Vain Tarmo Ropponen puuttuu

Kaksi-nolla

(Kuvan kynä ei liity Tarmo Ropposeen.)

Tämä paljastus saattaa järkyttää herkimpiä ja niitä, jotka kuvittelivat, että ihan vielä ei tarvitse tietää, ketä äänestää: eduskuntavaalit käytiin eilen. Siltä siis vaikutti, kun käänsi Kymmenen uutisille kesken lähetyksen. Siellä juontaja luetteli pokkana vaaleissa Uudeltamaalta eduskuntaan läpi meneviä. Grafiikka oli tuttua vaali-illan valvojaisista, sanankäänteet olivat samat. Vain Tarmo Ropponen puuttui.

Paitsi että kyse oli Maikkarin ja muutaman muun median teettämän mielipidemittauksen tuloksista. Vaali-illan tulostenlaskentaa muistuttaneen jutun keskeinen anti oli, että kyselyn mukaan perussuomalaiset nousisi Uudellamaalla toiseksi suurimmaksi puolueeksi heti kokoomuksen jälkeen. Timo Soini puolelstaan saisi enemmän ääniä kuin voittamattomaksi julistettu Sauli Niinistö edellisissä eduskuntavaaleissa (yli 60 000). Alkoi ärsyttää, muukin kuin persuilu.

En pidä gallupeista. Tahtoisin paeta maasta aina vaalien alla, jotta välttyisin kiljuvilta otsikoilta ja suu vaahdossa esitetyiltä spekuloinneilta: Vaara oikealta! Vaara vasemmalta! Vihertävä vaara! Kuinka käy hallitusyhteistyön, jos pohja onkin tässä?! Entäpä jos ei ole? Jospa uurnilla ei käykään niin kuin maalailtiin.

En ole ähkyni kanssa yksin. Vaalien alla keskustellaan säännöllisesti siitä, pitäisikö mielipidemittausten julkistusaikoja rajoittaa vielä nykyisestä. Tiedotusvälineiden perustelu gallup-tehtailulle on aina sama: kansalla on oikeus tietää.

Jotenkin tästä kohkaamisesta, suurten otsikkojen riuhtomisesta ja ennenaikaisista vaalivalvojaisista tulee mieleen Kari Tapion kuolema. Mielipidemittaus on varma tapa tehdä näyttäviä uutisia, ja niillä saa hirmu kivasti aikaan kahvipöytäkeskustelua. Mitä jos mekin teetettäisiin oma gallup? Tai kaksi? Neljä aukeamaa lehdessä varmaan on sopiva laajuus? Pannaan samalla viikonlopun suuri gallup-liite. Kansalla on oikeus tietää.

Kuva: A-lehtien kuvatoimitus

Kommentoi