Psykologian pääsykoeuudistus – Onko soveltuvuuskokeiden aika ohi?

Ensi kevään valintakoetiedot julkaistiin hetki sitten ja ainakin psykologian kohdalla uudistukset ovat aiheuttaneet keskustelua. Olen koonnut yksityiskohtia muutoksista sekä omia mielipiteitä ja ajatuksia koskien valintakoeuudistusta. Tekstin lopussa pohdin sitä, tulisiko soveltuvuuskokeita hyödyntää valittaessa psykologian opiskelijoita.

”Psykologian valintakoeyhteistyössä ovat vuonna 2019 mukana Helsingin, Itä-Suomen, Jyväskylän, Tampereen ja Turun yliopistot. Kaikkiin mainittuihin psykologian koulutuksiin on yksi yhteinen kirjallinen valintakoe. Kirjallinen valintakoe järjestetään yhteistyöyliopistoissa tiistaina 07.05.2019 klo 09-13.” 

”Valintakoe on yksiosainen ja kestää neljä tuntia. Valintakokeessa voi olla sekä monivalintatehtäviä että muun tyyppisiä tehtäviä. Tehtävät edellyttävät valintakoevaatimuksena olevan materiaalin ja kokeessa jaettavan aineiston ymmärtämistä ja soveltamiskykyä, tieteellisen ajattelutavan ja tilastollisten menetelmien perusteiden ymmärtämistä, aineistojen tulkintaa sekä päättely- ja oivalluskykyä.”

”Valintakokeessa voi olla myös laskemista vaativia tehtäviä. Hakijoiden käyttöön annetaan perustaskulaskin (ns. nelilaskin) kokeen ajaksi. Laskimessa on neliöjuuri- ja muistitoiminnot. Kokeessa voidaan antaa myös muita taulukoita, kuvia ja kaavoja.

Jyväskylän ja Joensuun valintakoe on eronnut yhteisvalintakokeesta siten, että koe on ollut pelkkää monivalintaa. Tästä syystä opiskelutekniikkakin on voinut muokkautua hieman erilaiseksi. Tämä tulee ottaa huomioon, kun siirrytään myös muunlaisiin tehtäviin. Ainakin laskemiseen kannattaa siis panostaa uudistuksen myötä! Vaikka tänä vuonna tiettyä matikan kirjaa ei olekaan, aiemmin opetellut tilaston opit eivät varmasti mene hukkaan.

IMG_9335.jpeg

Kaikille uutta on se, että ennakkomateriaalin lisäksi kokeessa jaetaan aineisto, jota tulee osata soveltaa. Tämä voi vaikuttaa pelottavalta ja onkin haaste, mutta käytännön kannalta kyky ymmärtää ja soveltaa asioita on tärkempää kuin yksityiskohtien muistaminen.

Kyseisellä uudistuksella vastataankin ainaiseen keskusteluun psykologian valintakoemateriaalin yksityiskohtaisesta muistamisesta. Yksityiskohtien muistaminen ei ole helppoa, mutta jos osaat opiskella, ne on mahdollista muistaa. Pelko aiheutuukin siitä, että materiaaliin pääsee käsiksi vasta kokeessa, joten ei itse voi määrittää sitä, kuinka paljon käyttää aikaa asioiden opetteluun.

Tietyllä tapaa en ole ollut yksityiskohtien muistamista vastaan, sillä mielestäni yksi oleellinen mitattava osa-alue opiskelijavalinnassa on opiskelijan motivaatio kyseistä koulupaikkaa kohtaan. Se, että jaksaa puoli vuotta päntätä tilastomatikkaa ja artikkelien yksityiskohtia kertoo aika paljon siitä, että hakija todella haluaa paikan. Opiskelijan motivaatiosta hyötyy itse opiskelija, mutta myös opiskeluorganisaatio sekä yhteiskunta. Motivoitunut psykologian opiskelija haluaa saattaa opintonsa määräajassa loppuun, jotta pääsee toteuttamaan itseään psykologian työkentillä.

”Materiaali, joka ilmoitetaan tiistaina 09.04.2019 klo 12.00 on pääosin suomenkielinen, mutta voi sisältää myös englanninkielisiä tekstejä. Englanninkielisten tekstien yhteydessä on sanasto, jossa selitetään materiaalissa käytetyt englanninkieliset termit ja käsitteet. Valintakoevaatimuksena oleva materiaali ei ole käytettävissä valintakokeessa.”

Myös materiaalien englanninkielinen osio on aiheuttanut jännitystä. Väittäisin materiaalien olevan perusteltuja, koska tieteellisiä artikkeleita tulee pystyä lukemaan ja kirjoittamaan englanniksi. En toki voi puhua objektiivisesti asiasta, koska englanti opiskelukielenä on minulle tuttu IB-lukion puolelta. Jos kuitenkin pyritään ajattelemaan positiivisesti: nyt on oiva mahdollisuus harjoitella englanninkielisten artikkeleiden käsittelyä, sillä tämä tosiasia tulee monelle shokkina yliopiston arjen alkaessa.

IMG_9299.jpeg

Soveltuvuuskokeet poistuvat Jyväskylän ja Turun yliopistoista. Hyvä vai huono juttu? Tämä uudistus on aiheuttanut eniten keskustelua.

Ymmärrän, miksi soveltuvuuskokeiden poisto nähdään perusteltuna. Ne eivät ole mitanneet tarpeeksi hyvin sitä, mitä niiden kuuluisi mitata, tai ainakaan tästä ei ole ollut tarpeeksi tieteellistä näyttöä. Joskus tuntuu siltä, että soveltuvuuskokeissa on kyse enemmän siitä, kummalla yhtä hyvistä vaihtoehdoista sattuu käymään parempi tuuri. Jos hakija panostaa pääsykokeeseen aktiivisesti parhaimmillaan puoli vuotta tai enemmän, olisi perustelua, että soveltuvuuskoe mittaisi luotettavasti hakijan opiskeluvalmiutta eikä valinnat perustuisi sattumaan (näin karkeasti sanottuna).

Toisaalta soveltuvuuskokeissa ei ole kyse täydellisen tai edes melkein täydellisen opiskelijan löytämisestä, vaan ääripäiden poistamisesta. Se, joka saa kirjallisesta pääsykokeesta täydet pisteet ei välttämättä sovi millään muotoa työskentelemään ihmisten pariin. Puhumattakaa siitä, että olisi kykenevä auttamaan mielenterveyttä koskevissa asioissa. Totta kai tulee huomioida esimerkiksi tutkijan ja terapeutin työnkuvien erot, mutta väittäisin, että psykologian tutkimuksessa tarvitaan edes jonkinlaisia sosiaalisia taitoja.

Puhuin yllä motivaatiosta. Se on mielestäni yksi oleellisin osa-alue, minkä takia soveltuvuuskokeiden tulisi olla olemassa. Meillä voi olla hakijoita, jotka suoriutuvat kirjallisesta kokeesta erinomaisesti ja toiset taas riittävin tiedoin. Se, joka suoriutuu riittävin tiedoin voi olla tuplasti parempi psykologi kuin se, joka suoriutuu erinomaisesti.

Kirjallinen koe ja ylioppilastodistus, mitä ne mittaavat? Opiskelumotivaatiota, kyllä. Toisaalta taas yleisesti sitä, kuinka nopeasti ja hyvin hakija osaa sisäistää mitä vain tietoa. Mutta mittaavatko ne sitä, miten hakija kohtelee muita ihmisiä tai kokemuksia, joista voisi olla hyötyä alalla? Eivät mittaa. Jonkinlainen haastattelu täytyisi siis säilyä ja olla osana valintaa. Varsinkin, jos siirrytään siihen, että pelkällä ylioppilastodistuksella voi päästä sisään!

Olen pohdiskellut, olisiko soveltuvuuskokeiden järjestäminen vaikka pelkästään haastattelun muodossa niin resursseja vievää, että niitä ei voitaisi järjestää? Ei siinä muodossa, mitä ne ovat nyt, vaan kehiteltynä versiona. Kootkaa joku siis työryhmä, joka miettii, miten mitataan luotettavasti motivaatiota ja persoonan sopimista psykologin ammattiin.

Soveltuvuuskokeiden tarkoitus ei ole valita täydellisiä yksilöitä. Niiden tarkoitus on valita sopivia yksilöitä, joilla on motivaatiota kehittyä psykologian ammattilaisiksi.

IMG_9291.jpeg

Ps. Onneksi Jyväskylän yliopisto on ymmärtänyt hyväksyä kansainvälisen ylioppilastutkinnon tavallisen ylioppilastutkinnon rinnalle, jotta IB-lukiostakin ponnistavat saavat mahdollisuuden hyötyä yhteispisteistä. Mun hakuvuotena tätä mahdollisuutta ei ollut ja se harmitti todella paljon, koska olisin hyötynyt tutkintoarvosanoistani huomattavasti. Onneksi kouluunpääsyni ei jäänyt siitä kiinni, mutta oli se silti mielestäni todella epäreilua. Varsinkin ottaen huomioon sen, että IB-tutkinto on vahvasti yliopistoon valmentava tutkinto.

Loppujen lopuksi muutoksia ei kannata kammoksua. Tämän päivän yhteiskunnassa, varsinkin työelämässä, ne ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Muutokset kertovat siitä, että halutaan kehittyä. Aina ei ensimmäisillä kerroilla osuta oikeaan, mutta tärkeintä on se, että kehitysprosessi jatkuu ja tavoitellaan mahdollisimman kattavaa lopputulosta. 

Tarkat tiedot valintakokeesta löytyvät Opintopolusta!

Kommentoi, mitä mieltä sä oot valintakoeuudistuksista?

Blogin suosituimmat postaukset tilastotieteen opiskelusta täällä sekä artikkeleiden opiskelusta täällä!

Katariina

Kommentit (4)
  1. Moi!

    Onko tuo tilastotieteen kirja siis yleensä annettu tiedoksi jo tässä vaiheessa? Eli nyt kokonaisen tilastotieteen kirjan opiskelua ei sinänsä vaadita, ymmärsinkö oikein? Olen opiskellut Nummenmaan Tilastollisten menetelmien perusteita sillä ajatuksella, että pääsykokeessa se tarvitsisi osata. Jos ymmärsin nuo uudet hakukriteerit oikein, ehkä voin nyt siis keskittyä ymmärtämään tilastotieteen käsitteitä ja laskutapoja sen sijaan, että opettelisin kirjan ulkoa. Olin varautunut siihen, että nimenomaan tilastotieteen kirjan ulkoa opetteluun kuluisi eniten aikaa ja nyt olen hiukan pöllämystynyt siitä, että sitä ei tarvitsekaan tehdä. 😀 Samalla mietin sitä, mihin aikaa kannattaisi sitten käyttää ennen kuin materiaalit huhtikuussa julkaistaan…

    Opiskelen avoimessa yliopistossa psykologia perusopintoja, joista lienee jonkinlaista välillistä hyötyä pääsykokeisiin. Jännittää jo nyt luettuani nuo uudet valintakoetiedot, mutta onneksi tässä on reilusti aikaa tasaantua ennen kevättä… 😀 Tämä blogi on suuri apu monessa, kiitos siitä!

    1. Moikka!

      Kyllä, tilastotieteen kirja on ollut tiedossa jo ennakkoon. Tai siis virallisesti se on julkaistu aina muidenkin vaatimusten ohessa, mutta kirja on pysynyt samana vuodesta toiseen. Jyväskylässä ja Joensuussa Karjalaisen kirja sekä yhteisvalinnassa muistaakseni juuri tuo minkä mainitsit.

      Kokeessa tuskin painotetaan yksityiskohtien osaamista, mutta uskon, että kaikki oleellinen tilastotieteestä olisi hyvä osata. Myös muu matemaattinen osaaminen on varmasti plussaa, koska vaatimuksissa mainitaan: ”tilastollisten menetelmien perusteiden ymmärtämistä”, ”voi olla myös laskemista vaativia tehtäviä”, ”laskimessa on neliöjuuri- ja muistitoiminnot” ja ”voidaan antaa myös muita taulukoita, kuvia ja kaavoja”.

      Käyttäisin siis olemassa olevan ajan matemaattisen osaamisen, varsinkin tilastollisen osaamisen petraamiseen! 🙂

      Avoimen opinnot ovat varmasti hyödyksi ainakin artikkelien käsittelyn kannalta. Sieltä kannattaa opetella poimimaan oleellisia asioita. Ja ainakin etenet opinnoissasi jo ennen varsinaista koulupaikkaa. 

      Tsemii tulevaan pääsykoeurakkaan ja toivottavasti jäät vielä seurailemaan blogiani! 🙂

  2. Hyvää pohdintaa! Ihmiset suhtautuvat kovin subjektiivisesti ja ylireagoiden soveltuvuuskokeiden poistumiseen. Kuinka todennäköistä oikeasti on, että niiden poistumisen jälkeen täyshullut ja täysin psykologin ammattiin sopimattomat pääsevät opiskelemaan? Virhevalintoja on varmasti ennenkin tehty.

    1. Hei!

      Totta tuokin, se tuskin on edes kovin todennäköistä. Eikä maailma varmasti siihen kaadu, jos soveltuvuuskokeet poistuvat tästä yhteydestä kokonaan. Itse näen asian kuitenkin siten, että jos haastattelulla on mahdollista tälläisiä ääritapauksia tunnistaa, niin miksi niin ei tehtäisi. Näin epäsopivat ääritapaukset eivät veisi koulupaikkaa ”sopivilta” henkilöiltä, jotka ovat kuitenkin uurastaneet jopa vuosia kyseisen koulupaikan eteen. 🙂 

      Soveltuvuuskokeet ovat myös tapa kartoittaa hakijan henkisen hyvinvoinnin tilaa. Vaikka kirjallinen koe olisikin mennyt hyvin, hakija ei vielä välttämättä ole täysin kypsä ottamaan koulupaikkaa vastaan. Toki tämäkään asia ei ole täysin yksiselitteinen (mikäpä olisi), ja voimavarat saattavat löytyä, kun pääsee oikeaan ympäristöön. Uskon silti soveltuvuuskokeiden palvelevan tietyllä tapaa myös hakijan hyvinvointia, jos ne suoritetaan oikealla tavalla.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *