helpommaksi, haasteet vain muuttuvat toisiksi. Kommentin kirjoittaneen lapset olivat jo isoja, en muista olivatko ihan aikuisia kaikki, mutta ainakin teini-ikäisiä. Eli mistään valvotuista öistä uhmaan -vaiheista ei ollut kyse.

Mielessäni pyöri kaikenlaisia ajatuksia. Piiskasin itseäni, että en ymmärtänyt vanhemmuudesta mitään, kun kuvittelin elämän helpottuvan lasten kasvaessa ja...

kun sytytyslanka palaa...

Ladataan...

 

Ruuhkavuosien herkullisimpia hetkiä.Kun voit melkein käsin kosketella sitä fiilistä kun kainalot on tulessa. Tukka hiestä märkänä, hyppäät huushollissa edestakaisin. Et saa enää edes muutettua ääntäsi normaaliksi, vaan sanat suhisevat hampaidesi väleistä, vuoroin kirosanojen kanssa..

On aamu, tietenkin kiire ja juuri kukaan ei tunnu...

Tässä on minun rakkaani!

Ladataan...

Tässä kuvassa on koko minun elämäni.

Ne kaksi kaikkein rakkainta.

Oma tytär. Vatsassani kasvanut. Jo olkapäähän ylettyvä. Samaa pippuria kuin minä. Se, jonka nenän asennostakin tiedän tämän tunnetilat ja se, jonka kanssa kipinät ja pusut sinkoilevat. Tytär, jossa tiivistyy jotain niin hienoa lapsena olosta. Mieltä myllertävää viisautta ja rapa poskella ojissa möyrimistä....

Ruuhkavuodet tulee ilman lapsiakin

Ladataan...
Smy Cityliikkuja

Olen aina ihmetellyt ihmisiä ketkä pystyvät muistamaan missä milloinkin pitää olla ja mitää pitää tehdä, kun on töitä, harrastuksia ja juoksevia asioita. Yleensä pitää muistaa ne puolisonkin asiat ja tähän yhtälöön jos tunkisi vielä lapsen tai kaksi niin voi herran jumala. Luulen, että ruuhkavuodet on enemmän ikäkriisiin kuin mihinkään muuhun liittyvä asia, koska ne on nyt. Ja ihan itse aiheutetusti, ilman lapsia :D

Mä oon aina ollut tosi huono aikatauluttamaan kaiken muun paitsi...

Puolison kynästä: Introvertin ruuhkavuodet

Ladataan...

Perjantai oli suhteellisen rankka päivä. Mitään kurjia asioita ei varsinaisesti tapahtunut, mutta toimintaa ja sosiaalista kanssakäymistä oli jotenkin tavallista enemmän, mikä tällaiselle introvertille on sangen kuluttavaa, vaikka päivä ihan kiva kaiken kaikkiaan olikin. Ehkä se lopulta katkaisi kamelin selän, kun toimekkaan päivän päätteeksi piti vielä yksi työhomma tehdä hirvittävällä kiireellä ja tohinalla, jonka jälkeen laitoin tallaa pohjaan ja sompailin liukasteluruuhkassa kohti...

Pages