Näyttelijöiden haastatteluista

Rönsy

Aikakauslehtijournalismissa ei ole melkein mitään turhempaa kuin näyttelijähaastattelut, erityisesti Hollywood-näyttelijähaastattelut.

Tai hyväksyn ne, jos näyttelijä sattumalta on erityisen mielenkiintoinen persoona - tällaisia tapauksia on arvioni mukaan noin viisi prosenttia näyttelijöistä - tai jos haastattelussa puhutaan heidän työstään eli näyttelemisestä. Mutta ei vaikka Suomen lehdistöön kauhean monta näyttelijän ammattia koskevaa juttua vuodessa mahdu.

En missään nimessä hyväksy seuraavia:

  • Näyttelijä saa höpötellä mitä lystää esimerkiksi maailman tilasta tai lemmikkieläimistään tai ihan mistä vaan täysin sattumanvaraisesta asiasta, josta hänellä on joku mielipide. Eiväthän erinomaisesti työnsä tehneet palomiehet, siivoojat tai vakuutustarkastajatkaan pääse lehtiin jokeltelemaan niitä näitä. Ketä kiinnostaa Hollywood-staran poliittiset mielipiteet? Harvemmin nuo varmaan lukevat valtiotieteellistä kirjallisuutta tai sanomalehtiä, tai edes ajattelevat muuta kuin omaa napaansa.
  • Näyttelijä kertoo, miten hän tai hänen isoäitinsä tai kissansa on kokenut omassa elämässään tämän tuoreen elokuvan kipeän teeman, insestin tai pikkukaupungissa riehuvan sarjamurhaajan tai maailman tuhoutumisen. Miksi oletetaan, että näyttelijä tietää siitä asiasta hevon hittoa? Sehän on vain näytellyt sitä parin kuukauden ajan jossakin jättituotannossa, jossa sitä on käsketty tekemään näin ja näin ja näyttämään siltä ja tältä. Näyttelijä tietää näyttelemisestä, insestin uhri tai tekijä insestistä, tutkija tai pappi maailmanlopusta, jne.
  • Näyttelijän ilmettä, sämpylää, ryppyisiä vaatteita, venyttelyjä, tupakan sytyttämistä tai asentoa sohvalla kuvaillaan seikkaperäisesti kappaleen verran jutun alussa ja lopussa.
  • Näyttelijä murjaisee jonkun puujalkavitsin tai kirosanan, ja toimittaja on haltioissaan kuin alaluokkien pikkupoika yläluokkien koviksia välkällä ihaillessaan.
  • Näyttelijä kertoo, miten kokee julkisuuden.

Ja vielä bonus-en-hyväksy:

  • Ei ole paljonkaan yllämainittua parempi, että kiinnostavan elokuvan teemasta haastatellaan sen ohjaajaa. Mitä sekin tietää muusta kuin elokuvanteosta? Miksi ei haastatella käsikirjoittajaa? Sehän sen teeman ja juonen on suunnitellut (no ei toki aina, mutta noin pääsääntönä).

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Moni näyttää tykänneen mm. tästä http://www.lily.fi/juttu/mita-tapahtui-mikko-leppilammelle :) (vaikka eihän partakysymys nyt ehkä edes ole kauhean epärelevantti muutenkaan, jos se liittyy elokuvan hahmoon ;)

Joanna Palmén
Rönsy

Voi olla että olen oppositiossa, mutta I rest my case.

Luminosa

"Näyttelijän ilmettä, sämpylää, ryppyisiä vaatteita, venyttelyjä, tupakan sytyttämistä tai asentoa sohvalla kuvaillaan seikkaperäisesti kappaleen verran jutun alussa ja lopussa"

No aijaa! Ei vois vähempää kiinnostaa, mitä ne näyttelijät (pätee myös laulajiin ja muihin julkkiksiin) syö tai polttaa tai pitää yllään! Melkein tekee mieli lopettaa haastattelun lukeminen, jos se alkaa: "Rouva X istuu kahviossa. Edessään hänellä on puoliksi syöty munkki ja iso latte. Hiukset ovat seksikkäästi pörröllään." Entä sitte?

Joanna Palmén
Rönsy

Niin. Niitähän kirjoitetaan etupäässä sen vuoksi, ettei näyttelijä/muu haastateltava ei sano kerrassaan mitään. Toki joskus myös siksi, että toimittaja menettää kaiken suhteellisuudentajun ja kuvittelee että haastateltavan aivastus on merkityksellisin tapahtuma maailmassa tänään.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hehee, tekisi mieli kysyä, että mitä tämän jälkeen jää jäljelle?

Luminosa

Kyllähän fanit tietty tykkäävät mistä tahansa, mitä fanituksen kohteesta kerrotaan, mutta joskus voisi miettiä myös niitä muita lukijoita...

Soundia lukiessa minua alkoi ärsyttää se, miten joka haastattelussa kerrottiin, ketkä muut artistit ovat levyttäneet samalla studiolla tai saman tuottajan kanssa kuin haastateltava bändi/artisti. Ei kiinnosta tippaakaan.

Kommentoi