Töihin paluu vanhempainvapaan jälkeen

Blogin puolella on ollut pitkään hiljaista. Syy on varsin yksinkertainen, on ollut vain liikaa kaikkea. Elo- syyskuussa tein miltei kaikella vapaa-ajallani opintoja tai urheilin. Muun ajan pyrin omistamaan perheelleni. Unistani en ole valmis tinkimään juuri koskaan, joten oli keksittävä jotain muuta. Päätinkin jättää kirjoittamisen tauolle. En halunnut, että itselle tärkeä asia (blogin kirjoittaminen) muodostuu ahdistavaksi riippakiveksi, siksi taukopäätös oli ainoa oikea vaihtoehto.

Nyt on kouluhommat paketissa, opintovapaa käytetty, vuosilomat vietetty ja on tullut aika palata takaisin töihin. Reilu vuosi kotona on mennyt käsittämättömän nopeasti. Nyt perheessämme ei enää ole vauvaa, vaan vahvalla tahdolla ja leveällä hymyllä varustettu taapero. Kaikessa hässäkässä beben 11 ja 12 kuukausikatsaukset ovat jääneet kirjoittamatta. Ehkä koitan rypistää kasaan yhteenvedon noista kahdesta kuukaudesta. Kuukausikatsauksia on ollut hauska itsekin lukea. Jotenkin vauvavuoden tohinassa moni yksityiskohta katoaa mielestä. 😀

Tässä sitä mennään maskilla suojattuna takaisin töihin.

Ajatuksia töihin paluusta

Täytyy sanoa, että paluu töihin ei tunnu tällä kertaa kovinkaan helpolta. Olen jopa tuntenut katumusta, että palaan töihin jo nyt. En tiedä johtuuko tunne siitä, että kuopus on mitä todennäköisimmin minun viimeinen vauvani. Vai siitä, että viimeinen vuosi on tullut vietettyä tosi tiiviisti kotona ja se on ollut lopulta todella ihanaa. Vai kenties siitä, että bebe ei ole tähän päivään mennessä suostunut olemaan kenenkään muun aikuisen sylissä itkemättä täyttä kurkkua, kuin minun ja mieheni. Niin tai näin, tuntuu kurjalta ja haikealta.

Esikoisemme meni aikanaan suunnilleen saman ikäisenä päivähoitoon ja en muista olleeni näin herkillä. Päiväkoti teki ujolle tytölle hyvää. Hän oppi paljon uusia taitoja, sai kavereita ja rohkaistui silminnähden. En oikeastaan keksi mitään negatiivista sanottavaa, ainakaan näin jälkikäteen.

Tiedän, että parhaasta iästä aloittaa päivähoito on sen seitsemän mielipidettä. Mikään ikä tai ratkaisu ei ole yksiselitteisen helppo tai oikea. Tekee sitten niin tai näin, joku on aina eri mieltä kanssasi. En voi vielä tietää, miten päiväkodin aloitus meillä menee, mutta lupaan palata asiaan, jahka sen aika koittaa. Tammikuun nautin rauhallisesta työelämään laskeutumisesta miehen ollessa isyysvapaalla.

Töihin palaamisen jälkeen nämä hetket ovat nousseet uudestaan arvoon arvaamattomaan

Muutama sana rahasta

Pakko ottaa puheeksi myös raha. Muistan, kun kesällä joulukuiset Facebook ryhmässä moni äiti hämmästeli, miten vähän rahaa hoitovapaalla saa. Kaikissa kunnissa ei ole kuntalisää ja vaikka olisikin, se ei paljon lohduta. Näin vantaalaisena, kahden lapsen äitinä kuntalisää ei edes saa, jos toinen lapsista on kunnallisessa päivähoidossa. Käteen siis jää, veroprosentista riippuen, noin 270 €. Se on oikeasti niin pieni summa, että sillä on mahdotonta kattaa edes pientä siivua talouden kuukausimenoista.

Joka tapauksessa samaisessa ryhmässä useampikin äiti laski, mitä heillä jää käteen kaikkien tukien jälkeen. Olin tippua tuolilta, kun luin monella jäävän käteen kuukaudessa 1500–1700 €. Enemmän, mitä sain opintovapaallani saadessani aikuiskoulutustukea. Ja monin verroin enemmän, mitä itse olisin saanut, jos olisin jäänyt hoitovapaalle. Eli jos tienaa ennen vanhempainvapaata riittävän hyvin, tehdään hoitovapaalle jääminen miltei mahdottomaksi, ellei a) käytä säästöjä b) puoliso tienaa rutosti c) kulutustasoa on mahdollista laskea hetkellisesti merkittävästi. Homma kuulostaa samalta, kuin opiskeluaikana. Jos tienasit opintojen ohella liikaa (vaikka opinnot olisivat edenneet kuinka hyvin tahansa), vietiin tuet sinulta pois.  Eli et ollut enää oikeutettu tukiin, koska näit enemmän vaivaa tullaksesi veronmaksukelpoiseksi työntekijäksi. Jouduit jopa maksamaan tukia takaisin muutamasta liikaa tienatusta kympistä järkyttävien korkojen kera (🙋🏼‍♀️). Jos taas kituuttelit pelkillä tuilla, mutta muuten vedit ”helpoimman kautta”, valtio maksoi mukisematta.

Sama kaava näyttää toistuvan. Ne, jotka ovat aina tehneet hommia enemmän, joutuvat tekemään niin myös jatkossa. Ohuesti menee tunteisiin, mutta eiköhän tästäkin taas selvitä. Ja totta kai, tämäkään asia ei ole yksiselitteinen ja mustavalkoinen. En myöskään ota kantaa yksittäisten ihmisten tukiasioihin. Marmatan tässä omaa tilannettani ja järjestelmän reikäisyyttä.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *