Sweet life

Indonesiassa sokerin määrä erilaisissa yhteyksissä on käsittämätöntä. Lusikka seisoo kahvikupissa viiden tahi kuuden sokeriruokalusikallisen vuoksi. Paikallinen “maito” on supermakeaa siirapinoloista paksua tahnaa, jonka sokeripitoisuus on taivaassa. Mutta kahvin joukossa taivaallisen hyvää, jopa koukuttavaa. Loraus rommia joukkoon ja ah, Indonesian Irish Coffee on valmis. Tuota maitotiivistettä saa ainakin Helsingin Hämeentien Viivoan-kiinakaupasta, suosittelen.

 

Kahvin lisäksi sokeria tarjoillaan mittavia määriä luonnollisesti myös teen, hedelmämehun tai minkä tahansa juoman joukossa. Mutta sokerin suurkulutus ei suihkaan lopu juomiin tai ruokiin, vaan rouheaa ruokosokeria lisätään sulavasti myös irtotupakan joukkoon. Miehet ostavat tupakkinsa samalla tavalla kuin itse ostin irtokarkkini 20 vuotta sitten, valkkaamalla aunssin tuota ja toisen tuota. Lopuksi tupakkikauppias heittää pussiin sokeria reilun kourallisen ja sekoitus on valmis. Sitten vain käärimään sätkiä ja polttelemaan rätisevää patukkaa.

 

Myös tehtaan käärimissä savukkeissa on sokeria ja ne on useimmiten maustettu neilikalla. Filtteri on sokeroitu ja tupakka maistuu mausteiselta mutta miedolta. Tarkempi tutkiminen osoittaa tuntemukset vääriksi: indonesialainen light-savuke sisältää kolme kertaa tervaa ja nikotiinia punaiseen Marlboroon verrattuna.

 

Indoneisalaiset tykkäävät kovin kessutella. Paikallisen arvion mukaan 95 prosenttia maan miesväestä polttelee päivittäin askillisen. Naiset tarttuvat tupakkaan miehiä harvemmin, ainakin julkisilla paikoilla. Syöpää ei maassa oikein tunneta, yleisin kuolinsyy on astma. Tai kuolinsyyksi siis merkitään astma, koska ennen kuolemaa henkilöllä oli vaikeuksia hengittää. Tupakoinnin vaaroja ei tunneta tai ainakaan niistä ei puhuta.

 

Mutta takaisin sokeriin. Paikalliset karamellit ovat onettomia. Ikävä tuli Suomen ruokakauppojen notkuvia makeishyllyjä kiertäessäni paikallisen supermarketin herkkuosastoa. Läysin kalliin tuontisuklaan, ja kummallista kyllä, suklaa ei sula täällä lainkaan, mitä lie kasvisrasvasettiä, Indonesian markkinoille tarkoitettua. Ostin samalla kauppareissulla kylän lapsille suuren rasian pieniä yksittäispakattuja suklaakeksejä. Onneksi huomasin ennen herkkujen antamista lapsille, että laatikossa oli ilmainen lahja. Lahja oli noin kymmensenttinen paperileikkuri, terä noin kolme senttiä leveydeltään. Sillä olisi joku lapsista voinut leikata sormensa irti. Näppärä kylkiäinen lapsille suunnatussa suklaarasiassa.

 

HUOM! Myös purukumissa on sokeria.

 

Onneksi lähden muutaman viikon päästä käymään Singaporesta ja samalla hamstraan paikalllisesta Ikeasta sata pussia suolakaloja. Ja näkkileipää omatunnon kohentajaksi.

 

NYT…

…rakastan

1. Makeaa maitokahvia

2. Hedelmäpirtelöitä

3. Sokeriruokomehua sirtuunan kera

 

…en rakasta

1. Purukumia, jossa on sokeria

2. Salmiakin kaipuuta

3. Sitä, että kaikkialla poltetaan tupakkaa koko ajan

Kommentit (6)
  1. Moi Pimmiainen! 

    Singaporen Ikeankin valikoima on karkkipuolella huonontunut! Hyvää makumaasta -pusseja on turha enää etsiä, onneksi kalat sentään löytyvät vielä hyllystä. Maraboun suklaat on nameja, mutta miksi ihmeessä Ikea kiikuttaa ympäri maailmaa jotain ankeita bilareita tai snöreneitä? Ne on ihan LAME! 😀

    Muuten Ikeassa on aina ihana shoppailla, sieltä kun saa kuningatarhilloa ja valkosipulisilliä, Kallen mätitahnaa ja näkkileipää, rieskaa ja jopa hyvää (ja Singaporen hintatasoon nähden halpaa) luomu-omenasiideriä! 🙂

  2. Suomessa ei saa enää Ikeasta suolakaloja (eikä muitakaan hyviä karkkeja). Tylsää 🙁

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *