Itsemyötätuntoa opettelemassa

Tekemistä tekemisen perään. Syksy päättää yllättää jopa organisoinnin mestarin ja onkin pakko karsia jostain, jotta hyvinvointi säilyy.

Minkä takia on kuitenkin niin vaikeaa suhtautua omaan inhimillisyyteen armollisesti?

Kuten aiemmista postauksista onkin välittynyt, olin (ja olen) todella innoissani syksystä ja sen tuomista asioista. Aloitin toisen vuoden opinnot, erään projektikurssin, aika intensiivisen uusien opiskelijoiden tutoroinnin, tein pari työvuoroa, kävin opiskelijatapahtumissa ja vietin aikaa läheisten ihmisten kanssa. En ollut yhtään varautunut siihen, kuinka paljon aikaa ja energiaa esimerkiksi tutorointi voi viedä. Vaikka nautinkin siitä suunnattomasti, välillä tuntui, että kaikki sosiaalinen energia oli lopussa.

Ymmärsin kuunnella itseäni (taputukset siitä!) ja priorisoin omaa aikaa tapahtumien ja muiden asioiden vierellä. Vaikka käytännössä osasinkin toimia itseni kannalta oikein, olivat jotkin tunteet vaikeita ja energiaa vieviä käsitellä. Minusta tuntui välillä, että en ole ansainnut tutorin roolia, koska en jaksa viettää samaa aikaa tapahtumissa kuin muut. Minua harmitti myös se, että en kerennyt / jaksanut kirjoittaa blogia, vaikka olin juuri puhunut kaikenlaisista uusista ideoista.

Vaikka välillä negatiiviset tunteet ovatkin valloittaneet mielen, onneksi muiden kanssa keskusteleminen ja asioiden realistinen tarkastelu on auttanut pahan mielen yli. Olen aiemmin kirjoittanut tunteista ja niihin suhtautumisesta. (Sen voi lukea täältä!) Tässäkin tilanteessa huomasin, että paha mieli on vain kasa itseä moittivia tunteita, ei suoraan sitä, mitä minä olen ihmisenä. Olen varmasti tehnyt sen, mitä minun on pitänytkin tehdä. Eikä se tee kenestäkään huonompaa, jos tarvitsee kiireen keskellä myös omaa aikaa rauhoittua.

10a71cb5-cf83-4f2a-8c8a-e250d09490e1.jpg

”Itsemyötätunto on ystävällisyyttä itseä kohtaan”

Palaan aiemmin esittämääni kysymykseen. Miksi onkin niin vaikeaa suhtautua omiin inhimillisiin tarpeisiin armollisesti? 

Minulle esitetään aina sama kysymys, kun kerron jaksamattomuuden tai omien tarpeiden aiheuttamasta huonosta omatunnosta: ”Ajattelisitko itse, että joku sinulle läheinen on jollain tavalla huonompi, kun hän toimii kuunnellen omaa hyvinvointiaan?” Luultavasti et. Varmasti joku ajattelee niin, mutta se kertoo mielestäni enemmän hänestä itsestään kuin sinusta. Kun olet tehnyt vaadittavan eikä poissaolosi jostain tilanteesta ole keneltäkään oikeasti pois, on täysin okei kuunnella omaa jaksamista. Näin sinulla on paljon enemmän annettavaa niissä tilanteissa, kun panostasi oikeasti tarvitaan.

”Itsemyötätunto on perfektionismin vastavoima. Se ehkäisee myös loppuun palamista. Moni piiskaa itseään, koska pelkää ettei muuten saisi mitään aikaan. Tutkimusten mukaan asia on kuitenkin päinvastoin. Kun ihmisarvo ei ole sidottuna suoritukseen, jää luovuudelle ja rohkeudelle enemmän tilaa.”

Tiedän olevani jollain tavoin perfektionisti, mutta olen myös oppinut siitä paljon pois. Sen takia annoin aiemmin aplodit itselleni, kun kerroin, että olin ymmärtänyt kuunnella itseäni. Seuraavana tehtävänä on oppia välttämään automaattiset itseä moittivat ajatukset, kun ei pystykään kaikkeen, mihin haluaisi. Onneksi senkin ajatusketjun pystyy usein katkaisemaan sillä, että keskustelee jonkun muun kanssa, joka laittaa omat kauhukuvat perspektiiviin. Hyvä muistisääntö on myös miettiä, mitkä ovat niitä moittivia tunteita ja mikä on todellisuus. 

”Kun ihmisarvo ei ole sidottuna suoritukseen, jää luovuudelle ja rohkeudelle enemmän tilaa.” Uskon, että tämä on totta. Olen vieläkin hieman hämilläni, kuinka villeistä ideoista mieleni on lähiaikoina täyttynyt. Niistä ehkä joskus myöhemmin bloginkin puolella! 

f79b7329-a3f7-4b40-920d-96d6c30da816.jpg

Lopuksi voisin pyytää anteeksi sitä, että en ole kirjoittanut yli kuukauteen mitään. En sitä kuitenkaan tee, koska ainakin tällä hetkellä blogi on vielä harrastus ja olen joutunut priorisoimaan asioita sen edelle. Saan siitä kuitenkin paljon iloa ja koen, että minulla on paljon sanottavaa. Haluan siis tehdä sitä mahdollisimman aktiivisesti, mutta oman hyvinvoinnin ehdoilla. 

Tutustuin Nyyti Ry:n sivustoon, joka on muun muassa opiskelijoiden hyvinvointiin panostava toimija. Olen poiminut sieltä tekstiini joitain lainauksia itsemyötätunnosta. Siellä voi käydä lukemassa muistakin hyvinvointiin liittyvistä aihepiireistä!

Ps. Aiheeseen liittyvä biisisuositus! 

Alanis Morissette – That I Would Be Good

Tsempit syksyyn!

Katariina

Kommentit (2)
  1. Ajatuksia herättävä postaus, vaikken saanutkaan opiskelupaikkaa. Minun oli kesällä aika myöntää itselleni, etten ehkä sovikaan psykologiksi. Tai olisihan itsetunto- ja tunteidenhallinta-ongelmista kärsivä psykologi aika surkuhupaisa ilmestys.

    Naurettavaa kyllä, hain näihin samoihin ongelmiin apua joskus lukiossa, mutta en ollut tarpeeksi uskottava ongelmainen kun jaksoin käydä lukiossa joka päivä.

    Harmittaa vitusti, mutta ehkä minä nyt kiltisti menen sinne ammattikorkeaan ja saan toivottavasti pääni kasaan.

    1. Hei.

      Jos olet aikaisemmin hakenut tukea hankaliin tunteisiin, se kertoo siitä, että todella haluat ja tarvitsisit sitä ja sinun sitä kuuluisi saada. Se, että jaksaa käydä opiskelupaikassa joka päivä, ei mittaa mitään. Ammattilaisten tulisi tiedostaa se, että joillekin ihmisille opiskelu on se viimeinen voimavara, millä jaksaa mennä eteenpäin. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tämäkään jaksaisi auttamaan lopun elämää tai että päivittäinen olo olisi mitenkään nautinnollista. Sen takia koettuihin ongelmiin tulisi saada apua, jos sitä apua pyydetään! Se, että apua uskaltaa pyytää, on jo iso askel. Ole ylpeä itsestäsi, että olet uskaltanut sen tehdä, äläkä lannistu tuosta yhdestä huonosta kokemuksesta. 

      Kehottaisin, että hankkiudut sinnikkäästi keskusteluavun piiriin, jos koet siitä hyötyväsi. 🙂 Se voi olla vaivalloista, mutta uskon, että kun jaksat yrittää, niin löydät apua. Tämän jälkeen sinulle saattaa valjeta vaikka mitä ajatuksia. Voit voimaantua panostamaan uudelleen psykologian pääsykokeeseen tai sinulle muodostuu uusia unelmia. Uskon, että pääsykoemenestykseen vaikuttaa huomattavasti se, millainen tilanne hakijalla on henkisesti. Sinulla ei välttämättä vielä ole ollut tarvittavia voimavaroja, mutta se ei tarkoita sitä, että et sopisi psykologiksi. Voi olla, että se on tällä hetkellä totta, mutta paha olo ei määritä ketään ihmisenä. 

      Hirveesti voimia ja jaksamista sinne. Toivottavasti jaksat vielä uskoa unelmiisi, vaikka oletkin kokenut pettymyksiä. <3 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *