Liikunnan iloa ja kulttuuria

Syksyn värit ovat saapuneet. Puissa liekehtivät oranssinkeltaiset lehdet. Kävelylenkki on päättymäisillään, kuntoilu ei kuitenkaan vielä toviin.

Kiiruhdan sisälle uimahalliin, sen jälkeen kiire on poissa. Syvennyn kuntosalilaitteiden ihmeelliseen maailmaan ja kysyn neuvoa heiltä joiden näen käyttävän laitteita yhtä tottuneesti kuin minä kahvinkeitintä.

Opin nopeasti kuinka mikäkin laite toimii ja seuraavina päivinä olen jo itsenäinen toimija.

Uimahallin puolella naislauma on vallannut vesipisteen jossa jumpataan videon oppien mukaisesti. Soluttaudun joukkoon mukaan ja saan hymyn palkakseni. Kysyn uimamyssyistä, sillä hiukseni takertuvat uimapukuni nauhoihin kiinni. Eräs rouvista avaa sanaisen arkkunsa ja neuvoo auliisti mistä saa ja mihin hintaan.

Pian kaikki naiset opastavat ja neuvovat tulokasta, sillä liikunta yhdistää. Iloinen kalkatus on elämänhalua tulvillaan, sillä jokainen osaa kehua omaa jumppalajiaan parhaaksi.

Vesijuoksu alkaa kiinnostaa minuakin ja kysyinkin siihen opastusta uimavalvojalta. Ensi viikolla testaan sitä lajia.

Kuulun joukkoon kuulumattakin

Jo vain minä olen taas mukana kuvioissa, jossa liikunta on elämäntapa.

Ja tiedätkö mikä siinä on parasta. Se, että se on omaa aikaa, tilaa ja halua olla joukossa, vaikka ei puhuisi mitään. Ja jos keskustella haluaa, niin aina löytyy vastavuoroinen kanssakulkija. Esitellä ei vielä itseään tarvitse ja taas seuraavalla kerralla jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin ja kysellään kuulumisia. Kuin vanhat tutut konsanaan!

Saunoja on kaksi, lämmin ja kuuma. Valitsen aina kuuman, minua ei lämmin ja hailakka kutsu, se on enemmän tyttäreni ja kuopuksen juttu.

Saunan löylyissä joku ihmettelee kuinka hiljaista hallissa on entiseen verrattuna. Huokaan mielessäni, minulle tämä rauha ja seesteisyys sopii. Ja kyllä, sekä salilla että uimareiden puolella porukkaa riittää, riippuu mihin aikaan hallille saapuu. Ja määräkin on suhteellinen käsite. Minusta porukkaa on paljon enemmän aamukahdeksalta kuin aamukuudelta. Mutta pahinta on iltapäivästä.

Erehdyin menemään iltapäivästä ensimmäisenä päivänä ja viisastuin kerrasta. Aamun aikainen on enemmän minun  juttuni. Jo varhaislapsuudessa olin mummon kanssa aamulypsyllä viiden aikaan, joten mikäpä sitä hyvää tapaa muuttamaan.

Ja a´vot, mikä euforia on tämä liikunnan jälkeinen olotila.

Elän itselleni

Tätä tunnetta minä olen kaivannut nämä liki kaksitoista vuotta, jotka olin pois täysipainoisesta ja kokonaisvaltaisesta liikunnasta.

Viimeisin salsatuntini oli ennen koronaa. Kun yritin aloittaa liikunnan uudelleen tanssituntien kautta, ei se ihan alkua pidemmälle jatkunut.

Nyt elän elämäni parhainta aikaa ja se tuntuu kuin olisin taivaassa, ja kaikki hyvä olisi läsnä tässä ja nyt. Muuta ei tarvita.

Ja nyt teen tätä vain itseni takia, oman hyvinvointini takia ja omien tunteideni takia, ja siksi, että mä voin. Enää ei tarvitse juosta pakoon eroahdistusta tai huonoja ihmissuhteita tai ylipäätään mitään. Eikä ole myöskään velvotteita enää huolehtia kenestäkään toisesta. Ei, vaikka kommuuniasumisen muotoisessa perhesuhteessamme roolini on laittaa ruokaa jälkikasvulle.

Siksi minä niin nautin elämästä juuri nyt. Kuin olisin palannut eiliseen, mutta toisena versiona itsestäni.

Kulttuuria ja vaihdevuosia

Kuten aiemmissa postauksissa kirjoitin, tälle viikolle oli ohjelmassa myös kulttuuria. Ja voi, mikä lupsakan moderni teatteri tästä kaupungista löytyykään. Olin aivan myyty niille egyptiläishenkisille portaille, jotka johdattivat meidät katsojat yläkertaan ja pienen katsomon syliin. Kyllä Faarao olisi tyytyväinen siihen pyramidiin, jonka teatteri on sisälleen kätkenyt.

Bongasin tuttujen näyttelijöiden kasvoja seinälle ripustetuista tauluista. Lapsuuden Pertsa ja Kilu elokuvat tulivat mieleen Tommi Auvisen kuvaa katsellessa. Koko miljöö henki vanhan ajan klassikkoja 70-luvulta.

Ylen Areenasta löytyy uutta ja vanhaa elokuvaa aiheesta: https://areena.yle.fi/1-4412018

Näytelmä oli monologi naisimmeisten vaihdevuosista, joista pitäisi osata puhua enemmän ääneen. Näytelmä toi mieleen nykyajan luennot mutta näyttelemisen keinoin. Mukana oli niin Shakespearea kuin nykyajan naisnäkökulmaa. Täältä lisää: https://kuopionkaupunginteatteri.fi/onkotaallakuuma

Näytelmä oli täyttä faktaa fiktion keinoin niinkin tärkeästä asiasta kuin naisten hyvinvointi yhteiskunnassamme. Monologi sai pohtimaan naiseutta monestakin näkökohdasta jota näytelmän esittäjä sekä alkuperäinen kirjoittaja olivat tutkineet aiheesta monipuolisesti. Muutamia uusia sanoja löysin näytelmästä ja aion niitä jatkossa lainata. Kuten nyt naista herjaava rämevittu.

Jäin pohtimaan aihetta vaihdevuosista enemmänkin.

Jyväskylän Yliopisto on tutkinut naisten vaihdevuosia: https://www.jyu.fi/fi/ajankohtaista/arkisto/2023/02/vaihdevuosiin-liittyva-hormonivaje-vaikuttaa-liikunnan-aiheuttamaan-viestintaan-verenkierrossa

Kiroileva rämevittu

Kulttuurissamme hyväksytään yhteisön jäsenenä nainen vain tiettyyn ikään saakka, mutta vaihdevuosien oireyhtymää, joka saattaa kestää jopa kaksikymmentä vuotta, ei haluta todentaa tai tuoda näkyväksi. Naisesta tulee siis rämevittu tietyssä iässä, joka on joko oikukas ja liian äänekäs  tai sitten niin näkymätön, että yli kävellään, mikäli edes huomataan.

Miksi aiheesta ei puhuta. Kunnioituksestako vanhenevia naisia kohtaan.

Ei, päinvastoin. Sehän olisi kauhistus yhteiskunnalle, koska aiheesta puhuminen tekisi naisesta ikiaikaisen ja näkyvämmän myös vanhuudessa ja myöhäisessä keski-iässä. Meitä ei enää voisikaan haukkua saatanan huoriksi, vanhoiksi lumppukasoiksi, pömppövatsoiksi ja katukuvaa rumentaviksi fossiileiksi.

Ja miltä se nyt näyttäisi, että me kamalat naiset, jotka synnytimme myös miessukupolven saisimme kulkea vielä ikääntyvinä ja vaihdevuosioireina vapaasti kaduilla sanomassa ääneen, että meilläkin on oikeus olla näkyviä kurttunaamoja siinä missä se saamaton miehen ketalekin. Se tyyppi, jonka omat vaihdevuodet alkavat lähellä 50 vuotta ja sohvalla makaaminen kiinnostaa enemmän kuin vaimon kanssa yhdessä tekeminen.

Mutta mies onkin mies, hän saa tehdä mitä huvittaa. Omasta mielestään.

Viriili, seksikäs miesoletettu

Älä käsitä väärin, minä arvostan kyllä miessukupolvea siinä missä ihmistä ylipäätäänkin, mutta tämä aihe vain osuu ja uppoaa juuri nyt omaankin nilkkaan. Samalla näen myös tämän sukupolvien harhaisen käsityksen roolituksista sukupuolien suhteen.

Minussa asuu pieni feminismi ja nyt se iskee tulta ja tappuraa.

Siinä missä mies on ohimoharmaineen viriili ja charmikas vielä 80 vuotiaanakin, on nainen kuin kuihtunut rusina ja muutenkin viallinen. Nainen on kuiva kuin sahara niin silmiltään kuin alapäästäänkin. Näin uskotellaan pitkälti ja osittain oikeassa ollaankin. Mutta unodetaan myös selventää, että oikeanlaisella tiedolla, sen jakamisella ja oikeilla elintavoilla saatetaan monikin asia saada ruotuun. Apteekki ja Kaalimato.com tarjoaa sellaisia liukuvoiteita, että saattaa olla jopa liian liukasta välillä.

Ja hyvällä hoidolla vaihdevuosien aikana ja jälkeen naisesta tuleekin monesti vapautunut seksipeto juuri vaihdevuosi-iässä, kun ei enää tarvitse pidätellä mitään tai pelätä raskaaksi tulemista,vaan voi nauttia elämästään täysillä. Ja monin eri tavoin.

Ja tätäkään yhteiskunta ei halua ymmärtää saatikka hyväksyä. Mutta olikos se niin, että miehillä on yhä se valtikka yhteiskuntamme asioista päätettäessä.

Puhukaa ääneen menopaussista

Ja ymmärrystä vaihdevuosioireilu vaatii myös puolisolta. Sillä jos puoliso ei ymmärrä mitä on meneillään ja vaihdevuosioireinen nainenkaan ei ole vielä tiedostanut tilaansa, niin aika kipakkaa se yhteiselämä saattaa toisinaan olla. Kun nainen purskahtaa itkun maitopurkin kaatuessa lattialle kannattaa puolison jo vähän kysellä, että onko muutakin huolta kuin työasiat.

Herkillä kulkeva vaihdevuosioireinen saattaa olla seuraavassa hetkessä kuin Tuonelasta noussut pirttihirmu, hyvin kostonhimoinen ja kuolemaa kaikille toivova karjuessaan, mistä hän nyt tietää missä kenenkin villapipo tänään on. Ovet paukkuen ovesta lähtevä Tuomionenkeli voi olla myös työkavereiden ja ystävien silmissä muuttunnut luonteeltaan radikaalisti. Olisiko syytä silloin jutella aiheesta vaihdevuodet reilusti, eikä syyttää toista paskaksi ihmiseksi.

Sillä ainakin me naiset tiedämme kaikki kohdallamme vaihdevuosista jotakin ennemmin tai myöhemmin.

Ruoki karjuva leijona oikeilla eväillä

Ja kuka helvetti haluaa karjuvaa leijonaa ruokkia nälällä, jos lihalla on korjattavissa kurniva nälkä. Sama se on naiseuden ymmärtämisessä.

Miehet hokevat miehisyyden puolesta ja ruikuttavat, kun heitä ei ymmärretä eikä kuunnella, mutta kuka kuulee vanhenevaa naista.

Ja kun tosiasia on, että ne vaihdevuosioireet voivat alkaa jo varhaisessa vaiheessa, jopa alle 40 vuotiaana. Mummoni sisar sai ensimmäiset kuumat aaltonsa jo kolmekymppisenä, samoin sain minä. Kun täytin neljäkymmentä esioireet alkoivat vähitellen. 47-vuotiaana viihdevuodet alkoivat olla jo päällä kiitettävästi. Oli vaikea uskoa, että kaikki oireet mitä olen vaikeiden aikojen lisäksi kokenut ovat olleet juuri menopaussia.

Mutta kyllä ne olivat.

Stressi oli elämässä juuri silloin jatkuvaa, ja menopaussin esioireet vain pahensivat olotilaa. Hormonihoitoa tai kierukkaa en hakenut syystä, että e-pilleritkin tekivät minusta PMS-oireisen hirviön ja hormoniperäinen migreeni pahensi asiaa.  Lisäksi minulla on kystia rinnoissa aika ajoin, joten en halunnut leikkiä syöpäsolujen kanssa hengelläni.

Siispä vain kärvistelin olemiseni kanssa.

Liian nuori näkymättömäksi

Viisikymppisenä lähetin sisarelleni videon siitä kuinka paljon hikeä voi ihmisestä tulla. Hikikarpalot valuivat pitkin kasvojani joka ikistä vakoa hyödyntäen. Sisareni oli epäuskoinen siitä, että oli kyseessä vaihdevuosioireet.

Kyllä ne olivat.

Nyt, kun kuukautiseni ovat jo loppuneet ja viimeisimmät loppuvaiheen menopaussioireet vain vähän nostavat päätään, voin sanoa, että elämä voittaa lopulta!

Mutta yhtä helvettiä se naiselle on kärsiä ensin kuukausittaisesta verenvuodosta, siihen liittyvistä erilaisista säryistä ja väsymyksestä ja sen jälkeen vielä menopaussista. Ja siihen väliin  saattaa monella mahtua monta muutakin vaivaa, kuten kivuliaasta endometrioosista.

Ja mekö emme saisi olla näkyviä tai valittaa vaivojamme. Ja vitut. Kyllä saamme ja meidän täytyy niin tehdä!

Naiset eivät katoa maailmankartalta vain siksi, että emme ole miesten mittapuun mukaisia tiukkavyötäröisiä ja timmejä neiti kesäheiniä koko ikäämme. Ja katseen voisi kääntää myös niihin vastapuolen löysiin vatsamakkaroihin joilla on varaa arvostella keski-ikäistä naista.

Hahahaha! On otsaa! Sillä eivät ne kaikki vastakkaisen sukupuolen edustajatkaan mitään prinssi uljaita enää ole, kun tietty ikä ylittyy. Onneksi meillä naisilla on sen verran järkeä, että ymmärrämme, etteivät miesraasut aina ymmärrä omaa parastaan ja näkevät vain sen mitä haluavat nähdä.

Menopaussi kuuluu ihmisyyteen

Ei sovi yhteiskunnankaan unohtaa sitä, että meissä pirttihirmuissa on kuitenkin tuttu turva, kun maailman myrskyt muuten koettelevat. Viisaus kun kulkee sukupolvien ylitse naisten selviytymistarinoissa ja on luettavissa historiankirjoista. Kun maailma kaatuu, kutsukaa silloin apuun menopaussin kokenut. Hän tietää kyllä miltä tuntuu, kun maailma murjoo!

Mutta totta on sekin, että niin miesoletut kuin naisoletetutkin kärsivät ja kiittävät tahoillaan ikääntymisen merkeistä tai niiden puuttesta. Kaikki me muutumme iän myötä. Lihomme tai laihdumme. Yhteiskuntaan pitäisi saada ja voida sopeutua ja sopia muutenkin kuin sosiaalisen median luomien harhakuvien avulla. Meistä kukaan ei ole täydellinen sisäisesti tai ulkoisesti koskaan. Jos ihmisyys hyväksyttäisi inhimillisyytenä olisiko hyvinvointi parempaa.

Välillä tuntuu, että maailma unohtaa sen, että me kaikki olemme erilaisia ja kaikki eivät ole edes terveitä ja kaikille voi sattua ei toivottuja asioita.

Ja kyllä. Vaihdevuosista vaietaan liiaksi. Siksi näistä asioista täytyy puhua perusterveydenhuollossa, perheiden sisällä, mutta myös kaikkialla muuallakin, sillä on herättävä siihen, ettei naisen elämä lopu menopaussiin, se oikeastaan vasta alkaa silloin.

On ymmärrettävä, että oikeanlainen hoito ja puhuminen saattaa pelastaa jopa avioerolta vääristä syistä.

Tässä on hyvä

Näytelmä siis sai aikaan pohdintaa ja mietteitä. Toivottavasti sinussakin. Puolesta tai vastaan. Sillä on hyvä vähän ravistella ajattelemaan sitäkin, että me harvemmin nuorennutaan, vaikka mieleltämme ikuisia nuoria olisimmekin.

Liikunnassa pidän loppuviikon vapaata olemista, sillä kehoni sanoo, että stratti oli hyvä, mutta nyt on aika ottaa keholle rauha ja nauttia pidennetystä viikonlopusta ennen ensi viikon uutta tehokuuria ja hanketyöhön perehdystystä.

Lokakuussa pääsen paikalliseen Retrodiscoon, sillä tutustuin sellaiseen vauhtimimmiin jonka kanssa yhteinen sävel löytyi välittömästi.

Tämän kaupungin haltuun ottaminen alkaa tuottaa hedelmää. On töitä, on kavereita, on tekemistä, on liikuntaa, on verkostoja, on koti, on perhe, on vanhat ystävät, on vähän ruokaa, no, on pikkuisen rahaakin, on yhteisöllisyytä, on luonto lähellä, on aikaa, on tilaa, on mielenrauhaa, on seesteisyyttä, on suht hyvä terveyskin, on hyvä arki. On toki laskuja ja velkaakin, mutta ne hoituvat ajallaan.

Mitä pitäisi vielä olla. Ei niin mitään. Tässä on hyvä! Huolista vapaana!

Uniklubi, Mitä vittua: https://www.youtube.com/watch?v=jBzJ2NKOjd8

Millainen on sinun käsityksesi vaihdevuosista ja miten tykkäät liikutella luitasi liikunnan parissa?