Imetys

IMG_20171214_203120_437.jpg

Kerron alla omat kokemukseni imettämisestä.

Imettäminen ei ollut minulle itsestäänselvä juttu kun odotin esikoistamme. Pelkäsin pinnallisia asioita, kuten mitä rinnoilleni tapahtuu. Olin kuullut paljon puhetta rintojen roikkumisesta ja niiden pienenemisestä. Ajatus myös tuntui vähän erikoiselta, minä syöttäisin toista ihmistä rinnoillani. Ihan yhtä oudolta tuntui tuolloin ajatus siitä, että sisälläni kasvoi ihan oikea ihminen. Kaikki muuttui konkreettiseksi vasta, kun sain pienen tuhisevan nyytin syliini. Vauva nostettiin rinnalle hyvin nopeasti ei siinä enää ajateltu haluanko imettää, tai onko tämä minun juttuni. Itsekkäät ajatukset unohtuivat heti tärkeintä oli, että vauva saisi ravintoa. Yhtäkkiä elämäni oli muuttunut ja samoin ajatusmaailmani. En enää ajatellut itseäni, oli ihan yhdentekevää mitä rinnoilleni tapahtuu ajattelin vain tuota tuuheatukkaista suloisinta pikku miestä.

Meidän imetystaival oli alkuun erittäin raskas. Esikoisemme syntyi muutaman viikon etuajassa eikä jaksanut siitä syystä imeä rinnalla kunnolla tästä syystä maitoa ei alkanut nousta kunnolla. Hoitajat eivät antaneet vauvalle lisämaitoa, vaan kehottivat pitämään rinnalla. Vauvan paino pääsi tippumaan, samoin verensokerit. Vihdoin hoitajat antoivat luovutettua äidinmaitoa, mutta muistuttivat silti pitämään rinnalla aina kuin vain mahdollista.Ymmärrän toki, ettei vastasyntynyt juuri maitoa tarvitse ja tärkein on saada ädit pitämään lapsia paljon rinnalla. Ihokontaktista muistutettiin jatkuvasti, oli hyvä jos vauva oli paitani sisällä pelkässä vaipassa. Maitoa ei kuitenkaan noussut rintoihin, vaikka kuinka yritin ja aloinkin olla epätoivoinen. Ajattelin, ettei tämä vaan ole minun juttuni, eikä tämä onnistu vaikka toivoin sitä suuresti. Olin alkanut toivoa pystyväni imettämään. Toivoin voivani ruokkia lastani hänen ensimmäiset kuukautensa. Minä pystyisin siihen se olisi mahtavaa ja lisäksi helpottaisi arkea. Ei tarvitsisi lämmitellä korviketta ja pestä pulloja.

Hoitajilta ei imetykseen saanut isommin apua. Tunkivat rintakumia ja toistivat samaa ”pidät vaan rinnalla”. Eräänä yönä itkin, sillä olin väsynyt. Synnytys oli kestänyt tuhottoman kauan ja nyt tämä, imetys oli muodostunut ongelmaksi. Yövuorossa oli kätilö, joka otti minut ja lapsen huoneesta käytävälle, jossa ei yöllä tietenkään ketään liikkunut. Menimme istumaan nojatuoleille ja katselimme ulkona riehuvaa ukkosmyrskyä. Juttelimme ja samalla pidin lasta rinnalla. Siinä se tapahtui siinä hetkessä kun rentouduin lapsi alkoi vihdoin imeä rintaani ja siitä käynnistyi meidän matkamme. Olen ollut niin kiitollinen tälle kätilölle, joka näki vaivaa ja käytti meihin aikaansa. Tajusi mikä esti imetyksen onnistumisen, stressi ja väsymys.

Imetys onnistui ja imetin esikoistamme aina sinne 1-vuotiaaksi asti. Koin oikeaksi ajaksi lopettaa, kun lapsi sai juoda jo lehmänmaitoa. Aluksi tuntui haikealta lopettaa, nyt vauvani oli kasvanut mihin minua tarvitaan? Kun tästä hormoonien aiheuttamasta tunneryöpystä selvisin huomasin, että vauvani oli edelleen siinä ja tarvitsi minua vielä niin moneen asiaan.

Miltä se  sitten tuntuu, imettäminen? Alkuun rinnat olivat todella kipeät, kun maito alkoi nousta rintoihin. Välillä kuukausienkin päästä jos rinnat pääsivät liian täyteen, tuntui kuin iho räjähtäisi. Tämä oli onneksi ohimenevää ja helpotti monesti imettämällä tai pumppaamalla rintapumpulla. Vauvan ruokinnan pystyi hoitamaan myös joku muu, jos esimerkiksi kävin ulkona. Oli ollut hyötyä siitä, että vauva oli sairaalassa jo tottunut myös pulloon. 

Ihanin tunne se hetki, kun vauva on rinnalla ja katseenne kohtaavat. Monia hymyjä on tullut huulille tuota vauvan suloisuutta, viattomuutta ja puhtautta katsellessa. Yösyötöt ovat tietysti äidille raskaita, mutta hormonit auttavat meitä selviämään niistä ilman niin kauheaa väsymystä. Toki yöllä saattaa olla tunne ”TAAS” ”Enhän saa unta koko yönä”, mutta kun viimein saat lapsen rinnalle ja kaikki muut nukkuvat… Meidän hetki, meidän hetket jotka ovat tässä ja nyt. Hetket jotka pian ovat vain muisto, ihanat hetket. Nukkumaan kerkeää kyllä, sille on löydettävä oma aikansa. Esikoisen kanssa oli helppoa, sillä pystyi nukkumaan aina kun vauvakin nukkui. Nyt asiat eivät enää olekaan niin helposti järjestettävissä, mutta silti järjestettävissä.

2017 kesäkuussa syntyi kuopuksemme. Imetys lähti luistamaan nopeammin ja luontevammin. Tiesin, ettei maito alkaisi nousta välttämättä heti ja pyysin sairaalassa lisämaitoa varmuudenvuoksi. Halusin välttää sairaalareissun pitenemisen vauvan painon tai verensokerin laskemisen takia. Imetys onnistui ja pääsimme kotiin, vain parin päivän sairaalassa olon jälkeen. 

Rentoutumisen osaaminen ja sen tärkeyden tiedostaminen helpotti imetyksen alkua nyt tällä toisella kerralla. Imetykselle on otettava oma rauhallinen paikkansa ja ajatukset on ohjattava vain imetykseen ja siihen pieneen tuhisevaan ihmeeseen. Ei kannata odottaa että imettäminen alkaisi sujua heti, vaan  kannattaa antaa aikaa imetyksen onnistumiselle.

Esikoisen kanssa en tullut käyttäneeksi imetyksessä mitään imetyksen tueksi tarkoitettuja tarvikkeita, rintakumia lukuunottamatta. Tietysti pumpuilla, niin sähköisellä kuin käsikäyttöisellä pumppasin maitoa. Nyt kuopuksemme kanssa olen löytänyt muutamia ihania juttuja helpottamaan hommaa. Imetystyyny on ollut alussa apuna, sillä ryhtini kärsi hirveästi esikoisemme imetyksestä. Selkäkivut voi siis välttää miettimällä imetysasentoja tarkemmin. Asennot kannattaa myös muistaa vauvaa kantaessa.

Imetyskorut ovat olleet toinen arjen pelastus! En edes tiennyt sellaisten olemassaolosta, kun sain esikoiseni. Nyt löysin instagramista tilin, jossa yrittäjä äiti oli luonut silikonikoru-brändin ja myi suloisia koruja juuri tähän tarkoitukseen. Koruja joita pienet sormet voisivat tutkia samalla, kun ollaan rinnalla tai vauvaa kantaessa. Korut ovat suunniteltu turvallisista materiaaleista, joten lapsen on turvallista syödä niitä esimerkiksi kutiavia ikeniä hangatessaan. Meillä korut ovat pelastaneet tukkani, sekä ihoni. Esikoinen tykkäsi aina roikkua hiuksissani sekä raapi monesti kynsillä ihoani ollessaan rinnalla tai häntä kantaessani. Tietysti nämä korut olivat myös kauniita, joka ei ollut paha lisä tähän mammalookiin joka selkeästi kaipasi vähän piristystä. Parhaiksi kokemani imetyskorut löydät osoitteesta www.bypinta.fi saat -20% käyttämällä koodia AIDINPK

20171031_103953.jpg

IMG_20180314_205406_228.jpg

20171205_125630.jpg

 

Tästä aiheesta voisi kirjoittaa, vaikka kuinka pitkästi. Jätän tämän nyt tällä kertaa tähän. Imetys on ollut minulle itsestäänselvä juttu aina siitä päivästä lähtien, kun sain ensimmäisen lapsen rinnalleni. Älä siis hylkää ajatusta imetyksestä raskausaikana malta odottaa.

Älä luovuta, yritä parhaasi ja voit sanoa tehneesi kaikkesi että lapsesi saisi parasta mahdollsita ravintoa ÄIDINMAITOA.

 

Äiti

 

20140813_151727-MOTION.gif

 

perhe raskaus-ja-synnytys raskaus-ja-synnytys lapset
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *