Kuumekateus

Rönsy

Makaan toista päivää sängyssä angiinan kourissa. Kurkkuun sattuu aivan järjettömästi, mutta muuten tämä sairastaminen on ihan jees. Kerrankin ei tarvitse tehdä yhtään mitään, eikä jaksaisikaan. Erityisesti eilinen koko päivä rytmittyi kuumeen laskuilla ja nousuilla, hikoiluilla ja paleluilla. Keskitin kaiken energiani niiden kestämiseen, no stress. Ja nukutti hyvin.

Sairastan erittäin harvoin, mikä on tietysti hyvä ominaisuus. Mutta kun niitä flunssia kuitenkin tulee, niin ottaisin ne harvat mielelläni hieman voimallisempina. Olen suorastaan kateellinen ihmisille, joille nousee helposti kuume.

Flunssa tarkoittaa minulle keuhkoputkentulehdustasoista yskää, mutta muuten olen aika okei ja kuumemittari näyttää noin 36 astetta. Eikä ole erityisen kiva pohtia, onko tämä nyt sairasloman väärti tauti. Kummatkin vaihtoehdot ovat huonoja: joko menen töihin ja olen puolikuntoinen, pahantuulinen ja tehoton, tai jään kotiin, tylsistyn ja kärsin huonosta omatunnosta, sillä olisinhan ihan hyvin voinut mennä töihin.

Tällä kertaa ei ole ollut sitä ongelmaa, kiitos streptokokki C:n. Ollaan liikuttu akselilla 36,3-38,8. Mutta kun nyt lähdettiin tälle linjalle, niin kuumeelta toivoisin hieman tasaisuutta, kiitos! Ei ole yhtään kiva keskeyttää ruokahetkeä yliluonnollisen kovaan paleluun eikä vain puoli tuntia myöhemmin uniaan siihen että lakanat ovat hiestä läpimärät.

Kommentit

Stillleben

Täällä ilmoittautuu toinenkin kuumeilematon.

 

Samanlaisia kokemuksia löytyy: En ole usein kipeänä, mutta sitten kun lenssu iskee vetäisee se maton alta ja lyö kanveesiin alta aikayksikön. Monesti olen joutunut soittamaan kouluun tai työnantajalle, että kanttu vei, en pääse tänään enkä seuraavaan viikkoon ylös sängystä. Kuume minulle ei nouse sitten nimeksikään, aina pysytään 36 ja 37 asteen kieppeillä vaikka olo onkin kuin 39 (sellaisen olen kokenut onnekseni vain kerran. ei erityisen mukavaa). Minusta kuitenkin näkee kilometrin päähän kun olen kipeä (halusin tai en), että onneksi koskaan en ole joutunut lintsausepäilyjen alaiseksi sen takia ettei ruumiinlämpöni yllä tarvittaviin lukemiin.

Iisa

Kuumeeton täälläkin. Se on saakelin rasittavaa, kun voit olla millaisessa tahansa tappoflunssassa, mutta kuitenkin noin niinkuin paperilla työkuntoinen. Kierolla tavalla siis iloitsen kuumeestasi! 

Pikaista paranemista sinne ja visusti vällyjen väliin.

Joanna Palmén
Rönsy

Kiitos Iisa, mäkin iloitsen kuumeestani! Tai iloitsin, se meni jo, sen sijaan penisilliini ei tunnu tehoavan kurkkutuskaan millään. Eipähän tartte syödä.

Netta
Piskuista

Täältä löytyy myös yksi kohtalotoveri - en kuumeile koskaan. Oikein kunnon lenssun iskiessä on ihme, jos kuumemittari näyttää lievää lämmönnousua. 

Sen sijaan ne harvat kerrat, kun jään sängynpohjalle potemaan, syynä on joko särkevä pää tai kipuileva vatsa. 

Jostain syystä tunnen myös aina valtavaa morkkista, jos joudun jäämään pois töistä tai koulusta näistä syistä. Olisi kai helpompaa sanoa, että olen kuumeessa - aivan kuin se tekisi minusta enemmän oikeasti kipeän.

Kati Toivanen
Kaksi-nolla

Mä syytän tästä kuumeettoman huonosta omastatunnosta peruskoulun terveydenhoitajia. SILLOIN KUN MINÄ OLIN LAPSI kouluterkkarien mantra (ainakin meillä päin) oli, että kotiin jäädään sairastamaan sitten kun on kuumetta.

Oli jossain vaiheessa pakko opetella pois tuosta, kun tajusin, että mullehan nousee kuume vain influenssassa. En omista kuumemittaria, mikä on hyvä asia sen kannalta, että punnitsee työkykynsä tai -kyvyttömyytensä oman olon eikä mittarin lukeman perusteella. Olen todennut hyväksi mittariksi flunssaisena esim. sen, jaksanko istua aamupalalla vai tuleeko kesken kahvin olo, että nyt pitäisi päästä pötkölleen. Tuskin silloin jaksaa töissäkään istua.

Tsempit sen taudin kanssa, Joanna.

Joanna Palmén
Rönsy

Ihan totta Kati. Tästä on myös urheilupiireissä lähinnä vitsinä käytetty versio "ei tuu verta, ei voi sattua".

Täällä yksi kirjoittaa töistä, kuumeettomana mutta kipeänä. Joka ilta ja aamu tällä viikolla oon tarkastanu, että onko lämpöä _oikeasti_ vain kokonaiset 37 astetta eikä 39´C, miltä se tuntuu. Tulis kuume niin tämä duha ja kurkkukipu lähtis.. kun jäsenet on kuitenkin yhtä kipeät kuin flunssassa..

Kati tuossa sanoi juuri ne sanat, jotka itsellekin on jäänyt: Terkkari jo opetti, että jos ei oo kuumetta, ei voi olla kipeänä. Tämän takia joskus harvoin, kun olen saikulla, en voi tehdä mitään kivaa. Jos perjantai menee kotona sairastaessa niin lauantaikin pitää kärsiä, vaikka jaksais ja piristäis mennä brunssille. Päässä soi äidin sanat "jos oot liian kipeä kouluun, niin olet liian kipeä pihalle leikkimään". Huaah.

Nyt pitää mennä laittamaan Bebanthenia auenneelle nenänpäälle (kiitos niistämisten), ja sitten voisin taas koittaa olla tehokas työntekijä vettyneissä silmissäni ja puoliksi työpöydällä maaten.

Eli onnittelut kuumeesta! : )

Noora Katariina (Ei varmistettu)

Joo, mullekin nousee kuume ehkä kerran kymmenessä vuodessa. Olen kuitenkin vuosien saatossa oppinut pitämään myös kuumeetonta flunssaa oikeana kipeytenä ja saanut sillä sairaslomaakin. Kannustan aina läheisiäni jäämään kotiin sairastamaan, vaikka lämpö ei nousisikaan. On niin ankeaa olla niiskuttaa töissä - ja tartuttaa samalla työkaverit.

Kommentoi