Ensimmäiset päiväkahavit

Mistä se ajatus sitten lähti?

Mulla on ollu jo pitkään ajatuksena perustaa blogi. Mie olen jo pidemmän aikaa ollut aktiivinen instagramin käyttäjä ja kovasti sinne kirjoitellut ajatuksia omasta elämästä. Monesti olen miettiny että pitäis rohkaistua ja perustaa blogi, koska kirjoittaminen on ollut kivaa. Mutta päässä on ollut monia ajatuksia mitkä on jarruttanut ajatusta perustamisesta. Mitä jos en löydä lukijakuntaa? Mikä olisi hyvä nimi? Kerkeänkö olla tarpeeksi aktiivinen?

Kokkeilemalla se kai seleviää.

Tarina nimen takana.

Siinä vaiheessa ko päätin, että nyt mie tätä hommaa kokkeilen, niin alko jo pieni ahdistus kun nimestä ei ollu mitään hajua. Mikä on se mieleenpainuva ja kuvaava nimi?

Ajatuksia pyörittelin päässä pitkään. Oli niin paljon erilaisia vaihtoehtoja, mutta mikään ei oikeastaan tuntunu hyvältä. Sitten aloin pohtimaan, että mikä on se hetki ko kerkeän kirjottaa? Millon mulla on siihen aikaa? Se on sillon ko vietetään kotona vapaapäivää. Se hetki päivästä, ko muksu nukkuu päiväunia. Se on se aika, kun mie juon kahvin lämpimänä.

Äitin Päiväkahavit. Sopii paremmin minun suuhun kuin Äidin Päiväkahvit. Päiväkahavit kuvaa minua enemmän. Siitä tunnistaa minut ja minun puhe(sekä kirjoitus)tyylin.

Mitä blogi tulee sisältämään? 

Tarinoita meidän elämästä. Sitä perusarkea. Kaikkea mitä meidän perheen sekasorto sisältää. Ajatuksia äitiydestä, ajatuksia itsestä. Välillä mietin elämää syvällisemmin ja välillä taas kerron mitä me ollaan tänään syöty. Kaikkea mitä päässä liikkuu just sinä päivänä päiväkahavi aikana. En ota stressiä sisällöstä. Kirjotan siitä mikä just sillon tuntuu hyvältä. Koitan pitää sisällön aitona. Semmosena oman näkösenä.

Kuka tätä kirjottaa?

Mie oon Janica, 26-vuotias tarjoilija Rovaniemeltä. 1,5 vuotiaan taaperon äiti. Koitan harrastaa salilla käymistä, mutta aika on kortilla ja välillä saattaa mennä useampi viikko salitauolla, kun taas välillä käyn neljä kertaa saman viikon aikana. Rakastan lukea kirjoja, erityisesti kaikenmaailman rikostarinat on lähellä sydäntä. Pikkuhiljaa oon löytäny myös äänikirjojen maailman. Ruuanlaitto on kivaa, samoin leipominen. Tosin leipominen on jääny kans tosi vähälle. Taaperon kans me käyään yhessä sirkuskoulussa.

Toivottavasti viihdytte blogini parissa! Nähdään päiväkahaveilla!

–  Janica