Taas ovat hyvät neuvot tarpeen: hyvät lukijani, onko teidän perheessä syöty tuttia? 

Täällä tuttia ei suositella kuin vasta aikaisintaan kuuden viikon ikäiselle vauvalle, jos meinaa imettää. Muuten tulee kuulemma nipple confusion, eli lapsi ei enää osaa imeä rintaa, kun tottuu ”helppoon” tuttiin. 

Mutta entäs osittaisimetetyt vauvat? Heilläkin on ilmeinen nipple confusionin riski, onhan pullosta paljon vaivattomampi imeä kuin rinnasta. Tässä tapauksessa kuitenkin lienee tärkeämpää, että muksu saa ravintoa edes jollain konstilla.

Tämä mutsi on siis (jälleen kerran) hyvin hämmentynyt. Eddiellä on valtava imemisentarve; jos nänniä tai tuttipulloa ei ole tarjolla, suuhun menee puoli nyrkkiä, käsivarsi, harson kulma, mikä vain. Ja yleensä me hellämieliset vanhemmat emme kauaa kestä sitä katsella, vaan tulkitsemme imemisen näläksi (vaikka jätkä olisi juuri vetänyt kaksi tissiä ja vielä 60 ml korviketta) ja syötämme lapsen puolikoomaan. Tai annamme sen nukahtaa rinnalle, mikä ei sekään liene pitemmän päälle kovin järkevä ratkaisu.

Ymmärtääkö kolmiviikkoinen lopettaa syömisen kylläiseksi tultuaan? Eihän pieneen mahaankaan voi mahtua määrättömästi maitoa, olkoon se miten hyvin sulavaa tahansa. Vai kylvämmekö ylensyöttämisellä lapseen ylensyömisen siemenen – tottuuko hän jo nyt syömään yli oikean tarpeensa?  Olisiko kuitenkin parempi antaa sitä tuttia eikä rintaa aina, kun tyyppi alkaa hamuilla ja napsuttaa pienellä linnunsuullaan? Varsinkin, kun Eddie aina välillä saa pienimuotoisia tissiraivareita – siksikö, että rinnassa ei enää ole mitään, vai siksi, että siellä on?

Olen nyt käynyt pari kertaa imetysneuvojan puheilla. Kutsumme häntä Miehen kanssa natsi-Emmaksi, niin ehdottomat mielipiteet ja tehokas ulosanti hänellä on. Hänen käskystään olen nyt vuokrannut sairaalatason tuplasähköpumpun, jolla olisi tarkoitus pumpata kahdeksan kertaa vuorokaudessa – olen toistaiseksi ehtinyt noin puoleen tuosta tiheydestä. Toisaalta tämä puolimetrinen tissitakiainenkin on aika tehokas pumppu suurimman osan jäljelläolevasta ajasta (tai ainakin siltä tuntuu; olen kylläkin aina äimänkäkenä siitä, että imetysappsini mukaan käytämme päivästä vain neljä, viisi tuntia Eddien syöttämiseen – mihin se muu aika muka menee?). Litkin myös imetysteetä, napsin sarviapilakapseleita ja olenpa jopa saanut lääkäriltäni hieman epäilyttävän reseptin: domperidone on pahoinvointilääke, jonka on huomattu lisäävän rintamaidon tuotantoa, mutta sitä ei ole hyväksytty täällä eikä Jenkeissä virallisille lääkelistoille, koska se on yhdistetty muutamaan sydänkohtauskuolemaan. Sovin lääkärini kanssa, että saan reseptin, mutten ala vielä ottaa lääkettä – tsekkaan ensin, auttavatko nuo ravintolisät, pumppaus, lapsentahtinen imetys ja enempi ihokontakti vauvan kanssa.

Anyway, I’m digressing. Imetys on mielestäni alkanut sujua paremmin, pumppaamalla imetysten välissä olen alkanut saada 70 – 100 millin päiväsaaliita, ja poika syö kaiken mitä eteen kannetaan. Natsi-Emman mielestä poju kuitenkin imee väärin, tai siis ei siirry nopeasta ”alkuimemisestä” hitaampaan ja rytmikkäämpään ”syväimemiseen” ja nielemiseen. Mutta kyllähän hän silti näyttää ravintoa saavan, kun posket ovat täynnä maitoa imetysrupeaman päätteeksi ja röyhtäyttämälläkin sitä aina joskus nousee ylös! Sanoinko jo, että olen hämmentynyt? 

Emman mielestä siis pahinta, mitä lapsellemme voimme tässä vaiheessa tehdä, on antaa hänelle tutti. Lapsi menee sekaisin erilaisista imuotteista ja voi hylätä rinnan kokonaan. Ja lisäähän tissin huvi-imeminenkin maidontuotantoa, joten minun pitäisi vain tarjota poitsulle niin rajattomasti rinta-aikaa kuin suinkin pystyn.

Mutta mitä mieltä on lukijaraatini? Onko teillä imetetty, syöty pullosta ja imetty tuttia samanaikaisesti, ja millaisin tuloksin? Oletko huomannut tutin hankaloittaneen imetystä? Jos alkaa käyttää tuttia, mistä sitten enää osaa päätellä, onko lapsella nälkä vai vain imemisentarve? Vai onko Suomessa samat ohjeet kuin natsi-Emmalla, ja tutti olisi pidettävä piilossa vielä siihen asti, kun imetys on alkanut rullata sujuvasti ja korvikelisä (toivottavasti) saatu jätettyä pois? Mitä muuta olisi syytä ottaa huomioon, ennen kuin iskee tutin kolmiviikkoisen linnunpojan ammottavaan suuhun?

Kuva napsaistu täältä.