SYNNYTYSKERTOMUS

Suloinen poikamme syntyi 37 minuuttia sairaalan parkkihalliin saapumisen jälkeen torstaiaamuna 14.11.2019. Kätilö sanoi, että synnytykseni oli ensisynnyttäjälle poikkeuksellinen. Lääkäri sanoi, että hänellä ei ole tullut vastaavaa tapausta koskaan vastaan. Synnytykseen sisältyikin jännitystä, mutta onneksi kaikki meni hyvin ja saimme terveen poikavauvan syliimme.

Yliaikakontrolli

Keskiviikkona 13.11.2019 saavuimme mieheni kanssa Espoon sairaalaan yliaikakontrolliin klo 13:00, ollessani raskausviikolla 41+5. Minulta mitattiin ensimmäistä kertaa raskauden aikana vauvan sydänkäyrä KTG-laitteella. Mittauksen jälkeen kätilö sanoi, että minulla oli ollut myös supistuksia, mutta en ollut tuntenut niitä. En ollut käytännössä koko raskauden aikana tuntenut kunnollisia supistuksia. Lääkäri teki tutkimuksen ja asensi ballongin synnytyksen käynnistämistä varten.

Säännölliset supistukset alkoivatkin lähes heti ballongin asennuksen jälkeen.  Vauvan sydänkäyrä mitattiin vielä lopuksi. Laitteelta näin lisäksi supistusten voimakkuuden ja keston. Sain ohjeeksi mennä kotiin odottamaan ballongin tippumista (kohdunsuun avauduttua 3-4cm). Jos ballonki ei tippuisi, minun pitäisi tulla takaisin sairaalaan viimeistään seuraavana päivänä klo 13:00 mennessä.

Kolme soittoa sairaalaan

Ensimmäisen kerran soitin sairaalaan illalla noin kahdeksan aikaan, kun kivuliaiden supistusten väli oli alle 10 minuuttia. Sain edelleen ohjeen odottaa kotona ballongin tippumista. Ilta kului ja supistukset tihenivät ja voimistuivat. Käytin jumppapalloa ja kuumaa kauratyynyä helpottamaan supistuskipuja.

Toisen kerran soitin puolenyön aikaan sairaalaan, kun supistukset olivat jo alle 5 minuutin välein. Sain taas ohjeen odottaa kotona ballongin tippumista. Yritin levätä, mutta en pystynyt enää istua tai maata kivuliaiden supistusten takia. Menin kuumaan suihkuun seisomaan, sillä se oli ainut tapa selvitä supistuksista. Minulla oli kova jano, mutta en pystynyt juoda tai syödä mitään. Mieheni toi minulle suihkuun jäävettä ja pidin jääpaloja suussani.

Kolmannen kerran soitin sairaalaan viiden aikaan aamuyöstä, kun tunsin jo tarvetta ponnistaa, vaikka ballonki ei ollut vieläkään pudonnut. Sairaalasta sanottiin ensin, että meidän tulisi mennä Naistenklinikalle, koska Espoon sairaala on täynnä. Sain kaksi supistusta kaksi minuuttia kestäneen puhelun aikana. Jälkimmäisen supistuksen aikana hoitaja puhelimessa sanoi, että nyt kuulostaa siltä, että voidaankin lähteä tulemaan heille päin. Meillä oli tavarat valmiina pakattuna, joten lähdimme mieheni kanssa samantien autolla sairaalaan.

Sairaalassa

Saimme sairaalan parkkihallista parkkilapun klo 5:51. Oloni oli tukala ja supistuksia tuli jatkuvasti. Liikuin hyvin hitaasti. Tiesimme onneksi suoraan mihin meidän pitäisi mennä, koska olimme olleet yliaikakontrollissa edeltävänä päivänä. Kun pääsimme hissillä oikeaan kerrokseen, mieheni meni edeltä ilmoittamaan meidät vastaanottoon, minun kävellessä hitaasti eteenpäin supistusten lomassa. Kun pääsin myös itse tiskille, vastaanotolta soitettiin kätilö ottamaan meidät vastaan. Kätilö saapui onneksi nopeasti ja toi minulle pyörätuolin. Kätilö kysyi oliko minulla toiveita kivunlievityksestä. Vastasin, että olin miettinyt ammetta, mutta se taitaa nyt olla jo myöhäistä. Kätilö ehdotti pudendaali-puudutusta ja hälytti anestesialääkärin.

Menimme toimenpidehuoneeseen, jossa minulle vaihdettiin sairaalavaatteet ja kätilö tarkasti tilanteen. Kätilö sanoi, että olen täysin auki ja vauvan pää näkyy jo. Hän sanoi, että vauvalla on paljon hiuksia ja hän haluaa syntyä nyt. Ballonki oli jäänyt jumiin vauvan pään taakse, eikä ollut päässyt tippumaan. Kätilö tyhjensi ja poisti ballongin ja siirryimme synnytyssaliin.

Synnytyssalissa kätilö rikkoi lapsiveteni ja pääsin ponnistamaan. Anestesialääkäri saapui laittamaan puudutusta, mutta se oli jo myöhäistä. Sain kivunlievitykseksi ilokaasua, mutta sitäkään en ehtinyt ottaa kovin montaa kertaa. Melko lyhyen ponnistusvaiheen jälkeen Matias syntyi terveenä ja täydellisenä klo 6:28.

Kätilö sanoi, että vauhdikkuuden vuoksi synnytykseni oli poikkeuksellinen ensisynnyttäjälle. Ballongin asentanut lääkäri sanoi, että ei ole koskaan törmännyt tällaiseen, että ballonki olisi jäänyt jumiin, eikä olisi tippunut. Saimme aamupalan synnytyssaliin ja kätilön vuoro päättyi. Uusi kätilö saapui synnytyssaliin ja pääsin suihkuun. Tämän jälkeen meidät vietiin synnyttäneiden osastolle perhepesään.

Perhepesässä

Meidät vietiin ensin kahden hengen huoneeseen, koska perhehuoneet olivat täynnä. Huoneessa ei kuitenkaan ollut sillä hetkellä toista perhettä. Lepäsimme huoneessa muutaman tunnin, minkä jälkeen pääsimme siirtymään omaan perhehuoneeseen. Perhepesässä ihastelimme Matiasta ja lepäsimme mahdollisuuksien mukaan. Ruoka oli hyvää ja hoitajat hyvin tukena. Olimme sairaalassa kaksi yötä ja kotiuduimme lauantaiaamuna suloisen käärömme kanssa. Tästä alkoi elämässämme uusi vaihe sekä matkani äitiyteen.

Kommentit (13)
  1. Miltä Synnytys Tuntuu | Kokkola Elokuvat
    2.9.2020, 03:29

    […] SYNNYTYSKERTOMUS – Äitimatkalla | Lily – Olin ihmeissäni koska tiesin miltä synnytys kropassani tuntuu ja olin omasta mielestäni jo aivan valmis synnytyssaliin. Vihdoin ballonki poistettiin ja jäätiin vielä odottamaan lääkärin lupaa synnytyssaliin siirtoon. Siis lääkäri, joka ei ollut kertaakaan käynyt minua katsomassa. […]

  2. Kiitos tarinastasi. Oli jotenkin terapeuttista lukea se. Itselläni on vähän samanlainen kokemus. Ballonki ei vain irronnut. Minulle tämä oli kolmas synnytys. Aikaisempia kahta ei ollut käynnistetty, joten tälläisestä minulla ei ollut kokemusta.
    Minä sain asennuksen jälkeen jäädä sairaalaan. Useampi tunti meni ennenkuin supistukset alkoivat. Kun lapsivesi meni, soitin miehen sairaalaan. Hän sai vain käydä luonani, koska synnytyssaliin minua ei päästetty ja jaoin huoneeni toisen kanssa. Siinä vaiheessa minulla oli jo kovia supistuksia. Pyysin monta kertaa päästä synnytyssaliin ja saada kivunlievitystä. Mutta pyyntöihini vastattiin vain, että en ollut vielä valmis, koska ballonki oli paikoillaan. Olin ihmeissäni koska tiesin miltä synnytys kropassani tuntuu ja olin omasta mielestäni jo aivan valmis synnytyssaliin. Vihdoin ballonki poistettiin ja jäätiin vielä odottamaan lääkärin lupaa synnytyssaliin siirtoon. Siis lääkäri, joka ei ollut kertaakaan käynyt minua katsomassa. Vauva vaan ei ymmärtänyt lupia jäädä odottamaan vaan siinä vaiheessa viimein henkilökuntakin alkoi ymmärtää että oikeasti synnytän. Minut kiidätettiin juosten synnytyssaliin ja pelkäsin synnyttäväni hissiin. Joku oli kuitenkin miehelleni ehtinyt soittaa, hän odotti synnytyssalin ovella. Onneksi, sillä kolmessa minuutissa vauva oli syntynyt.

    Toivoisin että oman kokemukseni jälkeen kyseisessä sairaalassa kuunneltaisiin synnyttävää äitiä eikä vain sokeana luotettaisi siihen miten ballonki yleensä toimii. Edelleen olen pahoillani siitä, että mieheni ei saanut olla paikalla ja minua tukemassa. Hänestä on aikaisemmissa synnytyksissä ollut minulle paljon apua. Mutta tulipa nyt kokeiltua sekin millaista on synnyttää ilman kivunlievitystä. Ja tärkeintä on tuo 1v 6kk vipeltäjä joka silloin syntyi.

    1. Kiitos kommentistasi ja tarinastasi! On kyllä erikoista, että tuo ballongin putoaminen on niin määrittävä tekijä siinä, miten vakavasti synnytyksen eteneminen sairaalassa otetaan, vaikka supistukset koko ajan tihenevät ja voimistuvat. Harmi tosiaan, että miehesi ei saanut olla pidempään sairaalassa, mutta onneksi ehti kuitenkin lapsenne syntymään ja olit lähellä synnytyssalia, kun vihdoin sait luvan sinne siirtyä.

      Meillä oli tosiaan aika hilkulla, että ei tullut kotisynnytystä.Ensisynnyttäjänä minulla ei ollut mitään vertailupohjaa ja minulla on melko korkea kipukynnys, joten sinnittelin vain ohjeiden mukaan kotona. Mahdollisessa seuraavassa synnytyksessä ainakin tietää miltä synnytyksen eteneminen tuntuu.

      Onneksi teilläkin meni lopulta kaikki hyvin ja saatte nauttia teidän vipeltäjän touhuista! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *