Kalsiumia kasvavalle luustolle: västerbottenpaj

Göteborgilaisystäväni M teki taannoisella visiitilläni meille yhtenä iltana paikallista perinneruokaa, västerbottenpaj’ta. Kun bongasin omasta nettisupermarketista västerbottenjuustoa, pitihän sitä tehdä Miehellekin kokeeksi. Oli nimittäin vähäks hyvää, ja onnistuu tumpeloltakin.

Piirakkapohja:

  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 1/2 tl suolaa
  • 125 g voita
  • 1 kananmuna

img_0005.jpg

Sekoita jauhot, suola ja voi, nypi murumaiseksi seokseksi. Lisää muna ja alusta nopeasti taikinaksi. Painele noin 24-senttisen voidellun piirakkavuoan pohjalle – vuoassa on hyvä olla aika korkeat reunat. Pane vuoka jääkaappiin jäähylle noin puoleksi tunniksi.

img_0006.jpg

Ota vuoka jääkaapista, painele pohjaan haarukalla reikiä (tai levitä sille niitä paistohelmiä, mitä ne on suomeksi?). Paista pohjaa 200-asteisessa uunissa 10 – 15 minuuttia sillä aikaa, kun väsäät täytteen.

img_0008.jpg

Täyte:

  • 3 kananmunaa
  • 300 g raastettua västerbottenjuustoa (tai varmaan mikä tahansa vahva, uunissa sulava juusto käy – esim. hyvinkypsennetty emmental, gouda tai cheddar?)
  • 2 1/2 dl kermaa (mellangrädde? minä käytin single creamia)
  • 1 dl maitoa
  • maun mukaan suolaa ja pippuria 

img_0007.jpg

Vispaa munat, maito ja kerma, lisää joukkoon juustoraaste, mausta suolalla ja pippurilla. Kun pohja on valmis (eli reunat alkavat ruskistua), ota uunista (ja ota pois ne helmet, jos olet käyttänyt 😉 ), anna jäähtyä hetki ja kaada täyte vuokaan*. Paista uunin alaosassa 200 asteessa 25 – 30 minuuttia. Piirakka on valmis, kun täyte on asettunut ja saanut vähän väriä.

img_0009.jpg

Koristele tuorein yrtein, jos talosta löytyy. Nauti lämpimänä tai haaleana raikkaan salaatin kera.

img_0011.jpg

* Ja sitten jos koko täyte ei mahdukaan ainoaan piirakkavuokaasi, kaada loput mihin tahansa uuninkestävään astiaan ja lykkää uuniin piirakan seuraksi. Täyte on hyvää sellaisenaankin, MOT.

img_0012.jpg

Ohje virtuoosimaisesti suomennettu täältä. ”En älskad klassiker” – ehkä kohta teidänkin perheessä?

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Liikunta DIY

Kuittinne kiitos

Törmäsin toissapäivänä lähikulmillani halpisvaatekaupan loppuunmyyntiin, ja kun kaikki vaatteet ja korut oli kaupan vitosella, en malttanut olla täydentämättä kevään garderoobia, öh, neljällä uudella villatakilla. Ehkä ne eivät ole maailman kestävintä laatua, mutta toisaalta eihän villatakkeja tarvitse pestä kovin usein (ei ainakaan ennen kuin joku puolituinen alkaa yrjöillä niille…). Löysin myös ihanan värikkään huivin sekä mainion rannekorun ensi viikonlopun Great Gatsby -bileisiin.

 

villatakit_ja_huivi.jpg

Vasta tänä aamuna tyhjennettyäni kassin, jossa kannoin ostokset kotiin, huomasin vaatekaupan kuitin – ja meinasin saada slaagin: 

kuitti.jpg

Kuka, mitä, häh? Meillä Pohjois-Lontoossa! Myyjäpoika oli lähinnä turkkilaisen näköinen, minä en varmasti puhunut kaupassa kellekään suomea enkä edes ollut pukeutunut Marimekkoon – eikähän kassakoneissa ainakaan ennen ollut muutenkaan kielenvalintamahdollisuutta. Melkein tekisi mieli lampsia kauppaan takaisin ja vaatia selitystä… (Päivämääräkin on muuten ihan mielenkiintoinen.)

En taida kuitenkaan jaksaa: Lontoossa on tänään päälle 20 astetta lämmintä ja takapiha kutsuu. Ehkä kohta pääsisikin jo töihin pelkässä villatakissa, oi?

Muoti Oma elämä Ostokset