Sinne se sitten meni.

Se oli ensimmäinen ajatus, kun jätin V:n keskiviikkona päiväkotiin. Saatuaan sisätossut jalkaansa, katosi lapseni leikkimään muiden kanssa. Kävin vielä sanomassa heihei. Ei paljon kiinnostanut. Eikä muuten silloinkaan, kun menin hakemaan lounaan jälkeen. Eilähdevieläkotiin ja äkkiä leikkimään kaivinkoneella. Kannoin kirkuvan lapsen autoon ja mietin, että mitähän ne ajattelee meidän kotioloista.

Päiväkotiarki käynnistyi paremmin kuin osasin ikinä kuvitella. Menen töihin syyskuun alussa ja elokuu on varattu puolipäiväisenä hoitoon totuttelemista varten. Käytiin maanantaina ja tiistaina leikkimässä päiväkodissa yhdessä, keskiviikkona jätin lapsen aamupäiväksi ja torstaina ja perjantaina menin hakemaan vasta päikkäreiden jälkeen. Minun perääni ei itketty kertaakaan, V oli syönyt (jopa veitsellä ja haarukalla) ja nukkunut päikkärit. Ja käyttäytynyt siivosti. On kuulemma ahkera auttamaan lelujen keräämisessä, sosiaalinen ja kova juttelemaan, istuu aamupiirissä paikallaan ja yrittää laulaa englanniksi. Ihan kaikeasta en kyllä tunnista omaa lastani.

Olo on tietenkin huojentunut. Minua varoiteltiin, että itken päiväkodin parkkipaikalla silmät päästäni jätettyäni lapsen hoitoon. Yhtään kyyneltä en ole vielä vuodattanut. Tiedän kyllä, otan vahingon takaisin sitten joulujuhlassa. Ostin jo vedenkestävän ripsarinkin. Mutta siis voihan tämä kuulemma vielä muuttua ja lapselle tulla kausi, jolloin hän ei halua jäädä hoitoon. Mutta sitä mietitään sitten.

Tämä viikko on myös osoittanut sen, että vilkas 2,5 -vuotias viihtyy paremmin hoidossa kuin kotona. Ei puhettakaan, että tarvitsisi tuntea huonoa omaatuntoa töihin menemisestä. Minä saan älyllisiä haasteita ja lapseni ohjattua tekemistä ja ikätovereidensa seuraa. Kaikki voittavat. Asuntolainakin saadaan ehkä vielä maksettua.

Päiväkoti vaikuttaa tosi kivalta. Se on pieni yksityinen päiväkoti, jossa on 5-6 -vuotiaiden metsäryhmä ja pienempien lasten ryhmä. Kaikki ovat paljon ulkona ja liikkuvat luonnossa. Tällä viikolla savustettiin pihassa talvella verkoilla pyydettyjä lahnoja ja pilkottiin oman kasvilavan ruohosipulia ja persiljaa pakastimeen. Kaikki vaikuttaa ammattimaiselta, mutta ihanan sympaattiselta ja kodinomaiselta. 

Kirjataan ylös: ensimmäinen askel uuden arjen aloittamisessa onnistunut.