Mistä tavoitteellisuutesi kumpuaa? Tiedostatko omat arvosi?

Jokainen mua pikkuisenkaan seurannut tietää, että olen määrätietoinen ja mulla on tavoitteita viikon, kuukauden, vuoden, kahden vuoden ja kymmenen vuoden päähän. Tavoitteellisuus on iso osa mua ja pidän siitä itsessäni. Olen kertonut tykkääväni to do -listoista ja teen listoja melkein mistä vain. Se ja tavoitteellinen luonne voi näyttää jollekin suorituskeskeisyydeltä, mutta sitä se ei itselleni ole. Toki ei voi sanoa, että tavoitteellinen ihminen ei jollain tapaa nauttisi myös suorittamisesta ja asioiden loppuun viemisestä, mutta sanaan ladataan usein kovin negatiivinen sävy. Negatiivinen sävy siinä kuuluukin olla silloin, kun suorittaminen kumpuaa jostain muusta kuin ihmisestä itsestään.

Haluan kuitenkin puhua meidän puolesta, jotka emme koe elämäämme suorittamiseksi, vaikka siinä onkin useampi määrätietoinen palanen ja päivittäiset to do -listat edistävät tavoitteissa etenemistä. Liiallisesta suorittamisesta pitää puhua, mutta joskus tästä näkökulmasta hyvinvointi-podcasteja ja muita kuunnellessa vasta siinä vaiheessa tulee ikävä fiilis, kun tavoitteellisuutta suoraan verrataan suorittamiseen. Tavoitteelliselle ihmiselle kyseiset lauseet voivat kuulostaa samalla tavalla syyllistämiseltä kuin ei-niin-tavoitteelliselle se, että sanoo ”sinulla pitäisi olla enemmän tavoitteita ja sinun pitäisi toimia tehokkaammin”. Toivon, että tekstillä osaisin selkeyttää eroa itsestä kumpuavan tavoitteellisuuden ja ikävän suorittamisen välillä.

Olemme kaikki yksilöitä ja kyseisistä asioista keskusteltaessa tulisi muistaa lisätä maininta: ”Sinä siellä, joka kuuntelet. Jos oikeasti nautit tavoitteellisuudesta ja teet asioita itseäsi varten, se on myös täysin ok. Muistathan kuitenkin pitää huolta hyvinvoinnistasi.”

KUINKA TUNNISTAA, LÄHTEEKÖ TAVOITTEELLISUUS SISÄLTÄ VAI ULKOA

Sisäisen motivaation kehotus toimia on lähtöisin ihmisestä itsestään. Jokin asia on silloin ihmiselle merkityksellinen, joten sen eteen haluaa tehdä töitä. Joku esimerkiksi voi haluta nousta aamulla kello viisi, jotta kerkeää ottaa hetken itselleen ennen kuin on taas muiden ihmisten saatavilla. Jos aamuherätys viideltä tehdään siksi, että haluaa viestiä muille olevansa tehokas ihminen, kumpuaa se ulkoisesta motivaatiosta. Silloin luultavimmin suunnitellut heräämiset eivät pitkään onnistu ja alkaa syytökset siitä, kuinka huono ihminen voikaan olla. Elämässä kannattaa siis pyrkiä tekemään itselle merkityksellisiä asioita. Toki arkiset asiat eivät välttämättä aina ole juhlaa, mutta yleensä niillekin voi pohtia jonkin suuremman merkityksen. Tiskaaminen ärsyttää, mutta koska viihdyn ja ajattelen paremmin siistissä kodissa, haluan sen nyt tehdä.

Perinteisiä ulkoisia motivaation lähteitä voivat olla palkka tai arvosanat. En saisi motivoitua itseäni töihin pidemmällä tähtäimellä pelkän palkan tähden. Itse työssä pitää olla merkityksen lähde, mutta minulle myös palkalla on väliä. Palkka motivoi siis myös sisäisesti, koska tiedän taloudellisesti vakaan elämän tuovan minulle merkitystä turvallisuuden tunteen muodossa. Yksinkertaisimmillaan eron voi nähdä seuraavien verbien avulla. Arkikielessä saatamme usein käyttää enemmän pitää-verbiä, vaikka kyseessä olisikin halu. On kuitenkin mielenkiintoista lähteä miettimään, pystyisikö pitää-verbin korvata jokaisessa arjen palasessaan haluta-verbillä. Tässäkin korostan edellistä esimerkkiä tiskaamisesta. Merkityksiä yleensä löytyy, mutta joskus niitä joutuu onkimaan hieman syvemmältä.

”Minun pitää mennä salille” vs. ”Minä haluan mennä salille”

”Minun pitää saada hyvä arvosana” vs. ”Minä haluan saada hyvän arvosanan”

”Minun pitää tehdä tätä työtä” vs. ”Minä haluan tehdä tätä työtä”

Jos erityisen hyvän arvosanan tavoitteluun ei löydä mitään suurempaa merkitystä, saattaa myös pelkkä läpipääsy olla oiva vaihtoehto. Priorisoit aikaasi ja panostat sitten itsellesi tärkeämpien asioiden sisäistämiseen.

OMAT ARVOT PRIORISOINNIN APUNA

Omien arvojen pohdiskelu ja niiden tiedostaminen on tärkeää. Kun elämäntilanne muuttuu, myös arvot voivat muuttua. Se, että tiedostaa omat arvonsa, helpottaa vastaamista kysymykseen, tekeekö jotain itsensä vai ympäristön vaatimusten vuoksi. On myös helpompi priorisoida arjessa asioita, kuten edellisen kappaleen esimerkissä huomattiin. Priorisointi on erityisen tärkeää silloin, kun kyseessä on monitavoitteinen ihminen, jolla on useita rautoja tulessa yhtä aikaa. Jos kokee, että kaikkiin asioihin pitää panostaa samalla intensiteetillä eikä mitään voi siirtää tai jättää tekemättä, on uupumus taattu. Tälläinen tavoitteellisuus on sitä suorittamista.

Arvot ovat niitä asioita elämässä, joita itse pitää merkityksellisenä. Ne ovat niitä asioita, mikä saa pitää-verbin muuttumaan haluta-verbiksi. Se, miksi ihmiset ovat eri mieltä asioista tai miksi joku pitää toisen toimintaa outona, kumpuaa erilaisesta arvomaailmasta. Lapsuudenkoti voi vaikuttaa arvoihin, mutta kun tutustuu itseensä ja muuhun maailmaan, onnistuu toivottavasti pikkuhiljaa löytämään ihan ikiomat arvonsa. Kun toimii omien arvojensa mukaisesti, elää todennäköisemmin itsensä näköistä elämää ja pystyy seisomaan omien valintojensa takana ilman turhia syytöksiä itseä tai muita kohtaan. Aina se ei onnistu, mutta jokainen epäonnistuminen antaa mahdollisuuden uuden oppimiselle.

Eilisen ihanan kesäpäivän lomassa havahduin miettimään, kuinka pidänkään siitä elämästä, jonka olen pienin kätösin itselleni rakentanut. Ja siitä ajatuksesta, mitä kaikkea tulen vielä rakentamaan. Toivottavasti saatte viettää ihanan kesän tehden ainakin suurimmaksi osaksi sitä, mikä tuntuu hyvältä. 

Mitä ajatuksia teksti sussa herättää? Oletko sitä mieltä, että tavoitteellisuus voi olla muutakin kuin suorittamista? 

Seuraathan mua jo Instagramissa @katariinalehtiniemi, linkkaan sinne aina uusimmat postaukset ja jaan viikoittain myös muuta materiaalia!

Katariina

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *