Turmiolan Tommi, Alkoholismista

Aloitetaanpa ensin Wikipedian määrityksellä ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Alkoholismi  ) :

Alkoholismi (lat. Alcoholismus; ICD-10: F10.2[1]) on riippuvuus, johon sairastunut tuntee pakonomaista tarvetta juoda alkoholia. Alkoholismi on yksi päihderiippuvuuden muodoista. Alkoholisti ei pysty kontrolloimaan juomistaan, vaan kärsii sekä fyysisestä että psyykkisestä riippuvuudesta ja vieroitusoireista. Alkoholismin muihin määritelmiin kuuluu esimerkiksi pitkäaikainen liiallinen alkoholinkäyttö, joka aiheuttaa sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja. Alkoholismi voidaan jakaa kahteen lajiin: kausittaiseen (Alcoholismus episodicus) ja jatkuvaan juomiseen (Alcoholismus chronicus). 

Olen pohtinut paljon viime aikoina tätä. Mikä alkoholismin aiheuttaa? Miten ei itse huomaa olevansa vaarallisessa kierteessä? Ja mitä lähiomaisten tulisi tilanteessa tehdä?

Puhun nyt ihmisestä, jolla on asunto ja työpaikka edelleen, mutta perhettä enää ei. Hakeeko alkoholisti elämäänsä sisältöä juomisella (muuten ei mitään tekemistä) vai onko se sitä, kun ihminen on täysin luovuttanut?

Seuraan läheltä tilannetta, jossa juominen on jo jokapäiväistä. Henkilö on vanhentunut silmissä viimeisen vuoden aikana noin vuosikymmenen verran. Röökiä poltetaan sisällä ketjussa, jonka vuoksi olen huolissani myös mahdollisesta tulipalosta. Puhumattakaan työmatkoista, jotka taittuu lähes joka aamu omalla autolla. Onko kuski ajokunnossa vai onko hän vaaraksi itselleen ja muille?

Olen ilmaissut huoleni henkilölle itselleen, mutta jokainen, joka tuntee alkoholistin, tietää että he ovat taitavia vähättelemään ongelmaansa. Ei tämäkään henkilö juo minun edessäni enää. Tosin sen näkee ja haistaa, että edellisestä ryypystä ei ole kauempaa kuin minun matkastani sinne.

Tämäkin henkilö on jakanut kotinsa alkoholiongelmaisen kanssa, joten tuntuu hullulta ajatella, ettei hän osaisi lukea vaaran merkkejä tilanteestaan. Eikö hän siis enää välitä?

Kaipaan siis neuvoja! Tiedän, että aihe on edelleenkin arka ja siitä tahdotaan vaieta. Siksi kai minäkin koen olevani yksin tämän henkilön ongelmien kanssa, koska tuntuu, etteivät muut uskalla/halua/jaksa puuttua asiaan. En tahdo oman poikani lapsuuteen liittyvän yhtään alkoholistia ja olenkin miettinyt jo pahinta mahdollista ”ratkaisua”: välien poikkaisua. Siihen en kuitenkaan kykene. Rakkaus tätä henkilöä kohtaan on pysyvää, vaikka viina sitä nakertaakin kovasti ja jatkuvasti.

Tämä on uskomattoman raastavaa, vaikka tukea saankin puolisoltani. Hän lähtee jokaiselle vierailulle mukaan ja kuuntelee tuskaani pitkään sen jälkeen. Hän on aarre, jota ilman en selviäisi!

Toivon aiheesta laajaa keskustelua, jossa myös halukkaat voivat purkaa omaa oloaan ja tilanteitaan. Jos jollain on selviytymistarina, olen enenmmän kuin kiitollinen, jos saan sen kuulla!

Minulle voi kirjoittaa myös meiliin, jolloin kommenttisi ei päädy kenenkään muun tietoon! lily.mamaterialgirl@gmail.com

 

Kommentit (11)
  1. Kiitos rehellisestä ja ravisuttavasta kommentista Mari K.! Hienoa huomata, ettei asia olekaan enää (täysin) tabu, vaan ihmiset oikeasti uskaltavat kertoa omista kokemuksistaaan, kyseisen ongelman saralla! Kiitos!

    Tuollainen viihdeongelma tuntuu olevan kovinkin yleistä ja jopa hieman hyväksyttyä nykymaailmassa. Upeaa, että olette tiedostaneet puolisosi kanssa, että jatkossakin täytyy olla varovainen alkoholin kanssa, koska vaikka raskaus antoikin hyvän syyn olla juomatta, niin kuinka kauan se (pelkästään) auttaa?  Toivon todella, että teillä se jää vaan (raskaaksi) ajatusleikiksi, ettekä ikinä enää joutuisi kokemaan samaa kuin entisessä elämässänne. Nyt toki lapsi tuo sisältöäkin, niin ei pitäisi edes olla aikaa moiseen juhlimiseen 😉 Tsemppiä paljon myös ystävänne kanssa! Hienoa, että uskalsitte puuttua tilanteeseen porukalla! (Vähän kuin MTV:n ohjelmassa, jossa ystävä pakotetaan näkemään videolta omaa kännisekoiluaan ja lopulta myöntämään alkoholiongelmansa, jonka jälkeen hän saa siihen apua.)

    Huolestuttavinta on se, kuinka nuoret nykyisin aloittavat rankan ryyppäämisen kokoajan nuorempana ja nuorempana.  Kyllähän se paineita  ja tavoitteita asettaa myös tulevan oman lapsen suhteen..!

  2. Mä en osaa yhtään kyllä auttaa, mutta toivottavasti keksitte ratkaisun.

    Omassa tilanteessa raskaus auttoi hurjasti, mutta tokkopa sinnekään kannattaa lähteä sönköttämään, että hei hankkikaapa lapsi. Itehän olin tilanteessa, että tuli juotua noin viitenä päivänä viikosta. En mä kokenut sitä itse mitenkään ongelmaksi, vaikka tajushan sitä, ettei normaali ihminen lähde ”vain  yhdelle” ja palaa aamuyöllä änkyräkännissä takaisin, herää aamulla aivan pihalla ja joudu miettimään, mitähän edellisenä iltana on tapahtunut. Sivussa tuli hoidettua koulu, työt, kaveri- ja perhesuhteet, mutta kyllä sitä oli psyyke aika rikki. Mä selitin itselleni koko aika, että tää on vaan hauskanpitoa, ei mulla ole ongelmaa, on vaan kiva olla kännissä. Joopajoo, on tosi kivaa olla kännissä, kun itseään ei hallitse eikä mitään muista. Tosi siistii. Luonnollisesti nyt lapsen kanssa tulee jatkuvasti mietittyä, miten toimia tulevaisuudessa, suomalaisiin juhliin kun kuuluu se (pieni) juominen. Miehen kanssa jo puhuttiinkin, että kun sitä sitten joskus tulee lähdettyä bilettämään, saa mies kattella muutamat seuraavat päivät, ettei mulla putki jatku, ihan varalta vaan, että tulee sitten vähän ravistelemaan, jos minen osaa edelleenkään yhteen iltaan jättää, tai jos se yksikin ilta lähtee hanskasta.

    Kaverilla taas oli tilanne, joka me sitten saatiinkin se näkemään ja heräämään. Likka oli siis pahassa lääkekoukussa ja joka päivä oli vähintään muutama olut otettava. Lopultahan homma meni ihan naurettavaksi, tyttö soitteli kännispäissään sammaltaen puhelimeen, kuinka asiat on huonosti, ja kielsi kaiken taas seuraavana päivänä hieman selvempänä. Mä aikani yritin itekseni jeesiä, lopulta turvauduin muihinkin kavereihin ja istutettiin se yhdessä alas. Aika julmastihan siinä tuli osaksi kerrottua, mitä mieltä me ollaan kaverin tilanteesta, miten pahalta meistä tuntuu ja tietenkin muistutettua siitäkin, et kyllähän me ystävinä ollaan tukena, jos apua tarvitaan. Lopulta kaveri sai myönnettyä ongelman itselleenkin ja päästiin hakee apua, nyt myöhemmin se usein sanoo, ettei hän olis ehkä täällä enää, jollei me oltais usean ihmisen kesken oikeasti painostettu se näkee tilanne. Oli se hirveetä.

    Tässä kirjoitellessa tuli sellainenkin juttu mieleen, että on se kumma, kun mitä nuorempi olet, sitä varmemmin sulla ei ole ongelmaa, koska hei, sähän vaan biletät (olkoonkin, että viitenä päivänä viikosta ja kahtena muuna nautit vaan saunaoluen…).

    Mutta joo, eipä mulla sinällään asiaa ollut. Toivottavasti saatte tilanteen aukeamaan. Tsemppiä sinne!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *