Japani-ajatusvirtaa

Fukushiman ydinvoimalassa on jälleen räjähdysvaara, jota ”viranomaiset yrittävät estää”. Ovatko ne viranomaiset siellä voimalassa vääntelemässä jotain vipuja ja kantamassa jäähdytysvettä säiliöihin, Simpson-tyyliin? Kuinka ne uskaltavat? Vai onko siellä joku kauko-ohjaussysteemi, James Bond -tyyliin?

Uskaltaisitko asua lähellä ydinvoimalaa?

Mitä jos tänne iskisi hyökyaalto? Se pyyhkisi aivan ensimmäisenä merenrannassa sijaitsevan kotitaloni ylitse, ei paljon auttaisi mennä katolle seisomaan. Voisin pinkoa puolisen kilometriä tuonne mäelle, tosin kyllä se varmaan senkin yli ulottuisi. Takertuisinko puunrunkoon ja purisin hammasta?

Mitä ottaisit kotoasi mukaan jos seudulle annettaisiin tsunami- tai muu katastrofivaroitus? Mikä olisi tärkeintä, korvaamatonta? Minä ottaisin varmaan backup-kovalevyni, siellähän on suunnilleen koko elämäni, ja se on kätevän kokoinen kantaa mukana. Kännykän, niin voisin ainakin yrittää ottaa yhteyttä tärkeisiin ihmisiin. Aika kylmän teknologiset mukaanotettavat, mutta ne kellarissa makaavat viisi kuusi lapsuusmuistopahvilaatikkoa tai kirjat tai paperipinot eivät tulisi kyseeseen kuitenkaan.

Miksi minulla on valtaisa tarve seurata tapahtumia telkkarista uutiskanavalta ja päivittää nettisivuja minuutin välein? Joku Facebookissa jopa suositti, että ”parhaiten pysyy ajantasalla kokoamalla joukon japanilaisia tweettaajia”. Twitterissä siis saisi tietää asiat vielä muutamaa minuuttia ennen nettisivuja tai live-uutislähetystä! Miksi on saatava kuulla arvioita, spekulaatioita, huhuja ja väittämiä, kun ne eivät kuitenkaan vaikuta omiin välittömiin tekemisiini mitenkään? Eikö olisi parempi vain rauhallisesti odottaa puoli yhdeksän uutisia tai aamun lehteä, jossa olisi varmempaa ja tarkistetumpaa tietoa?

Kun Japanissa olevia ulkomaalaisia haastateltiin telkkarissa, niiltä kysyttiin kaikilta, että olitko ehtinyt saada koulutusta siihen, miten tulee toimia maanjäristyksen sattuessa. Useimmat vastasivat että joo, mutta eihän siinä nyt mitenkään voi toimia, odotella vaan, että tärinä lakkaa. Onkohan sillä suurta merkitystä, missä päin maailmaa tuollainen yhdeksän magnitudin järistys tapahtuu? Jälkihoidossa tietenkin on, mutta onko välitön paniikki erilainen, jos ihmiset on koulutettu järistysten varalta, kuin jos ei ole? Ja pelottaako korkean elintason japanilaisia enemmän vai vähemmän kuin köyhiä haitilaisia?

Kommentit (8)
  1. Hmm, huomaan että tuossa pohdintani jälkipuoliskolla en ajatellutkaan ihan sitä järistyshetkeä, vaan sanotaanko vaikka järistyspäivää. Tai mikä katastrofi oliskaan. Sori, tää tosiaan 0n epäjohdonmukaista ajatusvirtaa.

  2. Tuollaisessa äärimmäisessä hätätilanteessa, jossa ihminen kokee olevansa hengenvaarassa, ihminen taantuu aika alkukantaiselle tasolle. Hän vain toimii ja silloin on hyvä, jos hän on sisäistänyt sen oppimansa toimintamallin, koska oikea toiminta tulee ns. selkärangasta. Jos hän ei ole kuuna kullanvalkeana miettinyt, miten toimisi tilanteessa x, niin todennäköisimpiä vaihtoehtoja on, että lamaantuu tai menee paniikkiin. Mä en usko, että siinä tilanteessa pystyy prosessoimaan sitä, mitä omistaa vaan kaikki energia menee siihen pelastautumiseen (tai sitten just lamaantuu/panikoi). Psyykkisen sokin seuraavia vaiheita on sitten se ”mitä olisi voinut tapahtua” -juttu, mutta se vaihe tulee vasta sitten, kun ihminen kokee välittömän vaaran olevan ohi.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *