Kanske är jag kär i dig, osa 1

logomo.jpg

Olenko jo kertonut, että rakastan Turkua? Minä ja vanha ihastukseni kohtasimme jälleen viikonloppuna, kun suuntasin kivojen ihmisten kera lempikaupunkiini kulttuuripääkaupunkiretkelle. Tätä näin, näin ajattelin.

1. Logomo – no enpä tiiä

Suosittelen: Kulttuuripääkaupungin kuvataidekeskittymässä kevyesti kiinnostavinta on nykyvalokuvaa esittelevä Alice in Wonderland -kokonaisuus. Anni Leppälää, Susanna Majuria ja Nelli Palomäkeä on ollut viime vuosina esillä näyttelyissä paljon, mutta kolmen taiteilijan työt istuivat tähänkin kokonaisuuteen passelisti.

Kaikkein eniten innostuin kuitenkin Marjaana Kellan töistä (kuvassa yllä). Kella tekee TaiKissa väitöskirjaa, jonka yksi osa on Logomossa esillä oleva oivaltava videoteos. Teoksessa ihmiset asettuvat valokuvattavaksi. He ottavat erilaisia ilmeitä ja asentoja. Siis poseeraaavat, kukin tavallaan.

On kiehtovaa katsoa, mitä ihmisen olemuksessa tapahtuu kameran edessä. Voin kertoa, että tapahtuu paljon. Myös sellaista, jolle tekisi mieli nauraa, jollei tietäisi, että näyttää itse tismalleen samalta, kun joku kaivaa kassista kameran. Tämän teoksen äärellä tuntee itsensä vähän tirkistelijäksi.

Tämäkin kannattaa katsoa: Paljon julkisuutta saanut Tom of Finland -näyttely on informatiivinen ja hauskakin, mutta ripustus hengästyttää.

Älä vaivaudu: Logomon kulttuurihistoriallinen Tuli on irti -näyttely on suoraan sanottuna aikamoista kuraa. Näyttely on rakennettu kekseliään Turku palaa -teeman ympärille. Vahinko vaan, että punainen lanka on hukassa ja hyvät ideat hassataan keskeneräisiin toteutuksiin. Harmi.

 

ulla_jokisalo_neulankantaja.jpg

2. Neulaa ja lankaa Ars Novassa

Tykkään Ulla Jokisalon anteeksipyytelemättömän naisellisesta taiteesta.  Usemmiten valokuvaa, neulaa ja lankaa yhdistelevät kollaasit ovat keinoiltaan ja muodoltaan niin feminiinisiä, että monia ärsyttää. Minua ei. Tyttöfiguureista, ompelemisesta, äideistä ja tyttäristä, satujen kuvastosta, mummoista ja kiiltokuvista syntyy kiehtovia töitä, joissa on aina jotain enemmän kuin ensi vilkaisulla kuvittelisi.

Ja kappas, näyttelykirjan tekstit olivat tällä palstalla aiemmin ruoditun Anna Kortelaisen tekemät. Sopivaa.

(Jälkihuomio: Ars Novan museokauppa on ihana.)

 

poesie1.jpg

3. Taidemuseon mies ja heinäpaalit

Turkulainen surrealisti Otto Mäkilä maalasi 1930-1950-luvulla unia, kuolemaa, heinäpaaleja ja hevosia. Esimerkiksi. Pikku seurueemme maleksi läpi taidemuseon näyttelyn Kertun lounas mielessä kangastellen. Erittäin yleissivistävää, kyllä. Unohtumaton taide-elämys, tuskin tällä kertaa.

Jos menet taidemuseoon Mäkilän perässä, käy vilkaisemassa myös yläkerran Crème de la crème -näyttely. Siellä on esimerkiksi hienoja Schjerfbeckejä ja Elliina Peltoniemen herkkiä hiilipiirustuksia.

 

Kuvat: Turku 2011/Arto Takala; Ulla Jokisalo: Neulankantaja 2010/Aboa Vetus & Ars Nova; Otto Mäkilä: Poésie/Vesa Aaltonen/Turun taidemuseo

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *